Lue keskustelun säännöt.
Add ja epävakaa poissulkevat toisensa?
Cittis
19.11.2020 |
Olen pyörinyt nyt liki kolmatta vuotta psykiatrisissa tutkimuksissa, koska olen epäillyt itselläni olevan add. Minulla on pitkä historia masennuksesta ja epävakaasta persoonasta. Masennukseen olen saanut nuorena hoitoa, epävakauteen en mitään. Nyt olen aikuisiällä hakeutunut add- tutkimuksiin. Liki kaksi vuotta hyppäsin hoitajalla, jotta ensin selvitettään onko joku aktiviinen mielenhäiriö, joka voi aihettaa add:n kaltaisia oireita. No lopulta pääsin nepsytutkimuksiin. Loppupäätelmä: Sinulla ei ole add tai et ainakaan saa siihen hoitoa ennenkuin kaikki muut hoidot on kokeiltu, koska sinulla ollut nuorena epävakautta ja masennusta. Ja näitä ei siis enää minulle ole. Pitäisi siis hakeutua hoitoon epävakauden takia, joka ei ole enää pitkään aikaan ollut aktiivinen vaikuttaja elämässäni toisin kuin jatkuva hankaluus saada aikaiseksi asioita, pysähtyneisyys, kyvyttömyys keskikittyä ja näistä kumpuava sirpaleisuus ja avuttomuus. Itse olen 100% varma, että minulla on jonkinlaista nepsypuolen haastetta, joka varmasti painaa nykyelämässä enemmän kuin 10 vuoden takaiset kamppailuni, jotka olen jo voittanut. Voisiko joku selittää, jolla on omakohtaista kokemusta tai muuta tietoa, että mihin ihmeeseen tämä järki hoidon toteuttamisesta perustuu? Miksi epävakaus on validimpi diagnoosi kuin add? Onko se kenties halvempi hoitaa vai mitä ihmettä?
Kommentit (40)
Eipä ne adhd-lääkkeet mene ns. päähän , ja riippuvuutta ei pitäis tulla jos käyttää kuten määrätty.
Mutta kai siinä ajatellaan että se epävakaa ei noudata ohjeita...
En muuta keksi .
Muttamutta,voiko lääkäri edes määrätä nuita kokeiluun ilman diagnoosia ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se adhd:n diagnosointi ole psykiatrin hommia, ei yleislääkärin ?
Psykiatrian lääkäri (kai) tuossa on siis diagnoosia tehnytkin. Puhun vain yleispätevästi lääkäristä tässä kun en jaksanut pitkiin viesteihin alkaa koko rimpsua kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
ADHD ja autismin kirjo on todellakin naisilla alidiagnosoituja! Jopa psykiatrit ja psykologit voi olla ihan ulalla siitä että mitä nää käytännössä tarkottaa ja miten oireet voi ilmetä erilaisina eri ihmisillä. Ja jos ei oo lapsena diagnosoitu niin aikuisena voi olla vaikea saada diagnoosia.
Tuo on myös ihan höpöä että persoonallisuushäiriö sulkisi ADD:n pois.
Todellakin. Nehän on toistensa liitännäisoireita. Autismikirjo ja mielialahäiriöt kuuluvat usein yhteen.
Moni vain luulee olevansa laiska ja saamaton tyyppi, eikä osaa hakeutua tutkimuksiin.
Varsinkin jos nuita on hoettu pari vuosikymmentä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne adhd-lääkkeet mene ns. päähän , ja riippuvuutta ei pitäis tulla jos käyttää kuten määrätty.
Mutta kai siinä ajatellaan että se epävakaa ei noudata ohjeita...
En muuta keksi .
Muttamutta,voiko lääkäri edes määrätä nuita kokeiluun ilman diagnoosia ?
Ei varmaan voi. Sitä tässä tosiaam mietin, että mihin kaikkeen heidän päätelmä perustuu, jos ensin testit antaa ymmärtää että voisi olla add ja sitten joku lääkäri mua näkemättä on kuitenkin tehnyt päätelmän, että ei ole add vaan kaikki muut diagnoosit menee edelle. Jopa en joita mulla ei enää edes ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne lääkkeet auta, muilla kuin heillä joilla on oikeasti tarkkaamattomuutta. Muille tulee vain haittavaikutuksia. Eikä se lääke autuaaksi tee, ja osa lääkäreistä puhuu jo alussa, että elämä pitää rakentaa muutoin sellaiseksi, että pärjää oireiden kanssa. Toki esim. opiskelujen ajan tai ammatinvaihdon yhteydessä siitä voi olla apua. Itse olen sitä mieltä, että sitä missään nimessä ole tarkoitettu loppuelämän lääkkeeksi, jota syödään vielä vanhainkodissakin. Nepsy-valmennuksesta saa pidempi aikaista apua, kun lääkkeestä. MUTTA se vaatiin ponnistelua ja aktiivista harjoittelua sen sijaan, että heittää pillerin poskeen (näin kärjistäen).
