Lue keskustelun säännöt.
väsynyt perheemme tilanteeseen, auttakaa :(.
23.03.2014 |
Kirjoitan tänne nyt siksi, koska meillä ei ole juurikaan tukea kenestäkään läheisistä, lähinnä tukemme ovat viranomaisia. Nytkään en voi vain soittaa vaikka omalle perheelleni että nyt kävi näin.. kun kukaan ei tiedä :(
Meillä siis lastensuojeluasiakkuus puolison päihderiippuvuuden vuoksi josta nyt yrittää parantua.
Raskasta arkea eletään. Ajattelin aina että perheenä selviämme mistä vaan mutta nyt kun tilanne taas kärjistynyt, tullut siis retkahdus. Niin olen ollut ihan raivona puolisolle n.2vk ja tuntuu että olen ihan väsynyt ja kaikkeni antanut jo. Samaan aikaan ollaan sairastettu kaikki vuorotellen ja minä olen tietenkin hoitanut vauvaa sairastelusta huolimatta, eli jaksamista vie sekin kun ei voi itse levätä.
Eilen ja toissapäivänä alkoi tuntua etten vaan jaksa enää vauvankaan kanssa, jaksan siis mutta en yhtä hyvin. Tilanne purkautui nukuttaessa kun vauva 9kk nousi koko ajan uudelleen ja uudelleen ja en enää jaksanut kun odotin niin että pääsisin jo hetkeksi hengähtämään tästäkin päivästä. Huusin vauvalle että nuku jo tyhmä vauva tai jotaib sinne päin :( yöllä myös vauvan herätessä itkemään en ottanut sitä syliin vaan makasin vaan ja sitten puoliso tuli sohvalta ja otti sen ja rauhoitteli. Parina päivänä nyt olen huutanut vauvalle jossain kiristyneessä tilabteessa ja pelkään että vauvalle jää jotain vaurioita tästä :( sairastelusta johtuen olen olkut myös pari viikkoa kotona ilman omaa aikaa ja sekin vie voimia.. koittaa nyt pyörittää tätä meidän arkea ilman mitään piristystä kun ei ulkoilemaankaan pääse. Rakastan vauvaani eniten maailmassa enkä haluaisi hänelle mitään pahaa mitä nyt olen parina päivänä huudollani aiheuttanut :(
Kommentit (21)
Nyt sulla on vaikeeta. Mitäpä jos kuitenkin heti huomenna soitat vaikka niille lastensuojelun ihmisille. Kerrot, että haluaisit jutella jonkun kanssa, miehestäsi tuskin on nyt avuksi. On ihan inhimillistä väsyä, myös vauvaan. Vauva ei mene rikki jos pari kertaa korotat ääntäsi. Älä ota kuitenkaan tavaksi, äläkä missään nimessä vahingoita pientä. Pyydä apua. Voimia sinulle! Sulla on paljon kestämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity vauvaan ja älä huuda. Tuossa iässä vauvat nousevat ylös eikä siitä tarvii pulttia ottaa.
Saisitko vaikka tukiperhettä tms, mua auttaa paljon jo se, että edes kerran kuussa saa nukkua kokonaisen yön (ja tarvittaessa päivätkin).
Puolison kanssa vois niistä päihteistä huolimatta jutella, että hoitovastuuta lapsista ottaisi, jotta sä saisit ensinnäkin nukkua joskus ja toisekseen pääsisit välillä kotoa pois ilman yhtään lasta. Ei voi jaksaa olla läsnä lapsille ja täyttää niiden tarpeita jne. jos ei saa itselleen mitään.
Ja miehelle selvät rajat ryyppäämiseen, jos ei noudata niitä, niin ukko ulos.
Terveisin toinen samankaltaisesta tilanteesta (meillä tosin tukiverkko hyvä, ja kodin- ja lastenhoitoapu sitä kautta järjestetty)
Jos asut Helsingissä, niin voin auttaa sinua. Olen syövän vuoksi sairauslomalla, mutta voin jo paremmin.
Olet varmasti ihana ihminen ja ihailen suuresti miten hyvin olet jaksanut. Usko pois tiedän mitä puhun.
