Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako mennä yhteen ihmisen kanssa, johon on tyytymätön heti alusta alkaen?
21.11.2020 |
"Mieheni ei tee sitä tai tätä, näin on ollut jo 20 vuotta..." Mikähän sinua oikein vaivaa, kun roikut tuollaisessa suhteessa ja vain valitat?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan monilla ihmisillä tapana purkaa tyytymättömyys puolisoon valittamalla tuttaville. Mitä ihmeen hyötyä siitä on? Työkaveri ei sinun paskaa parisuhdettasi pysty korjaamaan.
Eikä vauva.fi foorumi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla antoisampaa jos ihmiset muita kohdatessaan listaisi kielletyt puheenaiheet. Niin vältyttäisiin näiltä ärsytyksiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan monilla ihmisillä tapana purkaa tyytymättömyys puolisoon valittamalla tuttaville. Mitä ihmeen hyötyä siitä on? Työkaveri ei sinun paskaa parisuhdettasi pysty korjaamaan.
Eikä vauva.fi foorumi.
Nimenomaan!
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla antoisampaa jos ihmiset muita kohdatessaan listaisi kielletyt puheenaiheet. Niin vältyttäisiin näiltä ärsytyksiltä.
Saako listaa tarvittaessa keskustelun aikana täydentää?
Kehutaan vähän . Puolisoni tekee niin hyvin kaikkea . Osaa paljon asioita . Auttaa aina. Kantaa painavat esineet ,kokoaa huonekalut , vie roskat . ..onpa se hyvä ,osaa auto asiat , maksaa puolet vuokrasta , tuo kotiin ruokaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan se perinteinen että loskat sisään ja nalkkiin jäit.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se perinteinen että loskat sisään ja nalkkiin jäit.
Näillä syntyvyysluvuilla? Vaikea uskoa. Yleensä ihmiset ovat vuosia ennen lasten hankkimista, jos lapsia ylipäätään hankkivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen tuollaisen parisuhteen perustuvan siihen, että valittaja kokee itsensä jotenkin paljon kumppaniaan paremmaksi ihmiseksi kertoessaan muille, että joutuu yksin hoitamaan sen ja tämän asian... Jotain mielihyvää se varmaan antaa.
Ja aikansa tuttaville valitettuaan sitä jaksaa taas hetken kumppaniaan... Ihme kyllä tuttavat alkavat vähitellen juosta karkuun näitä ihmisiä tavatessaan, kun eivät jaksa kuunnella vuodesta toiseen samana toistuvaa valitusvirttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan monilla ihmisillä tapana purkaa tyytymättömyys puolisoon valittamalla tuttaville. Mitä ihmeen hyötyä siitä on? Työkaveri ei sinun paskaa parisuhdettasi pysty korjaamaan.
Eikä vauva.fi foorumi.
Nimenomaan!
Sinkkuna olen osittain eri mieltä. Kyllä minäkin olen monet kerrat hämmästynyt millaisia mielikuvia ihmiset luovat kumppaneistaan, krjoittaessaan heistä toisinaan hyvin kärkevästi ja loukkaavasti. Tai maalamalla heistä kuvan vastuuttomana vätyksenä jne
Vaan miten virheetön ja täydellinen kirjoittaja itse lieneekään; (Vai onko taka-ajatuksena hänellä vain: "Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat").
Ei Vauva forumi kovin suurin pelastustoimiin pysty.
Voi toki myös olla, että osa luo tarkoiuksella tai tahattomasti kumppanistaan toisinaan liian synkeän kuvan. - Mutta varmasti on myös heitä, joilla on oikasti isompikin hätä ja neuvottomuus.
Tämä palsta on ehkä siksi myös paljossa koukuttava parhaimmissa tapauksissa voi saada uskomatonta vertaistukea. Mutta myös yhtälailla kuormallisen sontaa niskaansa. - Mutta tällöin luultavasti useammin aiheesta kuin täysin aiheetta
Yhtä kaikki paljon on jo se, että Av on paikka, jonne purkaa tuntemuksiaan ja turhaumiaan tai vain ajatuksiaan joita ei syystä tai toisesta pääse muutoin jakamaan. Tai voi esittää ne täällä siinä missä milloin tahansa muuallakin sen kummemmin niiden ulostuomisen motiivia ja tarkoitusta miettimättä.
Sinkkumies
Itselläni "Koronakevät" sai minutkin vierailemaan täällä enemmän kuin kenties olisi ollut aina tarpeen).
Mietin hetken oman nimimerkin rekisteröintiä kun huomasin, että täällä on useampikin, joka on kirjoittanut viestinsä alle saman nimimerkin, jota itse olen tavannut käyttää.
Minunkin pitää vain kehua. Vaimoni antaa seksiä päivittäin. Hoitaa lapsemme asiat, Tekee hyvää ruokaa, ja pitää paikat siistinä. Minä puolestani hoidan sitten muita asioita. Ei olisi voinut parempaa löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon myös, että läheisriippuvuutta eikä uskalleta vain lähteä suhteesta pois. Tuttu valitti aina miehestään ja kun yksi päivä mies halusikin erota, tuli kauhea itku ja hätä, että nyt jää ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin pitää vain kehua. Vaimoni antaa seksiä päivittäin. Hoitaa lapsemme asiat, Tekee hyvää ruokaa, ja pitää paikat siistinä. Minä puolestani hoidan sitten muita asioita. Ei olisi voinut parempaa löytyä.
