Add ja epävakaa poissulkevat toisensa?

MItä neuropsykologi sanoi testien jälkeen?

Oireesi johtuvat jostain muusta kuin add:sta. Siitä tuo kertoo.

En koskaan tavannut edes neuropsykologia vaan testit teki nepsyhoitaja. Hoitaja sanoi ensin, että testin perusteella olisi viitteitä olisi add:hen, mutta itselleni jäi täysin epäselväksi, mihin loppujen lopuksi nojattiin tulos, että minulla ei olisi add:tä. Paikalla oli lääkäri, jota en ole koskaan aiemmin tavannut ja nepsyhoitaja. Lääkäri painotti vaan, että koska minulla on nuoruudessa ollut epävakautta ja masennusta niin niihin pitäisi ensin hakea apua ja katsoa olisiko niistä apua. Itse en koe olevani masentunut eikä epävakaus ole osa arkeani. Lisäksi kun aiemmin olin halukas tutkimaan olisinko vielä kaivannut epävakauteen apua, käynnit hoitajan luona vain pahensivat oloani ja siksi halusin, että tuo nepsypuoli tutkitaan. Oloni onkin ollut hyvä ilman hoitajakäyntejä mutta tosiaan vielä tuo keskittymisen puute ja jumiutuminen asioiden puuroutuessa hankaloittavat elämääni. Pahimmillaan en saa edes laskuja maksettua ja välillä taas teen viittä asiaa kerrallaan.

Kaikkia add:hen käytettäviä lääkkeitä ei saa käyttää masennuslääkkeiden kanssa. Jotkut add-lääkkeet voivat pahentaa maniaa. Uskon että sen takia nuo suljetaan pois add:tä diagnosoitaessa

Vierailija kirjoitti:

Oireesi johtuvat jostain muusta kuin add:sta. Siitä tuo kertoo.

No kappas. Olisin säästänyt 3 vuotta ees taas ramppaamista jos olisin heti hoksannut kysyä av:lta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia add:hen käytettäviä lääkkeitä ei saa käyttää masennuslääkkeiden kanssa. Jotkut add-lääkkeet voivat pahentaa maniaa. Uskon että sen takia nuo suljetaan pois add:tä diagnosoitaessa

Ei minulla ole lääkkeitä, eikä masennusta eikä maniaa. Olin masentunut 10 vuotta sitten ja siihen sain silloin hoitoa.

Koita jotenki tunkea ittes neuropsykologin testeihin, ne vissiin näyttää aika hyvin jos adhd (ei toki aina,mutta yleensä)

Vierailija kirjoitti:

Koita jotenki tunkea ittes neuropsykologin testeihin, ne vissiin näyttää aika hyvin jos adhd (ei toki aina,mutta yleensä)

Nimenomaan ensin pitää hoitaa nuo muut pois alta, jotta testit näyttävät oikein.

Luulisi, että on ihan turvallista aloittaa lääkekokeilu pienimmällä annoksella. Siitähän jo selviää, onko add eli auttaako lääkitys. Itsellänikin on tuttava, joka sai nuorena ihan väärän diagnoosin aluksi.

Sama tarina itsellä, paitsi ettei minulle sanottu että en voi olla add koska olen epävakaa, tai siis sellasen diagnoosin saanut 10 vuotta aiemmin. Itse pidän itseäni asperger-piirteisenä ja nuoruuden masennukset ja epävakaisuudet olleet vain seurausta tästä, mitä ei siis aikoinaan tunnistettu. Olen nainen, ja meillähän varsinkin asperger piirteet menee monesti lääkäreillä ja muilla ohi.

ADHD ja autismin kirjo on todellakin naisilla alidiagnosoituja! Jopa psykiatrit ja psykologit voi olla ihan ulalla siitä että mitä nää käytännössä tarkottaa ja miten oireet voi ilmetä erilaisina eri ihmisillä. Ja jos ei oo lapsena diagnosoitu niin aikuisena voi olla vaikea saada diagnoosia. 

Tuo on myös ihan höpöä että persoonallisuushäiriö sulkisi ADD:n pois.

Vierailija kirjoitti:

Sama tarina itsellä, paitsi ettei minulle sanottu että en voi olla add koska olen epävakaa, tai siis sellasen diagnoosin saanut 10 vuotta aiemmin. Itse pidän itseäni asperger-piirteisenä ja nuoruuden masennukset ja epävakaisuudet olleet vain seurausta tästä, mitä ei siis aikoinaan tunnistettu. Olen nainen, ja meillähän varsinkin asperger piirteet menee monesti lääkäreillä ja muilla ohi.

