Mun onnellisuuden tunne lisääntyi huomattavasti,

Olen päässyt samaan viimeksi kuluneen vuoden aikana! Saanoo kysyä minkä ikäinen olet? Kysyn siksi että alkaako nämä asiat vaan kiinnostaa ja valjeta tietyn ikäisenä. Oliko tämä sittenkin sitä paljon puhuttua kolmen kympin kriisiä? Ja nyt on helpompi jatkaa :)

Täytän tänä vuonna 36. Tähän on johtanut useat syyt, ehkä opiskelu yksittäisistä tekijöistä suurin ja sen vaikutukset elämään monella tasolla. Lähipiirin ihmisten elämän seuraaminen myös laittanut pohtimaan, mikä elämässä itselle oikeasti tärkeintä ja miten vähemmän on enemmän niin monessa asiassa.

Samantapaisia kokemuksia täällä. Helpottavinta mulle on ollut se, että oon päässyt eroon sellasesta pakonomaisesta ulkonäön ylläpitämisestä. Ei tarvii juosta enää kampaajalla, ostaa jatkuvasti uusia vaatteita ja kosmetiikkaa, ettei vaan rupsahtaisi ennen muita. Eikä harrastaa liikuntaa ulkonäön vaan hyvinvoinnin vuoksi. Siis sellanen suorittaminen on hävinnyt ja pystyn nauttimaan enemmän asioista.

Vau, Onnea!

Osaatko kertoa tarkemmin miten tuohon pääsit? Opiskelitko,luitko jotain vai tuliko ihan itsestään joku havahtuminen?

Minkälaista elämäsi oli aiemmin?

up vastaileppa ap jos olet linjoilla.

Mulla mennyt taas vähän toiseen suuntaan näin neljänkympin kriisissä. Olin ennen tuollainen, että olin onnellinen koska en tavoitellut mitään, vaan olin tyytyväinen siihen mitä minulla on. Nautin valtavasti arjen pienistä asioista jne. 

Mutta nyt on iskenyt kriisi, että ei jumalauta, minä olen tuhlannut elämääni ja kykyjäni nyhjäämällä pienessä elämässäni, enkä ole saanut aikaan oikeastaan mitään. Nyt olsii kova halu alkaa tavoitella ulkoisia asioita kuten puolisoa, urakehitystä, jne - lasten suhteen valitettavasti "juna meni jo"...