Hävettääkö työttömyys?

Ei hävetä. Ja tosiaan ihan ilman omaa syytä joutui pois työelämästä ainakin toistaiseksi. Pitäisikö sitä vielä jotenkin hävetä? Miksi?

Olin kerran vuoden työtön, ei hävettänyt. Minkäs sille mahtaa, jos töitä ei saa. Rankempaa se töiden hakeminen oli kun töissä oleminen.

Kyllä se hävetti. 34v, enkä ollut koskaan ollut vakityössä. Omista valinnoistakin kiinni minun tapauksessani. Onneksi lopulta löysin edes jotain vakihommaa.

Minua hävettää, en ole oikein päässyt työelämään kiinni. Nuorena olin pätkätöissä ja ikiopiskelija, sitten pari vuotta tehdastöissä ennen lapsen saantia. Sitten pitkään kotona, työvoimakoulutus, lisää työnhakua ja lopulta opiskelin AMK-tutkinnon. En ole silläkään saanut töitä, vaikka opintojen alussa näytti lupaavalta (finanssiala). Erityisesti vanhempainillat nolottaa, kun lapsen luokkatovereiden vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja hyvissä ammateissa.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 17:07"]

Kyllä se hävetti. 34v, enkä ollut koskaan ollut vakityössä. Omista valinnoistakin kiinni minun tapauksessani. Onneksi lopulta löysin edes jotain vakihommaa.

[/quote]

Palstailun.

Kuka ihme tänne tuli alapeukuttamaan, joku epävarma suojatyöpaikkalainenko?

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 17:13"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 17:07"]

Kyllä se hävetti. 34v, enkä ollut koskaan ollut vakityössä. Omista valinnoistakin kiinni minun tapauksessani. Onneksi lopulta löysin edes jotain vakihommaa.

[/quote]

Palstailun.

[/quote]    Ap.

No mua hävettää. Olisin halunnut saavuttaa onnellisen elämän, enkä siinä onnistunut. Tiedän, että kaikki opiskelukaverit ym. halveksivat työttömiä, enkä nyt erityisesti halua olla halveksittu.

Hävettää. Lähdin hyväuskoisena ulkomaille uramiehen mukana. Sain itsekin hyvän työpaikan, mutta kolme lasta eikä ketään sukulaisia lähimaillakaan ja oma pitkää päivää työmatkoja vaativa työ oli mulle emotionaalisesti liikaa. En kestänyt ajatusta, että lapset on suurimman osan hereillä oloajastaan jonkun palkatun hoitajan kanssa ja tarha-ja kouluikäisiän suurimaan osan lomistaan jossain "leireillä". Meillä olisi mennyt viikonlopuistakin osa työmatkoihin, kun sekä mies että minä välillä reissasi Euroopan ulkopuolella ja piti lähteä sunnuntaisin tai tulo lauantaisin jne.

Mies ei suostunut joustamaan omista työkuvioistaan ja minä en löytänyt mitään järkevää osa-aikatyötä. En halunnut kuitenkaan kauppaan tms. töihin. Jäin sitten muutamaksi vuodeksi ihan tietoisesti kotiin, opiskelin samalla täydennysopintoja avoimen yliopiston kautta. Sitten kun olisi ollut mahdollista palata töihin, mitään ns. oman alan töitä ei enää löydykään.

Nyt sitten itseäni hävettää ja monet "ystävät" erityisesti suomalaiset halveksii, kun "olen vaan". Olen koettanut miettiä jotain uutta tutkintoa, mutta päälle 40-vuotiaana ei niin montaa alaa ole, jossa ihan pohjalta voisi aloittaa. Ja sama häpeä ja epäonnistuminen seuraa, jos siirryn suorittaviin tehtäviin. Ilkuttaisiin, kuinka olen luuseri- tuplamaisteri, joka on vajonnut hanttihommiin.

Toki voin itse vakuutella itselleni, että mulla on sama ihmisarvo kuin muillakin. Ja luen ja opiskelen ja harrastan aktiivisesti, joten juttukumppanina mulla monipuolisempia aiheita kuin useimmilla tutuillani. Mutta eipä se oma vakuuttelu mitään auta, kun muualta tulee sitä hiljaista tai ihan suoraakin halveksuntaa "luuseriudesta". Suomalaisessa ja monessa muussakin yhteiskunnassa ihmisarvo tulee vain ja ainoastaa siitä, mikä asema ihmisellä on töissä. Todellisuudessa. Toki jotkut hymisevät tekopyhästi jotain muuta, mutta käytöksestä näkyy ne todelliset ajatukset.

Ei hävetä, mutta ahdistaa. Rahat ei riitä nytkään, mitä tapahtuu jos en löydä töitä ennekuin 500 päivää on täynnä? Ei ollut oma syyni että työt loppui, ja nyt pelottaa että menee koti alta. Hävetäkinkö vielä pitäis?

[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 17:02"]Mua ei hävetä se ollenkaan, koska niin moni muukin ammattiin tai arvoon katsomatta on jäänyt tahtomattaan työttömäksi. Taitaa olla nykyään harvinaisempaa olla työssä kuin työtön. Kokoajan saa lukea lehdistä että taas joku iso firma aloittaa YT:t ja satoja irtisanotaan.

Jos joku halveksii työttömiä, niin täytyy olla vähän tyhmä sitten. Tuskin monikaan on työtön omasta tahdostaan..

[/quote]

Harmittaa ja ottaa päähän. Duuni on mulle elämä ja tykkään puuhailla kaikennäköistä ja niitä asioita en voi tehdä työttömänä kuin työssä ollessani. Työttömyys todellakin masentaa.

Tänäpäivänä varmat työpaikat on aika harvassa. Vaikka olisikin ns. vakituisessa työsuhteessa, voi sellainenkin työsuhde päättyä yllättäin. Eli eipä tuossa työttömyydessä ole mitään hävettävää. Enemmän on hävettävää sellaisessa ajattelutavassa, ettei osaa omalle kohdalle ajatella sellaista tilannetta, että tulee yt:t eteen. Työttömiäkin on moneen lähtöön. On varmasti paljon niitäkin, joita ei edes kiinnosta hakeutua mihinkään. Toisaalta on taas paljon niitäkin, jotka etsii aktiivisesti ja haluaa työllistyä.

Hävettääkö?

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12134676

Onko hävettävää pohtia julkisilla keskustelupalstoilla sitä, että onko julkisilla keskutelupalstoilla hävettävättää, että pohtii julkisilla keskustelupaikoilla työttömyyden olevan hävettävää?

Hävetkää!

Hävettää kyllä. Muut ikätoverit ovat arvostetuissa tai ainakin hyväpalkkaisissa töissä joten olen porukan ainut työtön ja köyhä :( Tutkintoja on kuitenkin kaksi, mutta työkokemus puuttuu. Lisäksi olen työnanatjan näkökulmasta lapsentekoiässä, joten ei kovin hyvältä näytä tulevaisuuskaan.