Mies olisi saatava katkolle ja sieltä sit tukitoimia siviiliin. Netistä löytyy paljon tietoa. Itsekseen tuon taudin kanssa on turha taistella. Äläkä ala riitelemään, kun mies on humalassa siitä ei ole kuin haittaa.
Kun hän juo muista, että hän on sairas. Ei kukaan stöpäpotilaallekaan huuda, kun on vaikeat ajat. Äläkä mahdollista hänen juomistaan. Et anna rahaa jos pyytää asetat tiukat rajat ja hävität alkoholit asunnosta. Juu tidän hän käy ostamassa uudet mut ainakin on mietityävä mitä tekee, kun lähtee kauppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vathaisen tuen perhetyö tms tai mll saat lastenhoito apua. Jos olette jo lasulla asiakkaana nii sieltä kysymällö varmasti saar hoitoapua,mll:n "lastenvahti" maksaa mut ei sekään pahan hintainen ole.. saat vaikka päikkärit vedettyä tai käytyä lenkillä ja suihkussa rauhassa. Hoitaja vie pienen vaikka puistoon tms
Ei vauvalle traumoja muutamasta huudosta jää jos muuten on turvallinen ja lämmin äidin syli.
Joskus itellakin käämi palanut ja tiuskassut vauvalle,paha mieli siitä itelle kyl jää.
Voimia
Vathaisen tuen perhetyö tms tai mll saat lastenhoito apua. Jos olette jo lasulla asiakkaana nii sieltä kysymällö varmasti saar hoitoapua,mll:n "lastenvahti" maksaa mut ei sekään pahan hintainen ole.. saat vaikka päikkärit vedettyä tai käytyä lenkillä ja suihkussa rauhassa. Hoitaja vie pienen vaikka puistoon tms
Ei vauvalle traumoja muutamasta huudosta jää jos muuten on turvallinen ja lämmin äidin syli.
Joskus itellakin käämi palanut ja tiuskassut vauvalle,paha mieli siitä itelle kyl jää.
Voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netistä etsi alla olevia numeroita ja tallenna ne kännykkääsi. Jo pelkkä napin päässä oleva keskustelumahdollisuus tuo huojennusta mieleen vaikket koskaan soittaisikaan.
Neuvolan perhetyö. Sosiaali- ja kriisipäivystys. Turvakoti.
Onko mies ollut katkaisuhoidossa? Miehelläni oli myös paha alkoholiongelma. Oli kaksi kertaa katkolla, sitten antabushoito. Nyt on vuosia ollut ok alkoholin suhteen.
Juttele lastiksille, sun pitää saada tukea myös nyt. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaan nyt heti alkuun ettei tule lisää väärinkäsitystä kun puhuin päihteistä niin en tarkoittanut alkoholia. Semmosesta joka iltaisesta pössyttelystä kun ei päässyt mies eroon vaikka lupasi kun vauva tulee. Vaan nyt tilanne muuttunut siitä..
Kerran kun vauva oli vielä ihan mini niin otettiin hatkat ja mentiin turvakotiin. Siitä tämä kaikki lähti. Nyt joku ihmettelee että miksi olen pilven takia lähtenyt tähän ralliin vaan kun se mies oli niin rakastunut että kannabis meni kaiken edelle.Siellä sitten oltiin jumissa turviksella kunnes tuli mieheltä puhtaat seulat. Oltiin siellä myös yhdessä että mies sai alulle tuota uutta päihteetöntä elämäänsä. Silloin kokeili ekaa kertaa subua. Oli kuulemma niin paha paikka ku mentiin sinne. En edes tiedä siitä aineesta muuta kuin sen että se on aika paljosti pahempi juttu..ja nämä retkahdukset on tullu siitä. Alkoholia ei edes käytä. Viime lasu palaverissa kertoi että ehkä kerran 2vk on sitä ottanut ja että tämä nykyinen avohoito ei ehkä riitä. Toivonkin salaa että ne päihdepolilla päätyis yhdessä laittaan sen jonnekki hoitoon ennenku on liian myöhäistä :'( en halunnut lasta tähän maailmaan jotta joutuis rikkonaiseen perheeseen. .saatikka minulle yksinhuoltajana.en varmasti olisi yhtä hyvä vanhempi yksin :(
Ja nyt jos tämä jotakuta alkaa paheksuttaa rttä on kyse huumeista niin kyllä se alkoholi on huumetta yhtä lailla.sitä vaan saa tuolta kaupasta mistä se suunnaton kuilu näiden "aineiden" välille tulee.
