Kamala kokemus sijaisopettajana - vinkkejä?
Olin viime viikolla 5.-luokkalaisten sijaisena eräässä ihan hyvämaineisessa koulussa, mutta päivä oli aivan järjetöntä sekasortoa täynnä. Muutaman häirikön porukka ei rauhoittunut millään, vaan sekoitti koko luokan pakan: kännyköitä selailtiin jatkuvasti pulpettien alla (eikä niitä laitettu pois, vaikka menin ihan viereen asiasta sanomaan), opettajan tietokoneelle pyrittiin salaa, selkään liimailtiin lappuja samalla kun olin kyykistynyt auttamaan jotain oppilasta, nimiä salailtiin, istumajärjestystä haluttiin vaihtaa itsepintaisesti, tavaroita heiteltiin pitkin luokkaa ja kaiken karmeuden yllä vallitsi kovaääninen puhe ja huuto. Olen työskennellyt aiemmin erityisen tuen oppilaiden kanssa (ja pärjännyt siinä oikein hyvin), joten kuvittelin, että ns. tavallisessa koulussa olisi helpompi meininki - mutta mitä vielä! Missä vaiheessa oppilasaines on mennyt näin epäkunnioittavaksi?
Olen iältäni alle 30-vuotias, en siis mikään keski-ikäinen kukkahattutäti, ja aiemman työkokemukseni vuoksi kuvittelin olevani aika hyvä toimimaan monenlaisten lasten kanssa. Yritin olla jämäkkä, mutta samalla rento ja huumorintajuinen, sopeutua oppilaiden kiinnostuksenkohteisiin ja ujuttaa niitä opetettaviin aiheisiin, välttää turhaa äänen korottamista tai ottamasta mitään itseeni, mutta näihin oppilaisiin ei toiminut mikään. Tuli aivan utopistinen olo, kun käännyin liitutaululta katsomaan luokkaa, jossa pari häiriköivää tyttöä juoksi ympäriinsä heitellen toisiaan tyynyillä, takarivin pojat pelasivat avoimesti Pokemon Go:ta ja muutama oppilas näytti todella ahdistuneelta tilanteen rauhattomuudesta. Pari kertaa uhkasin myös hakevani rinnakkaisluokan open paikalle, jos homma ei tasoitu - ja toteutinkin nämä uhkaukset, mutta ne toimivat vain hetken ja 10 minuutin päästä sekasorto oli jälleen valloillaan. Tunsin olevani aivan täydellisen epäonnistunut, kun en saanut luokkaan mitään kontaktia, vaikka kaikkeni yritin.
Nyt minut on kutsuttu uudestaan sijaiseksi loppuviikosta samaan kouluun, mutta eri luokalle, ja huomaan olevani todella hermostunut ja melko ahdistunutkin. Kaipaisin vinkkejä muilta sijaisuuksia tehneiltä ja opettajiltakin tai muilta pedagogiikan ammattilaisilta, erityisesti haastavan oppilasaineksen hallintaan liittyen. Tietysti vertaistuki olisi myös tervetullutta!
Kommentit (19)
Keskustele muiden opettajien kanssa luokasta ja onko siellä monia tehostetun tuen oppilaita ja mistä tuo kaaos johtui. Luokat voivat olla hyvin erilaisia ilmapiiriltään ja valitettavasti negatiivista noidankehää ei saa helposti poikki vaan siihen tarvittaisiin jo ulkopuolista apua mutta sitä ei tahdo riittää kaikkiin luokkiin. Toivottavasti seuraava sijaisuus on kivempi. Tsemppiä!
Pitä ottaa heti alussa luulot pois. Et ehkä voi tehdä wilmaan merkintöjä mutta voit ottaa jokaisen häirikön nimen ylös ja raportoida eteenpäin.
Ysärillå oli yleistä hupia kiusata sijaisia ja näyttää sama meininki jatkuvan. Eri luokka voi olla ihan erilainen tai sitten ei. Kokeile jotakin palkitsemissysteemiä.
Vierailija kirjoitti:
Kenenkähän lapsia lienee?
Vastaus: Palstamammojen.
Kurja juttu. Tsemppiä.
Älä ainakaan näytä pelkoa. Olen vain tavallinen äiti, mutta oman kokemuksen mukaan positiivinen vahvistaminen toimii niin lapsiin kuin koiriinkin :D
Enpä osaa neuvoa. Mulle riitti yksi viikko sijaisena. Vaihdoin alaa.