Minullekin sanottiin, että toki voi samaan aikaan olla add vaikka olisi epävakautta tai masennustakin, mutta tästä huolimatta heidän mukaan juttu menisi niin, että eka hoidetaan muut pois. Siitäkin huolimatta vaikka nuo eivät enää edes ole osa arkeani ja olen jo todennut, että hoitajalla juttelu vain huononsi oloani. Olen terapiassa kuitenkin nuorena pitkään käynyt ja nuo hoitajakäynnit olivat kuin arpien uudelleen auki repimistä.

Tosiaan en itse mikään lääkäri ole, mutta niin pitkään kun olen rampannut terapiassa ja toki elänyt itseni kanssa kaikki nämä vuodet ja jotkin asiat ovat muuttuneet ja toiset eivät vaikka miten yrittäisi, niin luulisi että sanomallani olisi jokin merkitys. Aspergeria olen miettinyt myös omalla kohdallani add:n lisäksi. Siihen vahva linkki ihan geenienkin kautta.

Miten sinulla näkyy asperger ja onko sinulla todettu add?

Vierailija kirjoitti:

ADHD ja autismin kirjo on todellakin naisilla alidiagnosoituja! Jopa psykiatrit ja psykologit voi olla ihan ulalla siitä että mitä nää käytännössä tarkottaa ja miten oireet voi ilmetä erilaisina eri ihmisillä. Ja jos ei oo lapsena diagnosoitu niin aikuisena voi olla vaikea saada diagnoosia. 

Tuo on myös ihan höpöä että persoonallisuushäiriö sulkisi ADD:n pois.

Siltähän se vähän vaikutti. Tosiaan joku erikoislääkäri oli tuon loppupäätelmän tehnyt. Tämä siis minua koskaan tapaamatta ja papereihin perustuen.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että on ihan turvallista aloittaa lääkekokeilu pienimmällä annoksella. Siitähän jo selviää, onko add eli auttaako lääkitys. Itsellänikin on tuttava, joka sai nuorena ihan väärän diagnoosin aluksi.

Tätä itsekin toivoisin. Taisin olla vaan niin pöllästynyt, etten osannut sanoa sitä ääneen. Sen verran iso pettymys oli kun kuulin, että ensisijaisesti en saakkaan tähän apua vaan pitäisi kokeilla kaikkea muuta ja niihinkin lääkäri sanoi, että toki sinnekään ei tuosta vain pääse. En jaksaisi enää toista 3 vuotta ravata tuolla.

Mene yksityiselle neuropsykologille testeihin. toki ne maksaa jotain.

Eihän tossa hoitaja + lääkäri diagnosoinnissa ole mitään järkeä. Hoitaja ei voi tehdä diagnoosia ja yleislääkärillä on ihan minimaalinen koulutus psyyken ja neuropuolen asioihin. Hakeudu jonnekin missä tietävät mitä tekevät eivätkä yritä pätevänä arvailla. Siinäkään ei ole mitään järkeä että masennusdiagnoosi olisi jotain mikä poissulkee keskittymisdiagnoosin. Koska masennukseksi voidaan diagnosoida mitä vaan raudanpuutteesta lähtien ja diagnoosi napsahtaakin mistä vaan arjen kyvyttömyydestä mitä menee valittamaan jos samaan aikaan on yhtään paha mieli. Jos aiemman diagnoosin tekijä ei ole erottanut masennusta keskittymishäiriöstä niin ei ole todennäköistä että saman osaamistason diagnoosin tekijä erottaa keskittymishäiriötä masennuksesta niin ihan turha pyöriä tuota kehää enää.

Sanoisin muutenkin että aikuinen perehtynyt ihminen itse tietää millä tasolla oma keskittymiskyky on ja millaista osaa se on koko elämän näytellyt jo silloin kun tyttöjen add on ollut käytännössä olematon diagnoosi. En näe yleislääkärillä hirveästi muuta lisäarvoa siihen kun eteenpäin lähettäjänä ja labralähetteen tekijänä jotta varmistuu että ravitsemustilanne (mineraalit ja vitamiinit) on kunnossa (mitä tuskin koskaan kattavasti edes tekevät) ja että kilppariongelmat yms suljetaan pois.

