Menee hermo mieheen, joka ei vie mitään paikoilkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisiinmennessä nainen adoptioi itselleen miehen, jonka äiti ei enää jaksa huolehtia hänestä...

Luojan kiitos ei olla naimisissa. Jos ei meno muutu niin en tiedä tuleeko sitä päivää. Ap

Mennään me naimisiin. Vaihdetaan päittäin. Miehesi saa avovaimoni ja avovaimoni saa miehesi. Ja katsotaan miten meillä alkaa yhteiselämä toimia. Otetaan vaikka viikon tutustumisjakso, ja jos siedät minua, niin pidennetään se kolmen kuukauden kokeilujaksoksi. Jos et viitsi minua katsoa sitä kauempaa, niin lähdetään omille teillemme. Sama tietysti jos minä en jaksa sinua katsoa. Napistaan vaikka se ensimmäinen viikko kuinka syvältä entiset puolisot olivat?

Ajattelin vain ehdottaa, sillä minun avovaimoni on täsmälleen samanlainen kuin mitä kerroit miehesi olevan. Jos hän ottaa jonkun tavaran, niin se mihin hän sen seuraavaksi laskee, se jää siihen maailmantappiin saakka. Sekään ei riitä että tavarat jäävät niille sijoilleen välittömästi sen jälkeen kun sitä on käytetty, sillä ihan kaapin ovetkin jäävät auki. Ilmeisesti kun kaapista otetaan jotain, niin se tarkoittaa hänelle sitä että kaappiin ei tarvitse enää sen jälkeen koskea, sitähän on jo kerran käytetty! Reput kassit, ihan kaikki. Kauppakassista nostetaan tavarat jääkaappiin, niin se kassihan on täyttänyt tarpeensa ja se saa olla keittiön lattialla potkittavana. Kun hän lähtee jonnekin ja tarvitsee jotakin, esimerkiksi meikata tms. niin niitä valmistautumiseen tarvittuja tavaroita ei tietenkään laiteta takaisin paikoilleen, koska päätarkoitushan on lähteä, eikä korjata sotkuja sitä ennen! Ja hänen tavarat ovat aina sitten hukassa, aina!

Miten tuossa imuroi ja luuttuaa paikat, kun ensimmäiseksi pitää kerätä tavarat lattialta ja alkaa arpomaan että mihin ne kuuluu?! Ja minä en ole edes mikään siivousnatsi, mutta tuon kanssa menee hermot!

On kyllä houkutteleva tarjous! :D Elämä tuntuisi varmaan vapaalta ja huolettomalta, kun ei tarvi tavaroiden ja likaisten astioiden keskellä elää. Rasittaahan se jatkuva naputus itseäänkin ja tuntee olonsa nipottajaksi vaikka mielestäni vähin siisteyden taso on se, että raivaa jälkensä eikä odota että joku raivaa puolesta. Ap