Epävakaus voi olla vasta-aihe lääkkeen aloitukselle. Epävakaalle on kehitetty oma ja toimiva! hoitomallinsa, jos siihen vain sitoutuu. MUTTA sekin vaatii kovaan työtä itsensä kanssa. Ihmisellä voi olla epävakaa dg ja tarkkamattomuutta. Kuten täällä on jo monesti sanottu. Epävakautta nykytiedon mukaan tulisi hoitaa ensin ja sitten katsoa vieläkö on tarkkaamattomuutta. En tiedä onko sitten muodikkaampaa olla ADHD kuin epävakaa(?)
Minun puolesta jokaiselle halukkaalle voisi aloittaa lääkekokeilun, mutta ei se heitä välttämättä auta. Olipa lääke tai ei niin töitä itsensä kanssa täytyy tehdä. Ei se pilleri sitä tarkkaamattomuutta poista! Se helpottaa oireita sen aikaa, kun se sattuu vaikuttamaan! Kiitos ja anteeksi!
On niin monentasoisia adhd-ihmisiä, nepsy valmenus voi olla täysin turhaa jos elämä menee jotenkuten , mutta pään kaaos loppuu vain lääkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö ja ADD, lisäksi lääkkeet tuohon ADD:hen toimivat tarkoitetusti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lääkkeet auta, muilla kuin heillä joilla on oikeasti tarkkaamattomuutta. Muille tulee vain haittavaikutuksia. Eikä se lääke autuaaksi tee, ja osa lääkäreistä puhuu jo alussa, että elämä pitää rakentaa muutoin sellaiseksi, että pärjää oireiden kanssa. Toki esim. opiskelujen ajan tai ammatinvaihdon yhteydessä siitä voi olla apua. Itse olen sitä mieltä, että sitä missään nimessä ole tarkoitettu loppuelämän lääkkeeksi, jota syödään vielä vanhainkodissakin. Nepsy-valmennuksesta saa pidempi aikaista apua, kun lääkkeestä. MUTTA se vaatiin ponnistelua ja aktiivista harjoittelua sen sijaan, että heittää pillerin poskeen (näin kärjistäen).
Epävakaus voi olla vasta-aihe lääkkeen aloitukselle. Epävakaalle on kehitetty oma ja toimiva! hoitomallinsa, jos siihen vain sitoutuu. MUTTA sekin vaatii kovaan työtä itsensä kanssa. Ihmisellä voi olla epävakaa dg ja tarkkamattomuutta. Kuten täällä on jo monesti sanottu. Epävakautta nykytiedon mukaan tulisi hoitaa ensin ja sitten katsoa vieläkö on tarkkaamattomuutta. En tiedä onko sitten muodikkaampaa olla ADHD kuin epävakaa(?)
Minun puolesta jokaiselle halukkaalle voisi aloittaa lääkekokeilun, mutta ei se heitä välttämättä auta. Olipa lääke tai ei niin töitä itsensä kanssa täytyy tehdä. Ei se pilleri sitä tarkkaamattomuutta poista! Se helpottaa oireita sen aikaa, kun se sattuu vaikuttamaan! Kiitos ja anteeksi!
En minä muodikkuuden takia ole ADD diagnoosia hakemassa vaan siksi, että oikeasti uskon minulla sen olevan. Jos mikään epävakauden piirre ei enää elämässäni päde niin miksi ihmeessä osallistuisin hoitamaan väärää asiaa?ADD oireilua minulla joka tapauksessa on ja siksi siihen hoitoakin haluaisin edes kokeilla, mutta kun minua ei uskota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tosiaan selkeni, eli koska katsotaan et mulla on epävakautta ja traumataustaa niin ne pitää ensin hoitaa. Add:n merkit täyttyi joka tapauksessa, mutta nekin katsotaan selittyvän tuolla epävakaudella. Kuulemma järjestys on tämä. Vastentahtoisesti nyt sitten suostuin, että epävakautta arvioidaan uudestaan. Lievästi sanottuna mulla on paska fiilis koko asiasta. Tuntuu niinkuin tää ois loputon suo josta ei pääse ylös.