Mietipä, että vielä 20 vuotta sitten olisit voinut ottaa tilanteen haltuun käytävään määräämisillä ja jälki-istunnoilla. Ja 60 vuotta sitten karttakepillä ja nurkkaan komentamisilla.
Lastenkasvatuksen rappio pahenee pahenemistaan ja vähitellen valta siirtyy kokonaan lapsille, koska lasten "ihmisoikeuksia" ei haluta loukata.
Voi olla luokkakohtaistakin. Oman toisen lapseni luokka on malliluokka. Kaikki opettajat kehuvat käytöstä ja yhteishenkeä. Käyttäytyvät hyvin myös sijaisille. Toisen lapseni luokassa on villejä poikia, joiden kanssa tiukalla miesopella on tekemistä ja sijaisten kanssa meno on kuin Korkeasaaren apinatalossa. Ja 100% kantaväestöä.
Miten pokemon gota voi pelata luokasta liikkumatta?
Oppilaat selvästi testasivat sinua kun tulit uutena sijaisena opettajaksi. En tiedä osaanko neuvoa sinua mutta varmasti tärkeintä olisi nyt saada luotua oppilaisiin turvallinen ja jämäkkä suhde. Selkeät säännöt ja toimintatavat, joista ei jousteta. Mieti etukäteen mistä et jousta ja mistä on vara joustaa. Kun olet ikään kuin ansainnut oppilaiden kunnioituksen ja sitä kautta auktoriteetin oppilaisiin nähden, työ varmasti helpottaa. Tämä on varmasti haastavaa jos olet vain silloin tällöin sijaisena mutta kannattaa pyrkiä siihen.
T. Eräs varhaiskasvatuksen opettaja
Pyydä luokkakuva tai istumajärjestys, jossa oppilaiden kuvat ja nimet. Jos et itse pääse Wilmaan, joku muu voi tulostaa sen sieltä. Tunnistat kaikki pellet ja kirjoitat heidän nimensä muistiin. Istut rauhallisena aivan hiljaa ja odotat, että lapset rauhoittuvat. Katsele heitä. Minusta pelkkä hiljaa odottaminen on toiminut parhaiten. Jos eivät rauhoitu lainkaan, anna lopuksi kaikki tehtävät kotiläksyksi. Älä hymyile. Älä ole ystävällinen vaan tiukka ja jämäkkä. Peliä ei saa menettää eli hermot ei saa mennä, ei saa suuttua, eikä missään nimessä pahoittaa mieltään.
Ope
Aloitat siitä, että kieltäydyt menemästä, jos paikalle ei tule alta aikayksikön joku muu opettaja tai rehtori, jos luokastasi kuuluu meteliä. Kerro aikaisempi kokemuksesi ja ilmoita, että sen ei pitäisi toistua.
Jo ennen luokkaan menoa otat käsiisi nimilistan. Siitä tulee vähemmän sotkua, kun tiedät jo kaikkien oikeat nimet eikä tarvitse ihmetellä keksittyjä nimiä.
Voit aloittaa tunnin jollakin testillä, tasokokeella tai minkä sitten ikinä keksitkin. Tarkoitus on saada jokainen keskittymään ainakin tunnin aluksi hetkeksi omaan tehtävään, johon on aikaa 15 minuuttia. Ja tehtävä sen verran haastava, että ei tahdo riittää.
Se oma kokemus: ammattikoulun poikia, joiden opettajaksi menin kesken lukukauden. Ensimmäinen tunti oli täyttä hulinaa. Siitä en sen suurempaa huolta kantanut vaan jatkoin opetusta ikään kuin siinä ei olisi ollut mitään outoa. Toisen tunnin aluksi luettelin kuusi nimeä: te tulette sitten tämän tunnin jälkeen opettajainhuoneeseen keskustelemaan näistä (sukupuoli- ym. mielenkiintoisista asioista) ettei niistä tarvitse keskustella kaikkien kuullen täällä tunnilla.
Sen jälkeen porukka hiljeni. Toisen lukukauden päätteeksi käytiin opintomatkalla, jolla oltiin ylimääräinen viikonloppu villeimpien vintiöiden kanssa. Majapaikassa oltiin ihmeissään, kun eivät olleet koskaan ennen nähneet niin hyvinkäyttäytyvää sen ikäistä poikalaumaa.