Lisäksi mieheni ei ole kertaakaan ollut päihtyneenä tuosta aineesta..asia tullut minulle ihan sokkina viranomaisilta silloin 2VK sitten..samalla tajusin myös oikeasti silloin että rakkaan lapseni isällä on päihdeongelma..riippuvuus..sairaus :(
Aika erikoiselta kuulostaa, että miehen pilvenpolttelun takia joutuisi turvakotiin lähtemään. Tapaavat nuo ongelmapössyttelijät olemaan semmosia tossukoita, että ennemminkin vain heivataan pihalle, kun kyllästytään saamattomuuteen ja yleiseen näköalattomuuteen. Eikös turvakotiin lähinnä lähdetä, jos on akuuttia väkivallan uhkaa ilmassa tms?
Aika omituista myös, että pössyttelijä yhtäkkiä sortuisi subuihin. Onkohan nyt kyse siitä, että miehesi on väittänyt vain pössyttelevänsä, mutta todellisuudessa on siinä sivussa mennyt vähän kovempaakin kamaa?
Sattuuhan sitä toki kaikenlaista, mutta vähän omituiselta kuulostaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä tarinahan tämä on ja varmaan yks sotku jos kerron yhtä sieltä ja toista täältä..
Mies oli siis käyttänyt kaikki rahat ja kihisin raivosta ja yritin siinä samalla hoitaa pientä vauvaamme väsyneenä kun olin koko edellis yön vaan meuhkannu miehelle. meillä ei siis niitä tukiverkkoja oikeen ole tällä paikkakunnalla (suku ja parhaan ystävät muualla asuvat) joten ei mies ollu menny minnekkään eikä mullakaan paikkaa ollut mihin mennä vauvan kans tuulettamaan hermoja. meillä kävi perhetyö ja ne ehdotti lähtemistä sinne turvakotiin pariksi päivää levähtämään. mies oli sillon hammaslääkärissä. Lähdettiin vauvan kans ja sinne sit jäätiin kun ei ne sossut päästäny pois kun eihän tämmönen tilanne sovi vauvaperheeseen. asuttiin siis ensikodilla jonkun aikaa sitten.
Tiedän varmaksi ettei mieheni ole tuohon subutexiin koskaan aiemmin koskenut, vaan tuo meidän tuonne meno oli niin kova paikka.. sattui sillä olemaan kavereita jotka käytti muutakin. onneksi ne on nykyään jääny pois tai näin ainakin toivon ja luulen. ap
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 17:20"]Jos asut Helsingissä, niin voin auttaa sinua. Olen syövän vuoksi sairauslomalla, mutta voin jo paremmin.
[/quote]
Emme asu Helsingin lähelläkään mutta ihana kuulla että löytyy auttavia ihmisiä, voimia sinulle sairautesi kanssa!
Mukava että sain ymmärtäväisiä vastauksia, odotin lähinnä paheksuntaa tyyliin jätä se ukkos.
Mieheni on tosi huolehtivainen ja välittävä isä vauvallemme ongelmistaan huolimatta, on ilo katsella heidän vuorovaikutusta. Hän ei kotona ollessa ole päihtynyt ja harvemmin näin on enää käynyt mutta lastensuojelun mielestä kuitenkin liian usein. Kaiken takana minulla siis hirveä pelko perheen hajoamisesta. :(
Välisemme vuorovaikutus näissä ongelmatilanteissa on siis totaalisen huono ja boin myöntää että en osaa riidellä oikein, en osaa keskustella vaikeista asioista rakentavasti saati sitten hermostumatta.. pitää ottaa seuraavaksi selvää mistä tähän saisi sitä apua.. obhan se ihan järjetöntä että parisuhteessa ei voi puhua avoimesti toiselle mutta minä en vain vaikeista asioista osaa. Enkä siis ole kahta viikkoa riehunut niinkuin teksti saattoi ehkä ymmärtää mutta parin viikon aikana on nyt vuoropäivin yritetty elää normaalisti ja sitten taas välillä olen räjähtänyt.
