Kumpi on pahempi piirre ihmisessä, itsensä haukkuminen vai itsensä kehuminen?

Kumpikin on paha liiallisena. Ja ylipäätään. Pidän itse kyllä enemmän positiivisista ja avoimista ihmisistä, joten kehu ärsyttäisi vähemmän.

Mun mielestä itsensä ylenpalttiset kehujat on ehkä kamalinta seuraa ikinä.

On sekin ärsyttävää jos joku aina itkee "mä oon niin ruma" jne, mutta jos huumorilla taas osaa suhtautua itseensä ja tervettä itseironiaa niin se on mun mielestä hyvä asia.

Ehdottomasti itsensä haukkuminen, sättiminen tai muu arvoaan alentava käyttäytymismalli on todella raskasta seurattavaa. Huonoitsetuntoisen kanssa vain on hankalampi olla; ei tiedä miten päin olla eikä mitään oikein kestä sanoakaan, kun kehukin otetaan jonkin sortin kritiikkinä.

Itsevarmuus pukee ihmistä kuin ihmistä.

Ehkä itsensä haukkujat ovat rasittavampia.

Itsekehu, paras kehu... ;)

HArvoiin asiat ovat näiiin yksinkertaisia vaikka yksinkertainen ihminen haluaakin mieltää ne sellaisena kun muuuutoin tulee pääkiepeäksi asioista joita ei voi ymmärtää.

Itsekehu haisee

Vierailija kirjoitti:

HArvoiin asiat ovat näiiin yksinkertaisia vaikka yksinkertainen ihminen haluaakin mieltää ne sellaisena kun muuuutoin tulee pääkiepeäksi asioista joita ei voi ymmärtää.

Mitää olen esim lukenut mensan jäsenistä (jotka ovaaat siis maailman älykkäimpiä ihmisiä) niiin eivät yleensä halua olla tekemisissä ihmisten kanssa koska heillä tulee kriisi sen asian kanssa että milloin ihmistä pitäisi olla miellyttämässä ja millloin on epämiellyttävä.

Kyllä itsensä kehujat ovat vastenmielisempiä

Ei kukaan osaa tulkita toista ihmistä niin hyvin, että osaisi sanoa onko kyse sarkasmista, omahyväisyydestä, vai huonosta itsetunnosta.

Jokainen luulee olevansa loistava ihmistuntija, vaikka ei tunne edes itseään.

Itsekehu on jonkinlaista pätemisen tarvetta mun mielestä. Pitää esittää parempaa kuin on ja itsetunto on huono. Noin mä se tulkitsen, paitsi jos on selvästi huumorimielessä sanottu.

Mutta makuasioita nämäkin. Mun mielestä siis itsensä sättiminen on luontevampaa.

No jos haukkuu ja vähättelee itseään jatkuvasti, niin muutkin alkavat uskoa, että olet todella osaamaton ja avuton ja heikko ihminen.  Tällöin sinua aletaan kohtelemaan sen mukaisesti.

Et saa koskaan minkänlaista arvostusta missään asioissa, vaan takanapäin hymähdellään sinun suorituksille ja tekemisille jopa ivallisesti.

Pikkuinen omakehu ei haittaa mitään, itse se on yritettävä pitää itsensä ns. pinnalla ja mukana elämänmenossa, muutoin ei nyky-yhteiskunnassa pärjää.

Kyllä se itsensä haukkuminen on haitallisinta niin haukkujalle itselleen kuin muillekin osapuolille. Itsensä kehujat voi helposti sivuuttaa ja olla huomioimatta, mutta itseänsä mollaajia pitäisi kannatella ja auttaa.

Vierailija kirjoitti:

No jos haukkuu ja vähättelee itseään jatkuvasti, niin muutkin alkavat uskoa, että olet todella osaamaton ja avuton ja heikko ihminen.  Tällöin sinua aletaan kohtelemaan sen mukaisesti.

