Lue keskustelun säännöt.
Lapsi oli lyönyt luokkakaveriaan tunnin aikana -opettaja syytti siitä minua
20.11.2020 |
En ole koskaan lyönyt ketään eikä mieskään. En tiedä miksi pojasta on tullut noin väkivaltainen. Läpsii jatkuvasti minuakin jos yritän auttaa läksyissä tai jos ruoka ei ole heti valmista kun poika haluaisi. Isäänsä ei lyö.
Opettajan mukaan syy pojan käytökseen on minussa. Tämä loukkaa koska olen täysin väkivaltaa vastaan enkä ikinä löis ketään. Miten muka olisin sitten kasvattanut väkivaltaisen lapsen?
Kommentit (55)
"Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" ihan toimiva vanha sanonta. Vapaalla kasvatuksella eli välinpitämättömyydellä ei saavuta mitään hyvää, väkivaltaiseen käytökseen pitää puuttua heti eikä vaan hymistellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootte puhuneet opettajan kanssa aiemminkin lyömisestä, miksi ette oo tehneet asialle sitten mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen perhe teillä on? Oletteko keskiluokkainen omakotitaloperhe vai kerrostalossa asuva matalan tulotason perhe? Millaisessa ympäristössä lapsi viettä vapaa-aikansa? Onko harrastuksia, vai kuluuko aika kerrostalon asfalttipihalla tai ostarin nurkalla notkuen? Mikä lapsen ikä edes on?
Mitä väliä sillä on???
Lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti ja se pitää nyt kitkeä ensi tilassa ennenkuin käyttäytymismalli kroonistuu ja ”luutuu” osaksi persoonaa, as simple as that.
No taivaan tähden, tarvitaanhan sitä nyt vähän taustatietoja, jotta voi edes hieman yrittää ymmärtää, mistä se väkivaltaisuus voisi johtua ja miten asiaa voisi yrittää ratkoa. Väkivaltaisuus seitsemän- ja seitsemäntoistavuotiaalla vähän eri asia, samoin yhteiskuntaluokka vaikuttaa, asumisalue vaikuttaa... tietämättä mitään noita taustamuuttujia on kyllä paha sanoa mitään. Sen verran ap:n varsinaiseen aiheeseen, että minustakin opettaja tekee väärin, kun syyllistää äitiä. Huonoa käytöstä, tahditonta ja ajattelematonta ja hyvin epämotivoivaa. Ap:lla varmasti nyt tuplaten paha mieli. Lapsi oireilee ja sitten vielä syyllistetään siitä äitiä ikään kuin äiti olisi kannustanut ja kasvattanut lastaan väkivaltaan. Sellaista äitiä Suomesta ei löydy, joka niin tekisi. SIksikin yritän ymmärtää tapausta muiden selittävien tekijöiden kautta.
Miten yhteiskuntaluokka ja asuinalue vaikuttaa? Iällä toki on merkitystä, aloituksesta päättelisin että kyseessä on ala-asteikäinen lapsi eikä teini-ikäinen. Ap kirjoittaa, että antaa lapsen lyödä itseään, mutta lapsi ei lyö isäänsä joka varmaan on kieltänyt sen. Vanhempien syyttäminen on aika ikävää opettajalta, mutta jos vanhemmat (äiti) ei puutu lapsen väkivaltaiseen käytökseen mitenkään niin opettaja on aika hankalassa tilanteessa.
Onko lapselle pidetty kuria ja järjestystä ja opetettu kunnioittamaan muita ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
...Samalla opettaa, että väkivaltaan voi vastata väkivallalla....
Niin...?
Näinhän se kuitenkin on reaalimaailmassa asia.
Kumpi on parempi:
a) Lapsi oppii tämän jo varhaisella iällä kotona.
b) myöhemmällä iällä nakkikioski-jonossa, jossa nyrkin sijaan voi tulla sitten ihan puukkoakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pitäis melkein samaan päikkisryhmään lähettää sekä ap että poikansa. Samalla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
...Lapsi oireilee ja sitten vielä syyllistetään siitä äitiä ikään kuin äiti olisi kannustanut ja kasvattanut lastaan väkivaltaan. Sellaista äitiä Suomesta ei löydy, joka niin tekisi...
Hiljainen hyväksyntä on lähes turmiollista kuin kannustaminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman pojan opettajalta tuli just tällä viikolla wilmaviestiä, että oli tapellut toisen lapsen kanssa. Ikinä ei ole ennen tuollaiseen tilanteeseen joutunut, kiusattu kyllä on jo muutaman vuoden.
Kotona selvitettiin miehen ja lapsen kanssa koko asia. Miksi oli ajautunut tappeluun ja olisiko voinut toimia jotenkin muuten. Poika sitten purskahti itkuun ja sanoi, että kiusaaja oli uhannut lyödä meidän tyttöä (eli pojan pikkusiskoa) niin halusi puolustaa siskoa. Sanottiin, että oli hyvin ajatellut siskon parasta, mutta ohjattiin poistumaan tilanteesta ja kertomaan aikuiselle. Sanottiin, että lyöminen eikä potkiminen ikinä ole oikein.