Ja viimeöinen vauvalle suuttuminen ei siis johtunut siitä mitä vauva puuhaili (nousi ylös) vaan siitä että itsellä oli niin ylikuormittunut olo että sama reaktio olisi tullut vaikka loppuneesta kahvista..olla vain joku syy päästää ulos kaikkea tätä olotilaa.hävettää kyllä, onneksi vauva ei vielä kaikkea ymmärrä.
Kaikesta huolimatta olen onnellinen että meillä on toisemme ja että mies on valinnut meidät ja saa nyt apua..on me katkolle menostakin puhuttu mutta kun tilanne ei kuitenkaan ole ehkä niin paha.siitä
vauvaamme on sanottu ihanaksi iloiseksi vauvaksi josta ei pääle päin näy mikään tästä ongelmasta. Kyllä meidän arki pyörii, kotityöt jne mutta aina nämä asiat on mielessä, olisi niin mukava joskus olla 100% huoleton ja ilman stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 17:20"]Jos asut Helsingissä, niin voin auttaa sinua. Olen syövän vuoksi sairauslomalla, mutta voin jo paremmin.
[/quote]
Emme asu Helsingin lähelläkään mutta ihana kuulla että löytyy auttavia ihmisiä, voimia sinulle sairautesi kanssa!
Mukava että sain ymmärtäväisiä vastauksia, odotin lähinnä paheksuntaa tyyliin jätä se ukkos.
Mieheni on tosi huolehtivainen ja välittävä isä vauvallemme ongelmistaan huolimatta, on ilo katsella heidän vuorovaikutusta. Hän ei kotona ollessa ole päihtynyt ja harvemmin näin on enää käynyt mutta lastensuojelun mielestä kuitenkin liian usein. Kaiken takana minulla siis hirveä pelko perheen hajoamisesta. :(
Välisemme vuorovaikutus näissä ongelmatilanteissa on siis totaalisen huono ja boin myöntää että en osaa riidellä oikein, en osaa keskustella vaikeista asioista rakentavasti saati sitten hermostumatta.. pitää ottaa seuraavaksi selvää mistä tähän saisi sitä apua.. obhan se ihan järjetöntä että parisuhteessa ei voi puhua avoimesti toiselle mutta minä en vain vaikeista asioista osaa. Enkä siis ole kahta viikkoa riehunut niinkuin teksti saattoi ehkä ymmärtää mutta parin viikon aikana on nyt vuoropäivin yritetty elää normaalisti ja sitten taas välillä olen räjähtänyt.
Ja viimeöinen vauvalle suuttuminen ei siis johtunut siitä mitä vauva puuhaili (nousi ylös) vaan siitä että itsellä oli niin ylikuormittunut olo että sama reaktio olisi tullut vaikka loppuneesta kahvista..olla vain joku syy päästää ulos kaikkea tätä olotilaa.hävettää kyllä, onneksi vauva ei vielä kaikkea ymmärrä.
Kaikesta huolimatta olen onnellinen että meillä on toisemme ja että mies on valinnut meidät ja saa nyt apua..on me katkolle menostakin puhuttu mutta kun tilanne ei kuitenkaan ole ehkä niin paha.siitä
vauvaamme on sanottu ihanaksi iloiseksi vauvaksi josta ei pääle päin näy mikään tästä ongelmasta. Kyllä meidän arki pyörii, kotityöt jne mutta aina nämä asiat on mielessä, olisi niin mukava joskus olla 100% huoleton ja ilman stressiä.
Olet hyva aiti koska raskaasta tilanteestasi huolimatta jaksat ajatella lapsesi parasta.
En tiedä auttaako tämä sinua. Mutta jos olisin tilanteessasi niin laittaisin miehelle rajat: Joson juomaputkipäällä niin silloin saisi olla jossain muuallla kuin kotona. Selvinpäin olisi tervetulluta takaisin. Tämä siksi että omat voimavarat eivät riittäisi alkoholistin hyysäämiseen.
Kerrotko, missäpäin asut,ite asun Kalajoella. Voin auttaa, jos tarvitset apua. Itsellä 1v tyttö.
Mäkin voin auttaa. Asun Seinäjoella. Missä sä?
Laita se mies pihalle tai vaikka dokaamaan äitinsä luo. Alkoholistin kanssa on äärettömän raskasta elää ja mieti, mitä traumoja aiheutat lapsellesi, takuuvarmasti hänestä tulee ainakin läheisriippuvainen, joka sit itkee lapsuuttaan Alanonissa.
