Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naapuriäänet ja hulluksi tuleminen
22.11.2020 |
Korona. Kaikki on kotona. Ainakin minä etäopiskelijana ja yläkerran pariskunta joka lopetti töissäkäynnin 8 kuukautta sitten.
Nopeasti tuli selväksi että talossa kuuluu kaikki läpi aivastuksista ja kusen lorottelusta alkaen. Ja se, että koko 8 kuukauden aikana en ole huomannut päivääkään että naapurit olisivat olleet poissa kotoa.
Ongelmani on se, että asunnossani kuuluu joka ikinen sekunti jotain näiltä yläkerran koronatyöttömiltä. Koira juoksee ja sutii pitkin lattiaa, tavaroita putoilee, sitä samaa tuolia raahaillaan pitkin ja poikin, 6 tunnin puhesessioita..
Väitän ettei 30 minuutin hiljaista hetkeä asunnossani ole koskaan. Elämisen äänet on kuulemma normaaleja, mutta onko normaalia että omassa kotona ei ole hetkenkään hiljaista? Vihaajat täällä väittävät yliherkäksi, mutta kaverini olivat kylässä ja sanoivat että ei missään ole tällaista. Esim. tuo koiran ralli kuulostaa melkein ukkosmyrskyltä tänne alakertaan.
Jos kellään täällä on kokemusta tästä, haluaisin tietää minkä takia tämä tuntuu niin hankalalta sietää. Olen muutoin henkisesti vahva enkä edes juo alkoholia. Mutta kaikki energiani, siis ihan kaikki, tuntuu valuvan siihen että jaksan hoitaa päivän hommat kuunnellen tuota show'ta. Ja tietty mitä pidempään tuota on kuunnellut, sitä vähemmän sitä jaksaa. Pikkuhiljaa hiipinyt mökkihöperöys ja ahdistus. Tuntuu että olen vankilassa enkä enää edes jaksa laskea päiviä. Päivät sulautuvat yhteen, varsinkin kun mitään sosiaalista elämää ei ole. Joka päivä on sitä, että herään johonkin käsittämättömään ryminään ja tiedän jo valmiiksi, että tätä kuunnellaan koko päivä. Ja huomenna sama. Ja ylihuomenna. Uutta asuntoa ei ole löytynyt, mikä ei ainakaan poista vankilan tunnetta.
Moni ei tunnu ymmärtävän mistä tässä on kyse. "Mene hoitoon" on yleisin vastaus mitä tähän sanotaan netissä. Mutta väitän että jos joutuisit väkisin käyttämään puhelinta josta menee näyttö pois päältä 10 sekuntin välein, tulisit hulluksi muutamassa päivässä. Tai jos saisit tekstiviestin puhelimeesi joka kerta kun naapuri käy kusella. Alkaisit nopeasti kilahtelemaan, koska et halua tietää sitä. Juuri tältä se tuntuu, en minäkään halua sitä tietää, mutta se on pakko tietää kun se kuulostaa vesiputoukselta asuntooni.
Kommentit (49)
Ääniyliherkkyys.
Se on tosi yleistä, ja koska se on ominaisuus, ei siihen ole siedätyshoitoa.
Itselläni on se, eikä auta muu, kuin maksaa itsensä kipeäksi, että saa asua ylimmässä kerroksessa uudessa talossa, missä äänieristys on siedettävä.
Parasta olisi löytää talo, missä laatat on tehty valamalla, mutta se on niin kallis tapa rakentaa, ettei niitä juuri ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa itse keksiä harrastuksia ja käydä kyläilemässä jossain sukulaisten tai kavereiden luona, niin ei itse tarvitse kököttää kotonaan korva seinässä kiinni. Tai mene kirjastoon joskus opiskelemaan. Tai kuuntele kuulokkeilla musiikkia. Ja mieti sitä, että omatkin kolinasi kuuluvat varmastikin alakertaasi, ellet ekassa kerroksessa asu.
Jos itse kärsii naapurin kolinasta, niin osaa todennäköisesti elää kolistematta jatkuvasti.
Voi ymmärrän! Asuin Helsingissä sellaisessa talossa, missä pierukin kuului yläkerrasta meille (ja varmaan toisinkin päin) ja yks aikainen sunnuntaiaamu kun siellä alettiin makuuhuoneessa kälättään, sanoin kovaan ääneen että nyt hiljaa siellä, niin sieltä vastattiin että joo joo. Sittemmin kyllä kävi ilmi puutteita myös lämpöeristyksessä, että heikkolaatuinen oli koko talo.
Ainoa tapa päästä hetkeksi hiljaisuuteen lienee ne kuulokkeet. On sekin kyllä ankeaa.
Ja näistä paperiseinätaloista onkin mukava käydä vuorotöissä ja koettaa nukkua päiväsaikaan. Ei tule mitään.
Ei saisi nauraa, eikä oikeastaan paljon nauratakaan kun itse on ihan vastaavassa tilanteessa. Toisekseen stressaan ihan valtavasti sitä mitä täältä kuuluu naapureille. Mulla nimittäin on se yöaikaan rallaava kissa joka juoksee edes takas keittiön ja olkkarin väliä. Naukuu ja mölyää muutenkin. Itse höperrän jo silkkaa hulluuttani. Kaikki tämä alkoi kun jäin toimettomaksi ja kotiin itsekseni. En sanoisi olevani henkisesti vahva. Syönkin tähän ahdistukseen kaikenlaisia lääkkeitä. Ja tämä palstakin tekee oman osuutensa tähän hulluuteen. Tuntuu kuin joku kirjoittaisi minusta, minuna tai minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asun 50-luvun lopun paikallaanvaletussa kerrostalossa ja äänieristys on ihan kohtuullinen. Toki yläkerrassa aina iltaisin putoava kaukosäädin ja laminaatilla/parketilla pyörivät paristot kuuluvat läpi, samoin kuin puhelimessa kälättävän muijan ääni aina kun hän on vessassa ja minä alapuolella täysistunnolla, ilmeisesti hän hakeutuu vessaan "omaan rauhaan" puhumaan puheluita. Kokemukseni mukaan äänieristyksen taso laski, siitä ei käytännössä piitattu tippaakaan 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa rakennettaessa elementistä nopeasti ja mahdollisimman halvalla. Tollasessa pommissa kun asuu mielenterveys menee jos yläkertaan sattuu kanta-astuja joka lisäksi imuroi pari kertaa viikossa kaikkia huonekaluja samalla siirrellen, totta kai.
Pääset kuitenkin asunnostasi välillä uloskin, vai mitä? Mä olen ollut sairastumiseni vuoksi jo vuosia vankina samassa huoneessa. Ulos pääsen todella harvoin pieneksi hetkeksi. Ehkä kerran kk. Ottaa NIIN paljon päähän kaikki äänet jotka esim.häiritsee yöunta. Mutta ei auta valittaa. Lapsi aina sanoo että mieti äiti miten huonosti meidän asiat olisi jos asuttais jossain hökkelissä ja nähtäis nälkää. Ei paljoa lohduta mutta menkää valittajat ulos kun kerran pääsette! Varmasti auttaa ahdistukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta pois. Nykytaloja ei ole tarkoitettu asumiseen.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa itse keksiä harrastuksia ja käydä kyläilemässä jossain sukulaisten tai kavereiden luona, niin ei itse tarvitse kököttää kotonaan korva seinässä kiinni. Tai mene kirjastoon joskus opiskelemaan. Tai kuuntele kuulokkeilla musiikkia. Ja mieti sitä, että omatkin kolinasi kuuluvat varmastikin alakertaasi, ellet ekassa kerroksessa asu.