Mitä ne muut asiat ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan monilla ihmisillä tapana purkaa tyytymättömyys puolisoon valittamalla tuttaville. Mitä ihmeen hyötyä siitä on? Työkaveri ei sinun paskaa parisuhdettasi pysty korjaamaan.
Eikä vauva.fi foorumi.
Vauva.fi auttaa sanoittamaan sen, minkä ihmiset yleensä itsekin tietävät parisuhteestaan: JSSAP!
Ensimmäisen (tai edes kenenkään sitä seuraavista) panon kanssa ei ole pakko olla vuosikausia yhdessä. Eivätkö jotkut ihmiset mieti lainkaan suhteen toimivuutta ennen kuin menevät naimisiin ja hankkivat lapsia?
Vai onko huonoon suhteeseen jäävillä taustalla joku vahva oma arvottomuuden tunne? Ei usko, että voisi edes saada jonkun toisen kanssa toimivamman suhteen?
Kuka haluaa vuosikausia kuunnella jonkun valitusta asioista, joille ihminen ei edes aio tehdä mitään? On väärin käyttää muita ihmisiä oman pahan olon tyhjennysastioina.
"Kannattaako mennä yhteen ihmisen kanssa, johon on tyytymätön heti alusta asti?"
No, kun rakkaus. Ihan alussa ei ole minkäänlaisia tyytymättömyyden aiheita vaan ihastelee toisen omaperäistä luonnetta (tuo urheilukassillisen vaatteita pestäväksi äkkiä ja yllättäen kysymättä, haluanko pestä niitä omieni seassa) fyysisiä ominaisuuksia (pystyy kävelemään käsillään pitkiä matkoja jopa talvella, kunhan on ensin juonut itsensä miltei kaatokänniin), eloisaa luonnetta (saattaa ilmaantua ihan muuten vain, vaikka hänen piti antaa minulle tenttiinlukurauhan, ja hänelläkin oli opinnot kesken) jne.
Ja nuoruus. Ja tietämättömyys mistään paremmasta (omien vanhempien liitto täynnä katkeruutta ja riitaa + isän väkivaltaisuus muuta perhettä kohtaan aina avioeroon saakka).
Sitten kun aikaa kuluu, nämä ja monet muut "persoonalliset" piirteet rupeavat ärsyttämään yhä enemmän. Kyllä minä mietin poislähtemistä monta kertaa, mutta kiltti ja selkärangaton kun olen, hellyin joka kerta hänen kyyneliinsä ja aneluihinsa.
Vähitellen vi***us kasvoi niin ylitsepääsemättömäksi, että hankin asunnon kaupungilta ja muutin lasten kanssa siihen. Myönnän, että vielä kun asuin miehen kassa, valitin hänestä kaikille, jotka jaksoivat kuunnella minua. Sitten taas jatkoin sitä samaa vanhaa pa**aa taas hetken verran. Huomasin kuitenkin melko äkkiä, ettei tilanne muutu miksikään valittamalla. Tarvitsen jonkun ammatti-ihmisen, joka auttaa minua järjestämään sekavat ajatukseni. Ensin halusin korjata avioliittomme toimivaksi, mutta eihän siitä tullut mitään, kun exän mielestä kaikki oli hyvin, kunhan lakkaan kitisemästä huonosta olostani. Sain kuitenkin kasvatettua selkärangan itselleni ja rupesin tosissani suunnittelemaan elämää avioliiton päättymisen jälkeen.
Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miksi jäin niin pitkäksi ajaksi, vaikka tiesin, ettei miehen sanat (sinä et pärjää ilman minua ja minun rahojani - tietysti pärjään vakityössä oleva nainen enkä tosiaankaan tarvitse rahaa ylenmäärin, sillä minä osaan elää säästeliäästi; et osaa huolehtia lapsista - lapset olivat käytännössä minun vastuullani koko ajan; minua ei myöskään huoli kukaan - joo, ei, onnellisesti päätynyt työpaikkaromanssi aivan ihanan miehen kassa, joka on exän vasakohta miltei kaikessa).
P.S. Ei, emme keskustelleet käytännön asioista, arvoista tai muistakaan periaatteista ennen parisuhteen solmimista, ei sellainen ollut siihen aikaan tapana. Eikä kaikki vieläkään keskustele perusteellisesti keskenään ennen kuin muuttaa yhteen toisen kanssa ja rupeaa lisääntymään. Jos kuitenkin silloin olisi ollut tapana keskustella elämänarvoista ja omista periaatteistaan, tämäkin parisuhde olisi jäänyt onnellisesti solmimatta.
Kukaan ei ole täydellinen. Jos sillä perusteella jättää menemättä parisuhteeseen, että jokin asia ärsyttää, niin saa olla lopun elämän yksin.
Pitää vain priorisoida: ärsytyksen kohteen tulee olla sellainen, että sen kanssa kykenee elämään.
Minulla on kotona mies, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Samalla hän on mies, joka ei täytä astianpesukonetta, vaan jättää astiat tiskipöydälle. Ärsyttää... eiku?
Onko täydellistä suhdetta? Jos minua jokin ärsyttää suhteessa. Hoidan asiani niin että ärsytyksen aihe poistuu elämästäni. Se on helppoa. Miksi ihmeessä aikuisten pitää asua yhdessä??? Suurin osa pystyy hoitaa oman tonttinsa itsenäisesti. Ne, jotka ei kykene, niin kannattaako heidän olla edes suhteessa?
Tuntuu olevan monilla ihmisillä tapana purkaa tyytymättömyys puolisoon valittamalla tuttaville. Mitä ihmeen hyötyä siitä on? Työkaveri ei sinun paskaa parisuhdettasi pysty korjaamaan.