Vauva ei huutamisesta mene rikki. Mutta älä nyt joka yö huuda. Ota kainaloon nukkumaan, niin ei sängyssä nouse. Ota asenne, että tässä me nyt valvoskellaan. En mäkään nuku, vaikkei oo vauvaa, mutta kun on 3-vuorotyö. Nuku aina kun vauva nukkuu, päiväuniaikaankin. Kotityöt saa jäädä, kunhan puhdasta pyykkiä on ja ruokaa. Osta valmisruokaa, jos et jaksa laittaa itse. Nyt sulla on oikeus vähän alisuorittaa. Oisko sulla varaa palkata siivoojaa, kolmion siivous maksaa noin 70 euroa kerta. Mutta ekaksi laita se ukko pihalle.
Nyt ota iisisti, hengittele ja ota asia kerrallaan. Jos et käsittele asioita yksitellen niin koko arki on yhtä suurta harmaata möykkyä.
Tunnista teidän ongelmat: miehen päihdekäyttö, teidän kommunikointi, lapsen haasteelliset yöunet, sinun väsyminen.. Niihin kaikkiin pitäisi miettiä (mieluiten yhdessä) ratkaisut.
Miehen päihdeongelma on vakava ja kurja asia mutta hänelle se on varmaan myös pettymys? Siihen pitäisi ainakin tehdä selvät rajat: lapsen hoito ja turvallisuus pitää taata, se on ainakin oltava selvä sopimus. Lapsella pitää olla tuttu hoitaja jos mies repsahtaa? Puhukaa tästä.
2 viikkoa miehelle raivoamista on varmaan vähän liioittelua? Jos tilanne ON vakava, niin ei voi olla yhdessä. Vastuu pitää ottaa lapsesta ja se on nimenomaan tunnustettava lapsen oikeudeksi. Me vanhemmat kaikki joudutaan nostamaan lapsen etu oman yläpuolelle. Mutta kyllä teidän pitäisi minusta jo jatkaa arkea, eikä vaan dissata miestä hänen pakkomielteestään.
Mies vaikka katkolle jos ei voi olla ilman.
Mutta ei ole ok puolet kuukaudesta asiasta riehua, seKIN vaikuttaa teidän elämään.
Turvaverkkoa tai ei: lopeta sen puutteen haukkuminen. Se on miten on, muilla ei ole toisien ihmisien elämästä edes vastuuta. Ei sinun miehesi elämästä eikä ulkopuolisilla sukulaisilla ole vaikutusta teidän tekemisiin. Eikö?
Lapsien hoitoa pitää silti tehdä. Se on arki joka tulee kun lapsen saa. Lapsenhoitoa voi sitten pyytää kunnalta tai voi hommata lastenhoitajan, miten vaan mutta jos sinä et enää jaksa niin tarvitset apua.
Kodinhoito kuuluu päivittäisiin tehtäviin ja tätä voi myös ulkoistaa. Ei voi kiukutella jos ei äiti tule pesemään pyykkiä tai laittamaan tiskejä. On otettava vastuu.
Jos lasta tai kotia ei jaksa enää hoitaa niin lapsen pitää silti jonkun hoitaa. Ei sinullekaan kukaan voi tulla huutamaan, saati sitten pienestä lapsestasi.
Kamalan kurjaahan se on jos lapsi ei nuku yöllä, nuku sinäkin päiväunia, mene nukkumaan aikaisemmin, koita ulkoilla ja ota välillä rennosti sohvalla. Kokeile asioita joista saisit rentoutta. Opettele riitelemään.
Jos teillä on vaikeaa niin ehkä lapsen sijoitus hetkellisestikin on hyvä kuin karjua väsyneenä hänelle?
Et ole huono äiti, olet väsynyt sinä. Äiti olet lapsellesi aina, mutta mieti nyt että sinä olet lapsestasi vastuussa ja hän elää omaa elämäänsä. Miten hän miettii joskus lapsuuttaan? Ja nyt sun tarttee myös muistaa että olet ihminen, väsynyt ja kasvu ei lopu koskaan -aina voi oppia lisää ja pitää myös antaa itselleenkin anteeksi.
Pyydä apua. Sieltä viranomaisilta.