Masennuksesta selvinneet, miten olette saaneet järjestettyä elämänne?
Miten olette sopeutuneet elämään alentuneen stressinsietokyvyn kanssa? Oletteko vaihtaneet ammattia (mihin)? Miten olette selvinneet taloudellisista vaikeuksistanne?
Kommentit (6)
Niin ja elän tuolla 700e/kk ihan hyvin kun en osta mitään kivaa itselleni enkä käy missään. Pyrin syömään terveellisesti.
Miksi minulla olisi alentunut stressinsietokyky?
Masennuin, jotta en olisi kuollut, elämässä kun oli ollut monenlaista ongelmaa, stressiä, surua, persoonani väheksymistä, huonoja ihmissuhdetta lapsuudessa ym. Masennus oli siis suojelureaktio. Kun terapiassa käsitteli asioita, niin ymmärsi, että se masennus todellakin toimi suojelevana elementtinä. Tietenkin masennus on sairaus joka voi uusia. silleä psykotorapiassa opin kuitenkin uusia ajattelumalleja ja jos ajatteluni alkaa väsyneenä tai streessantuneena toimia entisen mukaan (eli syytän itseäni toisten ilkeydestä ym, vaikka en todellakaan ole syyllinen), niin se toimii hyvänä varoituskellona. Silloin tulee löysätä: esim. ostaa eineksiä ja vähentää siivousta kotona.
Siitä masennuksesta on tullut siis voimavara. Tätä en olisi uskonut silloin, kun masentunut olin. Hyvä jos jaksoin hiukset kerran päivässä harjata ja käydässä suihkussa pari kertaa viikossa.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 06:24"]
Hymyä huuleen.
[/quote]
sellainen se tuuli :)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 06:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 06:24"]
Hymyä huuleen.
[/quote]
sellainen se tuuli :)
[/quote]
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10369180
Työttömänä tässä ollaan ja yksinäisiä. Pyrin lenkkeilemään päivittäin.
Vielä on tämän vuorokausirytmin kanssa ongelmia, kun ei ole mitään syytä nousta aikaisin. Täällähän sitä netissä lueskellaan kirjoituksia siitä millainen laiska pummi sitä on. Olen valmis vaikka muuttamaan toiselle puolelle maata jos olisi työpaikka tiedossa. Rustailen joutessani ennakkotehtäviä yliopisoon ja etsin töitä tai koulupaikkaa. Ihan luxusta siihen helvetilliseen tuskaan nähden mitä ennen oli, mutta ei mitään yyber siistiä unelma elämää kuitenkaan.