Soitin opettajalle ja opettaja kertoi olevansa pahoillaan tilanteesta. Sovittiin yhdessä, että jatkossakin ilmoittelee, jos jotain tapahtuu. Pyysin myös toisen pojan äidin numeroa. En sitä suoraan saanut, mutta seuraavana päivänä tämä äiti soitteli minulle ja selvitettiin puhelimessa hänenkin kanssa koko asia.
Tuleekin mieleen, että mitä pojalla on lyömisen taustalla? Eihän lasta kiusata koulussa? Olisi varmasti hyvä keskustelunpaikka nyt koko perheellä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi joka ei tiedä miltä lyöminen tuntuu, lyö itse.
Ja lapsi, jota vanhemmat ovat lyöneet oppii, että väkivalta on ihan oikein ja niin voi ratkaista tilanteet, ainakin jos itse on vahvempi osapuoli. Pahoinpidelty lapsi saattaa käyttäytyä näennäisesti hyvin, ongelmat alkaa näkyä sitten teini-iässä kun lapsi alkaa olla fyysisesti vahva.
Väärin...
Lapsi jota vanhemmat ovat lyöneet SEN JÄLKEEN kun lapsi on itse lyönyt ENSIN, oppii että väkivaltainen käytös on huono ratkaisu koska itseäkin sattuu, MUTTA itseään on oikeus puolustaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Samalla opettaa, että väkivaltaan voi vastata väkivallalla....
Niin...?
Näinhän se kuitenkin on reaalimaailmassa asia.
Kumpi on parempi:
a) Lapsi oppii tämän jo varhaisella iällä kotona.
b) myöhemmällä iällä nakkikioski-jonossa, jossa nyrkin sijaan voi tulla sitten ihan puukkoakin...
Minä ainakin toivoisin, että lapsi oppisi jo lapsena, ettei kannata siellä nakkikioski-jonossakaan alkaa tapella, siellä tosiaan voi tulla puukosta jos lyö takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten opettaja tarkalleen ilmaisi asian, että lyöntien on sinun syytä?
Ja itsellesi pohdittavaksi. Mikä ero sinun ja miehen välillä selittää sen, että lapsi lyö sinua, mutta ei isäänsä.
Meillä on ollut aiemmin opettajan kanssa puhetta siitä, että kotona ei lyödä. Olen sanonut suoraan, että jos lapsi lyö, sivuutan sen käytöksen kokonaan ja jatkan toimiani. Lapsi EI siis saa tahtoaan läpi lyömällä. Toisin sanoen lyömisestä ei tehdä numeroa. Opettajan mielestä tämä tapa ei toimi poikaan, vaan minun pitäisi tehdä lyömisestä numero. Aina kun lapsi lyö, pitäisi kuulema sanoa, että ei saa lyödä. Itselle ei oikein avaudu, miksi niin pitäisi tehdä. Luulen, että jos kiinnittäisin lyöntiin huomiota, lapsi alkaisi hakemaan huomiota yhä useammin lyömällä.
ap
Tämän on pakko olla provo. Ei tuollaista vanhempaa voi olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välinpitämättömyys ja reagoimattomuus on kauhea kasvatuskeino. Vastaa henkistä pahoinpitelyä. Mitäs itse tykkäisitte, jos olisitte kuin ilmaa teidän elämän tärkeimmälle ihmiselle? Mitä tahansa tekisitte, niin huomio ei kiinnittyisi teihin, ei lempeää katsetta, ei halausta, ei sanoja. Ilmankos porukka on nykyään niin ongelmaista ja traumatisoitunutta, kun vanhemmat eristävät lapset huomiotyhjiöön, jossa lasta ei huomioida ollenkaan.
Tällaisen tunnetyhjiökasvatuksen hedelmää tullaan vielä korjaamaan pitkään erilaisina ongelmina. Lapselta kielletään koko tunneskaala, mikä tuossa tilanteessa pitäisi kokea, eli kiukku tai huomiontarve, joka johtaa lyömiseen, toisekseen häpeä omasta teostaan toruttaessa ja lopulta hyväksyntä ja anteeksianto.
Sä olet liian kiltti äiti. Sun lapsesi uskaltaa läpsiä sinua. Vinkkinä: nappaa se kakara selälleen ja istu päälle. Sanot: nyt loppu. Ei tarvitse tehdä montaa kertaa. Takasin ei kannata alkaa läpsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä olet liian kiltti äiti. Sun lapsesi uskaltaa läpsiä sinua. Vinkkinä: nappaa se kakara selälleen ja istu päälle. Sanot: nyt loppu. Ei tarvitse tehdä montaa kertaa. Takasin ei kannata alkaa läpsimään.
Miksi ei???
Tehokkaimmin se viesti menee perille kun lapsi saa kokea oman tekonsa
On mielikuvituksen ja kasvatustaidon puutetta, jos ei keksi muuta tapaa opettaa lastaan olemaan lyömättä kuin se, että lyö takaisin. Samalla opettaa, että väkivaltaan voi vastata väkivallalla. Toki ap:n tapa olla välittämättä on vielä huonompi, se ei ole kasvattamista vaan kasvattamatta jättämistä, joka ei johda mihinkään hyvään.