Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tein elämäni rankimman päätöksen

Vierailija
19.03.2014 |

Meillä kävi tänään ls-sossut ja uhkailivat ottaa kiirellisiseen sijoitukseen  lapsen, jos vielä saan jonkinlaisia diabeteskohtauksia. Ex-anoppi oli siis kielinyt musta niille ja vähän muutakin. Nykyisin heiltä olen velvollinen pyytämään lupaa menoihini toiselle paikkakunnalle, koska muuten lapsi viedään.  Mua on kielletty jatkossa olla yksin useita tunteja.

 

Sitten siihen varsinaiseen päätökseen. Olen päättänyt antaa lapseni pois  joko hänen isälleen tai viranomaisille. Mulle on tullut sen jälkeen masentuneisuutta, kun he tulivat kuvioihin kyttämään ja arvostelemaan mun äitiyttä. Ennen sitä elämäni oli erinomaista, vaikka eri oli juuri takana. Mä en yksinkertaisesti jaksa enää olla kytättävän silmän alaisena ja rajoittaa mun elämääni. Mua on pakotettu jäämään opinnoista ja työelämästä pois, jotta lapsellani olisi paremmat oltavat. Elän siis pakotetusti köyhyydestä. Edes juristeista ole mtn hyötyä.

Kommentit (27)

Vierailija
1/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No tuskinpa pelkkä diabetes on syy moiseen.

Vierailija
2/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voiko tällaista oikeasti olla Suomessa vai onko tämä huono provo?

Lapsiparkoja pidetään heittopusseina? Ei ihme jos heistä tulee käytöshäiriöisiä nuoria. Miksi lapsia yleensäkään murjotaan kohdusta pihalle jos heistä ei kyetä huolehtimaan eikä heitä kasvattamaan? Vai siksi että saadaan pidettyä mies itsellä lasten avulla, vai mikä mättää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, toivottavasti siis isälleen annat.

Vierailija
4/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen pahoillani puolestasi. En antaisi enää anoppisi puuttua elämääsi millään lailla kerran kaikkesi olet jo antanut, eikä nähtävästi mikään kelpaa. Nyt keskityt vain itseesi ja lapseesi. Kai häntä tavata saat?

Olen kokenut saman ja tässä sitä vaan porskuttaa vaikka menneisyys on ollut yhtä helvettiä. Lapsi on takaisin kotona ja kaikki sujuu, olen töissä jne. Tsemppiä

Vierailija
5/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitäiskö lapsi sun mielestä jättää yksin jos sä saat kohtauksen?

Vierailija
6/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päätöksesi kuulostaa oikealta, äidin sairauskohtaukset diabeteksestä ja masentuneisuudesta ovat lapselle liian rankkoja. Varsinkin, jos lapsi joutuu soittamaan ambulanssia ja hänellä ei ole ketään aikuista tukena.

 

Parempi vaihtoehto on, että lapsi saa tavata sinua säännöllisesti, vaikkapa joka viikko ja tapaamisissa olet hyvässä kunnossa ja saatte tehdä tavallisia mukavia asioita yhdessä.

 

Sitten kun saat oman elämäsi kuntoon, diabeteksen hoitotasapainoon jne., sitten voit taas alkaa miettimään lähihuoltajuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etkö muka pysty pitämään diabetestasi kurissa? Tunnen ihmisiä, joilla diabetes ja suurimmaksi osaksi elävät kuitenkin normaalisti. Käyvät töissä, huolehtivat lapsistaan, elävät terveellisesti, huolehtivst itsestään ja lääkityksestään. Et osaa huolehtia itsestäsi? Siinä tapauksessa en kyllä ihmettele huostaanottoa.

Vierailija
8/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä, miksi ehdotetaan huostaanottoa, jos lapsella kerran on isä???

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

2, heillä nyt on se huoli edelleen, mistä alunperin myös joudutyiin ls-asiakkaaksi. 

 

3. Olisikin tämä provo, mutta kun ei ole, niin tälle ei vain voi mitään. Isälle hänet ensisijaisesti toivon, mutta sossut ne sen päättää. Meidät on myös määrätty jossain vaiheessa tätä vuotta laitokselle avohuoltoon, ja sinne en aio lähteä enemmän rajoitettavaksi. 

 

5. Haluaisin kuulla tarinasi, jos mahdollista. Laita mulle sähköpostia, jos haluat mygemini16@gmail.com. Toki saan häntä tavata, jos lapsi isälleen päätyy , mutta eri asia, että pystynkö näkemään lasta, josta joudun luopumaan ja  olemaan etä-äiti.

Vierailija
10/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uuu, olet valitettavasti siis moniongelmainen... Hyvä päätös ap, lapsen ja sinunkin kannalta. Tarvitset aikaa, jotta paranet riittävän hyvään kuntoon!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

7, masennuksen oireet ja alakuloisuus johtuvat viranomaisista ja siitä kohdistuvasta paineesta. Kuten totesin edellä, niin ennen sitä oli elämä tasapainossa. Onko vaikeuksia ymmärtää?

 

diabetes on nykyisin hallinnassa, mutta valitettavasti en pysty välttämään täysin matalia sokereita. Viime kertainen tilanne ei edes ollut, niin vakava ettenkö muistaisi mitään. Yleensä en muistaisi mitään, jos kohtaus tulisi. 

Vierailija
12/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

"mutta eri asia, että pystynkö näkemään lasta, josta joudun luopumaan ja  olemaan etä-äiti."'

