Miksei pienet tytöt saa olla prinsessoja??
Musta ihan kamalaa luettavaa, kun vanhemmat oikein kilvan todistelevat ja huokailevat että se oma tyttö ei ainakaan ole mikään prinsessa! Psykologisesta näkökulmasta katsottuna sillä roolileikillä on tärkeä merkitys osana kehitysprosessia. Antakaa niiden lasten olla mitä ne on, ilman kauhistelua. Tuollainen todellakin vaikuttaa lapseen.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 21:51"]
6: En olekaan ajatellut koskaan asiaa tuolta kannalta. Todellakin. Voin nyt hyvin kuvitella, miltä saattaa tuntua äidistä, joka on pojan/poikien jälkeen saanut kaipaamansa tytön, joka ei sitten olekaan yhtään tyttömäinen. Saattaa siinä varmaan jotain surunkaltaista hetken tuntea.
[/quote]
Pitäkäähän sitten ne mahdolliset suruntunteet visusti tytöltä piilossa.
T. Se poikien jälkeen syntynyt kaivattu tyttö, joka olikin sitten poikatyttö ja ilmeinen pettymys äidilleen, joka sen suoraan vielä sanoikin
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 21:51"]
6: En olekaan ajatellut koskaan asiaa tuolta kannalta. Todellakin. Voin nyt hyvin kuvitella, miltä saattaa tuntua äidistä, joka on pojan/poikien jälkeen saanut kaipaamansa tytön, joka ei sitten olekaan yhtään tyttömäinen. Saattaa siinä varmaan jotain surunkaltaista hetken tuntea.
[/quote]
Pitäkäähän sitten ne mahdolliset suruntunteet visusti tytöltä piilossa.
T. Se poikien jälkeen syntynyt kaivattu tyttö, joka olikin sitten poikatyttö ja ilmeinen pettymys äidilleen, joka sen suoraan vielä sanoikin
[/quote]
Itse en ole pettynyt poikatyttöömme missään nimessä. Mutta keskustelun aloitus oli siitä, että miksi ei tyttöjen anneta olla prinsessoita. Monesti on kyse siitä, että tyttö ei halua olla prinsessa. Ja itse todellakin kuvittelin tytön saadessani, että joskus tulee se prinsessakausi, mutta sitä ei tässä 10v aikana ole näkynyt. Mutta se että kuvittelin jotain lapsen syntyessä, ei tarkoita sitä, että olisin pettynyt jos kuvitelma ei toteudu. Tyttömme on rakas ja ihana vaikkei mekot kelpaakaan. Ikinä en ole häntä moittinut asiasta, koska todellakin kannatamme sitä, että jokainen saa olla omanlaisensa.
t. 6
Mielenkiintoista. Meillä on kolme tyttöä, eikä kenelläkään heistä ole ollut prinsessavaihetta. Kaikenlaista ovat kuitenkin menneet, tehneet ja leikkineet. Minullakaan ei aikoinaan ollut. Ollaanko me jotenkin epänormaaleja? Entä mitä erityistä hyvää on prinsessana olemisessa? Lapsethan ovat ihania omina itsenäänkin. Satujen prinsessat ovat kauniita ja passiivisia kököttäjiä, joiden tärkein tehtävä on odottaa prinssiä.
Aloitus ei koskenut sitä ettei tyttö itse halua olla prinsessa, vaan vanhempien asennoitumista, joka näkyy usein kielenkäytössä. "pelkäsin, että tytöstäni tulisi prinsessa" tai "onneksi tyttärestäni ei tullut mitään prinsessaa"
Ja se kyllä vaikuttaa lapsiin, jotka haluavat kipeästi täyttää vanhempansa odotukset.
Mutta kaikki ei ole luonnostaan prinsessoja. Eikä tarvitse olla.
Minä toivon, ettei nyt kolmevuotiaalle tyttärelleni tulisi ainakaan kovin vimmaista prinsessavaihetta. (Kaivaudun jo valmiiksi vallihautaan odottamaan lentäviä kiviä.) En vaan itse ole yhtään innostunut hörsellyksestä ja kaikesta asiaan kuuluvasta krääsästä. Jos prinsessavaihe tulee, niin sitten tulee, mutta mielestäni kolmevuotiaalle on olemassa parempiakin roolimalleja kuin joku Ruusunen joka odottaa prinssiä pelastamaan.
Ja ei, en tule kieltämään prinsessaleikkejä, vaikken niistä itse niin innostuisikaan.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 21:39"]
No kun ei se halua olla. Se ON kissa, todellakin. Ja ihan joskus koira. Ei todellakaan johdu siitä, että asennoituisin kielteisesti prinsessuuteen. Tyttö on 4v. Liikunnallinen, eläinrakas.
[/quote]
No asennoidutko? Mistä tiedät ettei se ole seurausta siitä, JOS siis asennoidut?
Ja ei tietenkään kaikkien tarvi olla, mutta ihmettelen vanehmpien (äitien?) asennoitumista tän asian suhteen?
[/quote]
Siis en asennoidu kielteisesti. Ei johdu siitä, että kieltäisin asennoitumalla kielteisesti prinsessuuteen. Minulla itse asiassa ihan sama kokemus kuin 6:lla, pojan jälkeen vähän salaa toivoin että olisin saanut itse toteuttaa tytön kanssa prinsessuutta, koska olin ITSE lapsena poikatyttö (ja nykyäänkin aika miesmäinen) mutta ei tyttöä tosiaankaan kiinnosta. Ehkä teini-iässä sitten :) Itsellä se vaihe tuli päälle 24-vuotiaana vasta :D
2
[/quote]
(Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ? ;D ) en siis tarkoittanut et kaikkien tulisi olla samanlaisia. Mut vaan mietityttää, et mistä sellanen prinsessa-kriittisyys on peräisin, koska se vaikuttaa olevan hyvin yleistä. Ehkä en ole osannut ilmaista tässä ketjussa tarpeeksi selvästi itseäni.
ap