Tuosta keskustelusta asti lääkärin kanssa olen nyt ollut todella huonossa kunnossa. Olen jumittanut kotona jo kaksi päivää enkä ole toimintakykyinen. En pysty syömään enkä tarttumaan mihinkään tehtävään, joka pitäisi hoitaa. Pitkästä aikaa on suorastaan toivoton olo. Lääkäri nämä huonot olotkin selitti sillä, että se kertoo nimenomaan siitä, että trauma/epävakaa ovat aktiiviset. Itse koen, että joudun ikuisesti maksamaan siitä, että lapsuuteni on ollut rankka ja siitä on koitunut minulle ongelmia. Sairaudesta puhuminen herättää minussa olon, että minun pitää olla sairaampi kuin mitä olen jotta saisin apua tähän jumitukseen. Pelottaa...:(
Cittis kirjoitti:
Nyt tosiaan selkeni, eli koska katsotaan et mulla on epävakautta ja traumataustaa niin ne pitää ensin hoitaa. Add:n merkit täyttyi joka tapauksessa, mutta nekin katsotaan selittyvän tuolla epävakaudella. Kuulemma järjestys on tämä. Vastentahtoisesti nyt sitten suostuin, että epävakautta arvioidaan uudestaan. Lievästi sanottuna mulla on paska fiilis koko asiasta. Tuntuu niinkuin tää ois loputon suo josta ei pääse ylös.
Tuosta keskustelusta asti lääkärin kanssa olen nyt ollut todella huonossa kunnossa. Olen jumittanut kotona jo kaksi päivää enkä ole toimintakykyinen. En pysty syömään enkä tarttumaan mihinkään tehtävään, joka pitäisi hoitaa. Pitkästä aikaa on suorastaan toivoton olo. Lääkäri nämä huonot olotkin selitti sillä, että se kertoo nimenomaan siitä, että trauma/epävakaa ovat aktiiviset. Itse koen, että joudun ikuisesti maksamaan siitä, että lapsuuteni on ollut rankka ja siitä on koitunut minulle ongelmia. Sairaudesta puhuminen herättää minussa olon, että minun pitää olla sairaampi kuin mitä olen jotta saisin apua tähän jumitukseen. Pelottaa...:(
Pakko ajatella että ehkä tuo on se oikea järjestys, ja saat sitten joskus kuitenkin myös ADHDeen hoitoon.
Pääasia että sulla etenee nuo hommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin tulla päivittämään miten asiani edistyy eli nyt sain adhd diagnoosin, joka testien jälkeen oli kuulemma hyvin selkeä. Eli jos joku muu samanlaisen asian kanssa painiva lukee tätä niin pidä kiinni siitä, että asiasi tutkitaan huolella. Ja tsemppiä!👍
Hyvä homma. Miten hoito nyt etenee sitten kun tuli tuo dg. ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, että on ihan turvallista aloittaa lääkekokeilu pienimmällä annoksella. Siitähän jo selviää, onko add eli auttaako lääkitys. Itsellänikin on tuttava, joka sai nuorena ihan väärän diagnoosin aluksi.
Minä en täysin uskonut itsekään, että minulla voisi olla ADHD, ennen kuin lääkekokeilu teki asian harvinaisen selväksi. Olotilani normalisoitui ensimmäisestä pilleristä. Aiemmin oli epäilty niin masennusta kuin ahdistuneisuushäiriötä, ja olin kokeillut mielialalääkkeitä, rauhoittaviakin sekä psykoterapiaa, eikä mikään näistä ollut auttanut yhtään. Sain ADHD-diagnoosin vasta yli 20 vuotta sen jälkeen, kun olin ensimmäisen kerran romahtanut töissä kuormitukseen ja hakeutunut päivystykseen.
No onpa nyt sitten paljon erilaisia vikoja sen sijaan että olisi vain erilaisia ihmisiä jotka elää elämäänsä. Ei kaikkia kiinnosta samat asiat edes.
Jos iskisin ADHD-lapsiani turpaan, heistä tulisi siis lapsuudessa kokemiensa traumojen takia epävakaita ja he tekisivät ihmeparantumisen nepsyydestään?