Et saa koskaan minkänlaista arvostusta missään asioissa, vaan takanapäin hymähdellään sinun suorituksille ja tekemisille jopa ivallisesti.

Pikkuinen omakehu ei haittaa mitään, itse se on yritettävä pitää itsensä ns. pinnalla ja mukana elämänmenossa, muutoin ei nyky-yhteiskunnassa pärjää.

Tämä!

Jos vaikka haet työpaikkoja, niin luuletko pääseväsi töihin, jos haastettulussa vähättelet itseäsi, osaamistasi ja kykyjäsi?  Ja jos olet epävarma ja pälyilevä.

Sen sijaan jos olet kerrot itsestäsi myönteisesti, tuot selkeästi esiin osaamisalueesi ja vahvat jutut, käyttäydyt normaalin varmasti, sinulla on paljon paremmat mahdollisuuden saada työ, kuin edellisellä tyypillä.

Riippuu vähän siitä ollaanko esim. kaveriporukassa vai työhaastattelussa. Jälkimmäisessä tietysti kehutaan itteään, kun taas kaveriporukassa saa sanoa mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan osaa tulkita toista ihmistä niin hyvin, että osaisi sanoa onko kyse sarkasmista, omahyväisyydestä, vai huonosta itsetunnosta.

Jokainen luulee olevansa loistava ihmistuntija, vaikka ei tunne edes itseään.

Mä olen tullut elämäni aikana siihen tulokseen, että kyllä sieltä suusta yleensä se totuus tulee vaikka se olisikin verhottu vitsiksi tai sarkasmiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan osaa tulkita toista ihmistä niin hyvin, että osaisi sanoa onko kyse sarkasmista, omahyväisyydestä, vai huonosta itsetunnosta.

Jokainen luulee olevansa loistava ihmistuntija, vaikka ei tunne edes itseään.

Mä olen tullut elämäni aikana siihen tulokseen, että kyllä sieltä suusta yleensä se totuus tulee vaikka se olisikin verhottu vitsiksi tai sarkasmiksi. 

Sarkasmi on epämiellyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se itsensä haukkuminen on haitallisinta niin haukkujalle itselleen kuin muillekin osapuolille. Itsensä kehujat voi helposti sivuuttaa ja olla huomioimatta, mutta itseänsä mollaajia pitäisi kannatella ja auttaa.

Just se! Itsensä haukkujat kerjäävät muilta sääliä, tukea ja kannattelua. Ja ovat omalla tavallaan todella itsekeskeisiä, kun vaativat ruikutuksella huomiota itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos haukkuu ja vähättelee itseään jatkuvasti, niin muutkin alkavat uskoa, että olet todella osaamaton ja avuton ja heikko ihminen.  Tällöin sinua aletaan kohtelemaan sen mukaisesti.

Et saa koskaan minkänlaista arvostusta missään asioissa, vaan takanapäin hymähdellään sinun suorituksille ja tekemisille jopa ivallisesti.

Pikkuinen omakehu ei haittaa mitään, itse se on yritettävä pitää itsensä ns. pinnalla ja mukana elämänmenossa, muutoin ei nyky-yhteiskunnassa pärjää.

Tämä!

Jos vaikka haet työpaikkoja, niin luuletko pääseväsi töihin, jos haastettulussa vähättelet itseäsi, osaamistasi ja kykyjäsi?  Ja jos olet epävarma ja pälyilevä.

Sen sijaan jos olet kerrot itsestäsi myönteisesti, tuot selkeästi esiin osaamisalueesi ja vahvat jutut, käyttäydyt normaalin varmasti, sinulla on paljon paremmat mahdollisuuden saada työ, kuin edellisellä tyypillä.

Hyvä itsetunto on täysin eri asi kuin omakehu. Omakehusta tulee kuuntelijalle vaivautunut olo.

Itsensä haukkuminen on negatiivista affirmaatiota.