Diagnoosista riippumatta, kannattaa tutustua tutkimuksiin joissa käsitellään sitä että mikä kaikki muu kuin lääkitys tukee pärjäämistä tai lisää oireita.

Mulla on vähän sama juttu. Sain epävakaa diagnoosin ehkä kymmenisen vuotta sitten, mutta silloin SCID-testin teki sairaanhoitaja, joka tapaamisen lopuksi laskeskeli, että sinulla tulee epävakaudesta pojoja ja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä myös pari pojoa.

Tuolloin olin vahvasti traumatisoitunut, joten en oikein tiedä, miksi minulle tuo testi edes tehtiin. Oireilin vahvasti kolme neljä vuotta, jonka jälkeen tuo "epävakaisuus" alkoi tasaantua itsekseen. Nyt on jäljellä sellainen keskittymiskyvyttömyys, mutta välillä myös ylikeskittyminen. Saatan tehdä viikon työt päivässä putkeen syömättä, mutta sitten joskus en saa puolen tunnin duunia hoidettua kolmessa päivässä. Sain masennukseen Voxraa, koska kerroin lääkärille valkoisen valheen, että siitä oli keskusteltu aiemmin erään toisen lääkärin kanssa. Ei ollut, mutta en olisi muuten sitä saanut. Ja se on kyllä auttanut keskittymiseen ja unenlaatuun.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/BDI.aspx

Osa masennuksen testikysymyksistä on ihan suoraan add:henkin liittyvää riippuen että tarkasteleeko kysymyksiä suhteellisina tunteina vai elämäntapahtumina. Lienee todennäköistä jos on diagnosoimaton nais add(assi) että elämä on tuonut sen tyyppisiä haasteita että epäonnistumista, pettymystä ja itsesyytöksiä omasta kykenemättömyydestä on koska kykenemättömyys on todellista eikä kuviteltua. Ja tulevaisuus sen perusteella mitä menneisyys on mahdollisesti ollut jännittää jos esimerkiksi tiedostaa ettei ole sitä mitä työmarkkinoilla etsitään jne.

En siten ymmärrä että jos add (ja assius) pysyy ja masennusta hoidetaan, niin miten se mieli siitä paranee niin että kysely näyttää normaalimpaa. Jos ne samat työkykyyn yms vaikuttavat ongelmat on edelleen jäljellä ja joku hahmoton ongelma joka estää olemasta niinkuin pitäisi olla että pärjää yhteiskunnassa pysyy.

Eikö se adhd:n diagnosointi ole  psykiatrin hommia, ei yleislääkärin ?

En osaa sanoa, miksi ollaan juuri tuohon ratkaisuun päädytty. Ainakin ADHD-lääkkeiden ohjelappusissa (niissä, mitkä tulee lääkepurkkien mukana) kuitenkin kielletään syömästä lääkkeitä/kehotetaan keskustelemaan lääkärin kanssa, jos on diagnosoitu epävakaa. Olen aina ihmetellyt, mihin se perustuu.

Tietty maalaisjärjellä voi ajatella, että jos on oikein pahasti oireileva epävakaa, niin ADHD-lääkkeet saattaa vaikka auttaa toteuttamaan/viemään loppuun kaikkia impulsiivisia päähänpistoja, joita ei muuten jaksaisi toteuttaa. Tietysti riippuvuusriskikin niissä on. Tuntuu kuitenkin vähän kaukaahaetulta kieltää tuollaisilla perusteilla täysin ADHD:n lääkehoito epävakailla, kun ei kaikilla edes ole epävakaasta impulsiivista tai riippuvuusriskiä lisäävää muotoa.

Kiinnostaisi nähdä jotain tutkimuksia stimulanttihoidosta epävakailla. Ja tietysti voi olla myös se, että halutaan varmistaa, ettei oireet johdu masennuksesta tai epävakaasta, mutta luulisi, että löytyisi ammattitaitoa tehdä hyvät poissulkututkimukset. Ei menneisiin sairauksiin voida ikuisesti vedota, ainakaan jos ei edes pyritä selvittämään, miten ne tällä hetkellä vaikuttavat. Olisikohan mahdollista, että diagnosointiprosessi on sinulla vielä kesken, ja nyt tavallaan tehdään tuota poissulkua ja selvittelyä? Eli pitäisi vaan olla malttia ja odotella, että saavat sinusta jonkun paremman kuvan. Kai sinulla on tiedossa, miten hoito nyt jatkuu?