onko sinun puolisosi kuin ilmetty isäsi/äitisi?
Tuli vaan mieleen tuosta viimeisimmästä Satuhäät-jaksosta mieleen, missä sulhanen ja appi oli ihan toistensa kopioita.
Halusitko/etsitkö sinä puolisoksesi sellaista henkilöä, jossa on jotain samaa kuin omassa äidissäsi tai isässäsi? Joko ulkonäöllisesti tai ominaisuuksiltaan samanlainen?
Mulla on ehkä vähän samannäköinen mies kuin mun isä. Mutta en kyllä tarkotuksella oo ettiny isäni kopiota. ;-) Mutta näin monta vuotta yhdessä elelleenä olen huomannut joitakin samoja piirteitä, kuten äkkipikaisuus. Mutta muuten on aika paljon eri kaliiberia molemmat. :-)
Kommentit (10)
Mun miehessä yhdistyy mun vanhempien pari tosi vahvaa luonteenpiirrettä.
Niin hyvässä kuin pahassa.
Isäni oli mustahiuksinen, isonenäinen pitkä mies.
Ex-mieheni oli vaalea, samoin nykyinen mieheni on vaalea. Exäni oli oikeastaan kaikkea päinvastoin mitä isäni oli.
Seurustelin ennen nykyistä miestä yhden mustahiuksisen, pitkän ja isonenäisen miehen kanssa. Kerran hänen istuessaan tuolilla, toisen jalan nilkka toisen jalan polven päällä, huomasin yhdennäköisyyden isäni kanssa. Olin oikeasti aika järkyttynyt enkä ihan tiennyt miten päin olla. Loppuviimeksi kävi ilmi että hänellä ja isälläni oli muutenkin sama luonto, se mies jätti minut tekstiviestillä enkä ole sen koommin nähnyt. Isäni luisteli äitini elämästä vähän samalla tavalla 80-luvulla; soitti ja ilmoitti ettei enää kotiin palaa.
Tätähän on tutkittukin, että ihminen vaistomaisesti etsii ja pitää hyvännäköisenä kumppania, jossa on samoja piirteitä kuin itsessä ja omissa vanhemmissaan.
Ei luojankiitos ole, enkä nyt tahdo tässä alkaa sepittään, miksi ja kumpaa tarkoitan...
Ei, eikä varsinkaan ulkoisesti. Enkä minä muistuta anoppia.
Joo, Satuhäissähän se oli ihan yksi yhteen. :) Sööttii!
Bioisäni oli hippi ja kasvatusisäni oli kova duunari ja hifisti. Että nämä yksityiskohdat yhdistyy miehessäni kyllä. :D
Isän vastakohta. Mut meillä ei olekaan hyvät välit.
Muutama vuosi sitten olisin sanonut hyi ei todellakaan, mutta nyt kyllä voin sanoa että samaa löytyy niin hyvässä kuin pahassa :D
kummatkin ovat luonteeltaan tosi kilttejä, eivät halua pahaa kenellekään, uskovat hyvää jokaisesta, ovat sosiaaliseti todella lahjakkaita, tasa-arvoisia parisuhteessa
mutta sitten kummatkin ovat sellaisia, että vihaavat riitaa, että riitely on tosi vaikeeta ja hankalaa ja yritetään vältellä tätä viimeiseen asti
Nyt kun mieheni on myös tullut isäksi niin näen näitä puolia vieläkin enemmän :D
Mun eka mies oli luonteeltaan kuin mun äitini - hieman juro, huonosti tunteitaan näyttävä, työteliäs, aikaansaava ja rehellinen.
Mun nykyinen mies on luonteeltaan kuin mun isäni + monia hyviä piirteitä lisää: iloinen seuraveikko, kiltti, huumorintajuinen, kaikesta kiinnostunut ja helposti innostuva, ikuinen optimisti, omaksuu kaiken hetkessä, kaikkien rakastama, lojaali, aikaansaava ja tehokas jne.
Ulkoisesti toistensa vastakohtia: mun isä on pieni ja siro mieheksi, mieheni sellainen 2m nallekarhu:D