Alanvaihto 35-vuotiaana, kokemuksia?

Vaihdoin alaa 33-v ja hyvin meni. Mies tuki taloudellisesti opiskelun ja kannusti. Olin 2-kymppisenä töissä muutamia vuosia ja sit kotona lasten kanssa. Vanha ala ei työllistänyt, joten kokeilin jotain ihan muuta. Koulussa olin vanhin luokallani, mutta mulle se oli etu. Ei tarvinnut enää bilettää ja opettajat olivat samaa ikäluokkaa. Sain työpaikan ainoana luokaltani, ekan suoraan harjoittelusta ja toisen (kun tuli yt:t) opettajan suosituksilla. Vakituinen työ, josta pidän. Panosta kouluun ja verkostoidu harjoittelupaikoissa. Työpaikat jaetaan suhteilla, ikävä tosiasia. Mieti alaa, jota et ole koskaan edes ajatellut. Itse löysin alani vahingossa. Aloin hermostua, kun tarjottiin ei-oota kaikkialta. Otin sanomalehden ja päätin hakea ensimmäiseen paikkaan joka "koulutukset" palstalla oli. Hain, pääsin ja sillä tiellä olen edelleen. Tsemppiä ja jaksamista! terkuin, talvilomalainen

Vaihdoin alaa 33-v ja hyvin meni. Mies tuki taloudellisesti opiskelun ja kannusti. Olin 2-kymppisenä töissä muutamia vuosia ja sit kotona lasten kanssa. Vanha ala ei työllistänyt, joten kokeilin jotain ihan muuta. Koulussa olin vanhin luokallani, mutta mulle se oli etu. Ei tarvinnut enää bilettää ja opettajat olivat samaa ikäluokkaa. Sain työpaikan ainoana luokaltani, ekan suoraan harjoittelusta ja toisen (kun tuli yt:t) opettajan suosituksilla. Vakituinen työ, josta pidän. Panosta kouluun ja verkostoidu harjoittelupaikoissa. Työpaikat jaetaan suhteilla, ikävä tosiasia. Mieti alaa, jota et ole koskaan edes ajatellut. Itse löysin alani vahingossa. Aloin hermostua, kun tarjottiin ei-oota kaikkialta. Otin sanomalehden ja päätin hakea ensimmäiseen paikkaan joka "koulutukset" palstalla oli. Hain, pääsin ja sillä tiellä olen edelleen. Tsemppiä ja jaksamista! terkuin, talvilomalainen

Minä olen ikäisesi ja opiskelen hoitajaksi amkin nuorisopuolella. Oppisopimukseen en päässyt, koska täälläpäin nuorisotakuu on muuttanut politiikkaa niin, että oppisopimuksella pääsevät käytännössä opiskelemaan vain nuorisotakuun piiriin kuuluvat nuoret. Työvoimapoliittisiin koulutuksin on myös niin mieletön tunku, että niihin otetaan alle 10% hakijoista. Helpoimmalla pääsin, kun hain yhteishaussa (joka on muuten tänä vuonna viimeistä kertaa sellainen, että kaikki hakijat ovat samalla viivalla. Ensi vuodesta lähtien nuorisotakuu muuttaa sitä niin, että vain ilman tutkintoa ja opiskelupaikkaa olevat nuoret otetaan sisään.)

Minulle opiskelu oli sillä lailla "pakollinen" päätös, että aiemmalla tutkinnolla oli ihan mahdoton löytää töitä. Se on ollut pettymys, että koska koulutusohjelmia "kehitetään" jatkuvasti, en voi valita aikaisemmilta vuosikursseilta opintoja, eli en voi nopeuttaa opintoja millään lailla. 3,5 vuotta tuntuu ihan järkyttävän pitkältä ajalta, varsinkin kun opinnoissa on aika paljon turhanpäiväistä höttöä. Toisaalta, töitä hoitoalalla riittää opiskelijoille oikein hyvin, joten niitä saa tehdä tässä sivussa niin paljon kuin jaksaa. 

Voisitko olla vaikka osastosihteeri? Nykyinen ammattisikin liippaisi edes jotenkin sitä.

Ai tulee muuttumaan asiat tuohon suuntaan, ettei muka voi enää opiskella toista amk-tutkintoa itselleen jos on tämän ikäinen? Vain nuoret ja kouluttamattomat otetaan sisään? Ei kai! Ei sillä, että haluaisin kokopäiväiseksi opiskelijaksi enää 3-4 vuodeksi, mutta silti!

Ja ettei oppisopimukseen pääse kuin nuoret ja kouluttamattomat? Mitä helkkaria mä sitten keksin, voi ei!

ap

Hei no ei paniikkia sentäs. ;) Näiden muutoksien jälkeen pitäisi aikuispuolen koulutuspaikkojen määrän lisääntyä, ainakin teoriassa.  Eli opiskelujen ei pitäisi siihen tyssätä, pitää vaan löytää toinen tie. Sinuna ottaisin yhteyttä työvoimatoimistoon ja kyselisin sitä kautta, millaisia koulutusmahdollisuuksia heillä on tarjolla ja miten voit niihin hakea.

4

Mä olen niin hukassa, tuntuu ihan että elämä valuu ohi ja olen epäonnistuja. Kaikki nuoruuden kuvitelmat elämästä on ihan huuhaata, ei musta mitään ole tullut, eikä tule. Mun omanarvontunto on nollassa, mun identiteetti on ihan kateissa. Kun en mä ole mitään kunnollista.

Näin syvissä vesissä mennään...

On mulla toki kaksi lasta, aviomies, kiva koti kivalla paikalla kivalla alueella jne. Mutta entä MINÄ, mitä mä olen. Mulle ei riitä, että olen kahden lapsen äiti ja vaimo. Joillekin se riittää, ja kiva niin. Mutta mä olen aina ajatellut tulevani JOKSIKIN, mutta tätä menoa musta ei tule yhtään mitään.

ap

p.s. näin sairaslomalla on taas aikaa märehtiä

Up

Ei onnistunut.

Piti valita koulun ja työn välillä. Työharjoittelu oli joustamaton eikä ohjaaja kyennyt tukemaan.

Olin siis järjestänyt opintojen rahoituksen osa-aikatyöllä. Harjoittelupaikalle ei sopinut, että olisin ollut päivän töissä j tehnyt harjoittelupäivän takaisin syyslomalla.

Tästä repesi sellainen ongelma, että en saanut harjoittelua tehtyä joten... En jaksanut.

Kuitenkin oli perhettä, muutakin elämää ja mies hermostui "lorvimiseen".