Tein elämäni rankimman päätöksen

Mun äidillä on diabetes joten ymmärrän jonkin verran mistä puhut.

Miten viranomaiset ovat käskeneet lopettaa työn? eihän tuon pitäisi työntekoon juuri vaikuttaa. Kyllä diabetes ihmiset ovat ihan normaaleja.

Uskon että tuo kyttääminen aiheuttaa sulle masennusta. Diabetes shokki on kyllä tosi vaikea jos on 1vuotiaan kanssa kaksin...

No ensinnäkin hanki lääkärintodistus hoitotasapainosta ja riskeistä. Ja ymmärrä, että huoli on aiheellinen. Kun itse ymmärrät realiteetit, on apuakin helpompi ottaa vastaan. Älkää kahnatko, vaan rakentakaa lapselle hyvä turvaverkko. Diabetes ei todellakaan ole aihe huostaanotolle, mutta sen hoidon laiminlyönti on. Nyt vaan lääkärin kanssa juttelemaan ja yhteispalaveria sossujen kanssa, että saat tarvittavan avun.

22, he vain yksinkertaisesti totesivat, että koska nyt lapsi tarvii sua ja teillä on nyt menossa aktiivinen arviointi lapsen kanssa, niin joko lopetat työt ja teet yhteistyötä kanssamene tai lapsi menee  sijoitukseen. 

Exäni näkökulma tähän asiaan on, että lapsi tarvii kummankin vanhempansa ja sijoitus olis huono vaihtoehto.

onneksi niitä shokkejakasn ei tule joka vuosi tai kuukausi. Edelliskerran oli synnytyksen jälkeen, kun keho alkoi palautua ja nyt lievempi, jossa muistan kaiken liki 4 viikkoa sitten.

missään vaiheessa tuosta ei tehty ilmoitusta,  mutta ex-anoppi vain soitti sossuille, jotka hoitaa tätä asiaa, ja ilmoitti, että näin kävi mulle.

Käsittääkseni joissakin tapauksissa diabetes on vaikea saada balanssiin vaikka hoito olisi huolellista.

mihin se lapsi tarvitsee sinua? koko ajan vai? parempihan se kai sossullekin on että sinä käyt töissä ja olet lapsen kanssa vain osan päivää? jos he pakottavat sut oleen koko ajan lapsensa kanssa niin varmasti saat shokin lapsen aikana ? Jos käyt töissä niin vois saada sielä shokin mutta siihen saat varmasti apua työtovereiltasi jotka ovat aikuisia....

Olen itse elänyt diabeetikko äidin kanssa ja olen kyllä pienestä pitäen oppinut siihen että äidille annetaan ruokaa jos hän pyytää ja istuu alas...

toki 1v ei tähän pysty

t.22

Olen itse elänyt äitini kanssa kahdestaan ja äitini sairastaa diabetesta. Olen soittanut ambulanssia ja myös itse lääkinnyt äitiäni hunajalla ja kun on mennyt tajuttomaksi, olen pistänyt lapsena häneen glukoosipiikkiä ja seurannut vointia ja palautumista.

Kyllä se jonkinlaiset arvet jätti, tietynlaista turvattomuutta, mutta ei minusta sen hullumpi aikuinen tullut. Työskentelen nykyään yllätys yllätys hoitoalalla.

Lapseni mt-ongelmainen isä teki lapsestamme ls ilmoituksen päivystävälle ls lue, koska lapsemme oli äitini eli isoäitinsä luona yökylässä ja heillä ei siis ollut mitään hätää siellä, pidämme aina tiiviisti yhteyttä kun lapsi on siellä ja minulla on avain sinne olemassa. Ls sanoi silloin ettei ole tietenkään mitään varsinaista syytä ilmoitukselle, diabetes ei ole sellainen syy eikä kaikkia ne tapaturmia voi aina ennaltaehkäistä. Voihan minäkin saada nyt juuri esim. aivovrenvuodon.

Ymmärrän kyllä että jos olet jatkuvasti hypoissa ja lapsi on noin pieni, että teistä ollaan huolissaan. Ns. Valvotuissa oloissa oleminen olisi hyvinkin perusteltua. Vai etkö itse ole huolissasi siitä ettet aika ajoin pysty pitämään lapsestasi huolta ja lapsi ei ymmärrä mitä sinulle tapahtuu?

Hyvä päätös antaa lapsi isälle, jaksamista sinulle ja koitahan tavata lasta aktiivisesti. Kyllä se siitä vielä paremmaksi muuttuu.

En edelleenkään ymmärrä, että miksi kaikki luulee, että mulla olisi hypoja useinkin kuukauden aikana, kun niitä ei ole. Mulla ei esim. ollut ennen raskautta yli 3 vuoteen ja nytkään ei niin vakava kuin aiemmat.