ADHD on perinnöllistä. Voin uskoa, että monen esim. alkoholilla itseään lääkitsevän nepsyn lapset voivat olla sekä ADHD:ta että epävakaita. En oikein ymmärrä, miten noi voivat sulkea toisensa pois.
ADD/ADHD ja varsinkin autismi naisilla voivat aiheuttaa epävakaan persoonallisuuden tyyppisiä oireita, tai pitkäaikainen selviytymistaistelu voi laukaista jopa itse häiriön. Minut oltiin diagnosoida autistiksi jo lapsena, mutta koska opettelin maskaamaan aivan pienestä asti, en saanut diagnoosia. Hymyilin, katsoin silmiin ja olin kiltti tyttö, joten eihän sellainen voi olla nepsy. Vaikka osaa kaikki lähiliikenteen bussiaikataulut ulkoa ja ei syö kuin samoja ruokia samaan aikaan vuorokaudesta. Ja heiluu kuin heinäseiväs ja haroo tukkaa. Vauvana en ollut kiinnostunut ihmisistä ja itkin koko ajan. Koulussa matikka tuotti haasteita ja kokeisiin lukeminen oli yhtä tuskaa. Mulla diagnosoitiin sekamuotoinen persoonallisuushäiriö (mm. epävakain piirtein) ja vaikea masennus kolmikymppisenä ja tiesin, että se on väärä diagnoosi. Ei työelämässä pärjää tuollaisilla diagnooseilla, kuten itse näköjään tein... Se tuli niiden rasti ruutuun lomakkeiden ja sairaanhoitajan haastatteluilla.
Kestin tätä hoitovirhettä pari vuotta, kun huomasin että psykoterapia saa pääni yhä enemmän sekaisin. Siellä mietittiin, että sairauteni johtuvat piilevästä, läheisen aikuisen aiheuttamasta lapsuuden traumasta. Menin lopulta yksityiselle psykiatrille ja sieltä tuli lähete neuropsykologille, jonne joudun kuitenkin odottamaan pääsyä melkein syksyyn. Psykiatrin mukaan mulla on alustavien haastattelujen ja havainnointien perusteella ainakin asperger. Nyt toivon ja rukoilen, että saisin vihdoin oikeat diagnoosit ja saisin elämän aloitettua...En edes ymmärrä miten sairaanhoitajan pätevyydellä voidaan tehdä nepsytutkimuksia.
Cittis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia add:hen käytettäviä lääkkeitä ei saa käyttää masennuslääkkeiden kanssa. Jotkut add-lääkkeet voivat pahentaa maniaa. Uskon että sen takia nuo suljetaan pois add:tä diagnosoitaessa
Ei minulla ole lääkkeitä, eikä masennusta eikä maniaa. Olin masentunut 10 vuotta sitten ja siihen sain silloin hoitoa.
ADD lääkkeet saattavat nostaa uudelleen esiin ahdistusta. Eivät ole ihan ongelmattomia käyttää, paljon sivuvaikutuksia.
Kyllä itse sain sen kuvan, että tämä oli nyt niin sanottu loppuhuipentuma. Hoitajilla ravasin tosiaan sen kolme vuotta, johon lasketaan monet kuukaudet odottelua. Nepsyhoitajaa tapasin kuukauden sisällä tuosta ajasta vain 2 kertaa.Tuohon kaikkeen siis diagnoosi kiteytettiin.
Minulle kyllä sanottiin, että lääkäri konsultoi vielä erikoistunutta lääkäriä. Eli jatko on hänen käsissään. Mutta en jotenkaan jaksa olla kovin toiveikas sen suhteen, muuttuuko asia tuosta. Sen verran väsynyt jo olen, kun kuulin mitä lääkäri oli mieltä.
Jatkosta en tiedä. Ilmeisesti pitää taistella yksin. Lääkärille jo sanonoin, että jos vaihtoehtoina on se, että minun pitää jäädä pyörimään oravanpyörään tai se etten saa mitään apua niin valitsen sitten jälkimmäisen. Teen ihan sen sillä perusteella, että tähän asti samani keskusteluapu on tehnyt minulle vain hallaa.
Epävakaus(jos se nyt sitä on edes ollut)ei ole koskaan aiheuttanut minulle impulssiivisuutta, en ole rällästänyt tai hyppinyt sängystä sänkyyn. Se on ollut enemmänkin kokemus että en riitä, en osaa, en kykene. Äkkipikainen olen kyllä aina ollut, mutta nykyään sekään ei minussa näy.