Traumoja synnytyksestä?

Olisi kiva kuulla muilta synnyttäneiltä että onko se itse päivä mielessänne usein? Hyvässä tai huonossa.

Minulla oli kuukausia sitten alatiesynnytys, kaikki kävi niin nopeasti etten ehtinyt edes pelkäämään (ensisynnyttäjä, paljon kauhukuvia päässä). Vedet meni ekstemppore 35+6 joten en todellakaan ollut vielä edes miettinyt moista. Synnytyksestä jäi ihan ok mielikuva, tosin joku tulehdus oli laittanut nämä vedet menemään jo aiemmin ja minulle nousi tästä korkea kuume. Olin ihan höyryissä koko synnytyksen mutta kyllähän se sattu vallan per....keleesti. Pointtina siis se että moni kyseli tämän jälkeen oliko kamalaa ja voitinko pelkoni-naureskelin että eihän tässä mitään, kaikki ok. Muutama kk myöhemmin huomasin kuinka minua alkoi ahistamaan aivan kauheesti kaikki ohjelmat joissa synnytysjuttuja, varsinkin tää erilaiset äidit sarja. Ja jos mieheni mainitsee jotain siitä päivästä haluan vaihtaa nopeasti aihetta ja miettiä jotain muuta. Välillä kuulen oman huutoni pään sisällä kuinka puserran vauvaa ulos. OUTOA!! en tiedä jäikö minulta nyt jotain pelkoja synnytyksestä ja haluanko enää edes synnyttää. Tähän ahdistukseen saattoi kyllä vaikuttaa erittäin raskaat kahdeksan päivää sairaalassa henkisesti ja fyysisesti - pienokaiseni oli tulehdusarvojensa vuoksi keskolassa viikon enkä saanut vierihoitoon tyttöä kuin päiväksi jonka jälkeen joutui takaisin osastolle. Oman jaksamisen kanssa oli myös töitä kaiken hormonimyräkän keskellä, noh en tiedä mutta haluan päästä tästä ahdistuksesta eroon sillä synnytyksestä on tosiaan jo tovi!