 

Nii voi miten IKÄVÄÄ et SUA ei huvita nähdä lasta, jos oot VAAN etä-äiti. VITUT siitä mitä lapsi haluu.

 

Fy fan, olet vastenmielinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No minä olisin valmis lähtemään avohuoltoon, jotta saisin pitää lapsen itselläni. Saisivat rajoittaa elämääni ihan miten paljon vaan.

Vierailija
14/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki on aina jonkun muun syy, itsessä ei ole mitään vikaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en nyt oikein ymmärrä kokonaisuutta.

Sinulla on siis diabetes ja saat toisinaan siitä johtuvia kohtauksia. Onko hoitotasapaino huono? Otatko lääkkeesi ajallaan? Mitä sanoo lääkäri? Tilaa aika vastaanotolle.

Lapsesi on siis nähnyt diabeteksesta johtuvan kohtauksen. Onko hän jo niin iso, että osaa hakea apua? Tai tilata ambulanssin?

Lapsi on siis kertonut isovanhemmilleen, että olet saanut kohtauksen, ja isovanhemmat ovat tehneet ls-ilmoituksen. Ja nyt sitten sisiaaliviranomaiset ovat olleet sinuun yhteydessä / käyneet luonasi. Käsitätkö, että sinusta ja lapsesta ollaan huolissaan ja että teitä halutaan auttaa. Yhteydenotto ja luonasi käynti ovat tarpeen, että elämästänne ja tarpeistanne saataisiin oikea kuva.

Kuka sinun käski lopettaa työn tai opiskelun? Eikö lapsi ole päivät hoidossa, joten sinulla on mahdollisuus käydä töissä / opiskella. Vai oletko huonolla hoidolla olevan diabeteksen takia niin heikossa kunnossa, että et kykene työhön / opiskeluun? Se kun saattaisi toisaalta virkistää mieltäsi, että pääsisit pois neljän seinän sisältä.

Elääkö entinen puolisosi ns. kunnollista elämää eli ei ole alko-ongelmia tai huumejuttuja? Onko muuten niin luotettava, että lapsen voisi antaa hänen hoteisiinsa? Käykö töissä? Onko uusi puoliso tai naisystävä kuvioissa eli onko mies ylipäänsä halukas ottamaan lapsen huollettavakseen? Olisihan se parempi, jos lapsi pääsisi tutun ihmisen luo, jos et kerran itse jaksa huolehtia hänestä. JOs isä ei pysty lasta ottamaan, onko sinulla sisaruksia, jotka voisivat ottaa lapsen luokseen.

Kävi, miten kävi, niin älä katkeroidu. Sinusta ja lapsesta ollaan huolissaan ja lapsen paras - ainakin pitäisi olla - on keskeisin syy näihin tapahtumiin. Eihän lasta sinulta lopullisesti viedä. Kun saat elämäsi kuntoon ja sairautesi hoidon tasapainoon, niin etköhän saa lapsesi takaisin. 

Vierailija
16/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Auttaisiko se, jos hakeutuisit joksikin aikaa sukulaisten luo tai turvakotiin asumaan, niin saisit pitää lapsesi? Tasapainottuuko diabeteksesi sen jälkeen, kun erokriisi on paremmin käsitelty?

Vierailija
17/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

"pystynkö näkemään lasta, josta joudun luopumaan ja  olemaan etä-äiti."

Minäminäminä... kannattaisko ajatella lapsen parasta eikä keskittyä omaan pahaan oloon, miltä luulet lapsesta tuntuvan kun äiti hylkää.

Älä tee lisää lapsia...ikinä.

Vierailija
18/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeasti ap on narkomaani, joka peittelee tekosiaan valehtelemalla olevansa diabeetikko (jäljet käsissä, poissaolokohtaukset yms). Ihan perussettiä noissa piireissä. Toivottavasti lapsesta tulee järkevämpi.

Vierailija
19/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos diabeetikolla tulee jatkuvasti tai esim. useita kertoja kuukaudessa, tajuttomuuteen tai lähes tajuttomuuteen johtavia matalia verensokereita, niin silloin hoito on yksinkertaisesti pielessä. Hakeudu diabetesliiton kursseille, jotta saat omahoitosi sujumaan.

 

Aluksi voit alkaa mittaamaan verensokerin joka päivä aamulla, ennen ja jälkeen aterian, illalla ennen nukkumaan menoa ja mahdollisesti yöllä kerran tai pari. Pidä mittauksista kirjaa ainakin viikko, mieluummin jopa kuukausi. Jos et itse osaa tulkita arvoja, niin varaa aika diabeteshoitajalle. Hän neuvoo mitä tehdä insuliininannosten kanssa. Todennäköisesti niitä pitää muuttaa johonkin suuntaan, jos jatkuvasti on matalia. Lisäksi alkoholi alkuun kokonaan pois, niin se ei aiheuta matalia.

 

Vierailija
20/27 |
19.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapseni on hieman yli vuoden ikäinen ja ei ymmärrä, että mistä on kyse. olen itse kertonut isovanhemmille, kun jotakin on sattunut, jotta saisin apua. Exällä ei ole nyt ketään tällä hetkellä, joten  hänkin elää  yksin. Ovat kuulemma yhdessä puhuneet myös, että josko lapsi tulisi exälle.

hoitotasapaino on parempi kuin ennen, mutta silti elimistö tuottaa niitä matalia sokereita. 

Viranomaiset käskivät lopettaa työt, mutta opiskelun olen jättänyt hetkeksi jäihin. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän kahdeksan