Kannattaako mennä yhteen ihmisen kanssa, johon on tyytymätön heti alusta alkaen?

Kaikki ei edes tajua valittavansa niin paljon. Usein pienistä ärsyttävistä asioista haluaa avautua ystäville, jolloin taas saattaa saada hetkeksi mielenrauhan asian kanssa. Puhuminen auttaa joskus.

En edes usko että aina on kyse läheisriippuvuudesta vaan siitä että ihminen pitää parisuhdetta/perhettä tärkeänä arvona itselleen ja tajuaa myös että täydellistä ei voi saada. Ei se ole sitä että ollaan väkisin jonkin kanssa. Asiat nyt usein rupeavat ärsyttämään jos ne jatkuvat vuosia.

Valitin joskus paljonkin ystäville miehestäni, ja se antoi varmaan joillekin aika väärän kuvan suhteesta, etenkin niille jotka puhuvat lähinnä vain myönteisestä asioista. olen varmaan aina ollut sellainen että negatiivisista asioista puhuminen tai ajatteleminen on enemmän mielen päällä. Harvoin tulee mieleen keskustella ystävien kanssa siitä kuinka upeasti se ja se asiani on. Ehkä koska niissä harvoin on niinkään pohdittavaa.