Sen sakin kanssa tehtiin toisen opettajan kanssa töitä hartiavoimin, ja opettajainhuone tuli tutuksi monelle oppilaalle, ja opettajallekin, joka ei sitä porukkaa jaksanut. Silloin minulla ei ollut edes opettajankelpoisuutta, mutta jonkun verran kokemusta poikalaumoista jo omilta opiskeluajoilta. Enkä tosiaan itse ollut koulussa mikään kiltti kympin tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Ysärillå oli yleistä hupia kiusata sijaisia ja näyttää sama meininki jatkuvan. Eri luokka voi olla ihan erilainen tai sitten ei. Kokeile jotakin palkitsemissysteemiä.
Sijaisten tunneilla on yleensä pyritty pelleilemään sinakin pääkaupunkiseudulla. Kävin koulua 70-luvulla ja asenne oli silloinkin sellainen. Tosin toteutus ei mennyt läheskään noin hurjaksi silloin. Yksi syy, miksi en halunnut opettajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mietipä, että vielä 20 vuotta sitten olisit voinut ottaa tilanteen haltuun käytävään määräämisillä ja jälki-istunnoilla. Ja 60 vuotta sitten karttakepillä ja nurkkaan komentamisilla.
Lastenkasvatuksen rappio pahenee pahenemistaan ja vähitellen valta siirtyy kokonaan lapsille, koska lasten "ihmisoikeuksia" ei haluta loukata.
Just tää ja lapset itse tästä kärsii eniten, luokassa joka on pelkkää häiriköintiä ei kukaan opi mitään mitä päivän aikana pitäisi. Lapsi kokee olonsa turvattomaksi kun puuttuu selkeät rajat, mikä taas johtaa mielenterveys ja päihdeongelmiin...
Tulee ihan omat kouluajat mieleen. Kun 80-luvulla meillä oli yläasteella sijainen, oli tavallista, että porukka käytti vääriä nimiä ja kohelsi kaikella tavalla. Sitten oli hauskaa, kun sijainen puhutteli jotakuta oppilasta tämän väärällä nimellä.
Vertaa siihen, että olin erittäin hyvämaineisessa oppikoulussa 1970-luvulla. Kun sinne tuli sijainen joskus harvoin, niin silloin luokka kyllä revitteli, vaikka yleensä istuttiin aivan hiljaa ja kiltisti. Ei sentään juoksenneltu luokassa tai liimailtu lappuja.
Sijaisen osa on kurja aina.
Lapsi-parkani oli 5 vuotta sitten alakoulussa sellaisella luokalla, jota kaikki koulun opettajat pelkäsivät. Se luokka oli mennyt pilalle, kun heti ekaluokalla ope jäi kuukauden jälkeen äitiyslomalle ja sitten tuli vaihtelevat sijaiset. Sijaisetkin välttelivät tuota luokkaa.
Siellä oli järkyttävä meno. Oma rauhallinen tyttöni kärsi siellä kovasti. Vasta viidennelle tuli pysyvä mies ope, joka sai luokan kuriin.
Se on hyvä neuvo, että mieti, mistä voit joustaa ja mitkä ovat sellaisia, joista pidät ehdottomasti kiinni. Ensin mainituista esimerkkinä oppilas, joka ryömi tunnin aluksi pulpettinsa alle. Olkoon siellä, kunhan on hiljaa. JÄlkimmäisten asioitten kohdalla myös varmistat, että voit toteuttaa sen. Jos esimerkiksi takarivin poikien pelaaminen on sellainen asia, jota et missään nimessä siedä, joku talon vakituisista opettajista ottaa heidät hoitoonsa. Tai ottaan ainakin heidän kännykkänsä ja siirtää istumaan eri puolille luokkaa. Rehtori, opo tai joku muu pitäisi olla apuna tässä.
Parhaiten pärjäsin sellaisessa luokassa, jossa opo jo etukäteen kertoi luokasta ja erityisesti häiriköistä. Silloin noin pari vuosikymmentä sitten riitti, kun meni seisomaan pahimman häirikön viereen.
Sellaista se nykyään on kun lapsilla ei ole mitään kuria edes kotona, erityislapsille usein joudutaan pitämään tiukat rajat, sillä muuten vasta ongelmia riittää. Mitä jos ensi kerralla pakkaat koko luokan ulos ja juoksette sellaisen 10min lenkin tai otatte tuolijumppaa luokassa. Nykyään harva lapsi purkaa riittävästi energiaa, koko päivä on täynnä ruutuaikaa ja levottomuus on taattu..