Miten puututte teillä kyläilevien lasten sotkemiseen?

Ei kannata olla kynnysmatto.

Sun olisi pitänyt sanoa suoraan. On ihmisiä, jotka ei pätkääkään välitä jos niille ei sano.

Meillä ei vieraat lapset pääse kuin keittiöön. Siellä on lelukori, josta saa ottaa leluja, millään muulla ei leikitä. Yleensä äidit yrittävät, että kun teillä on iso talo ja mennään katsomaan lastenhuoneita jne., mutta ilmoitan, että kiitos ei, me olemme nyt keittiössä (ei ihan pieni, melkein 30 neliötä joten kyllä siihen mahtuu väkeä). Jokaisen keittiöstä pois yrittävän lapsen palautan takaisin ja jos ei muu auta, ilmoitan vierailun päättyneen ja korjaan tarjoilut pois.

Meille pääsee alkaen 9v. Kuopus on 10v. En siis kutsu meille, enkä päästä meille pieniä lapsia.

Tosin meidän tuttavat  on on jo vanhoja, kun ollaan keski-ikäisiä kaikki.

Värikynät ovat mielenkiintoinen ja oivallinen lelu aikuistenkin käyttöön.

Sievästi hymiseminen ei selvästi auttanut. Mikset sanonut reilusti?

Jos minua häiritsee lasten sotkeminen, niin sanon kyllä ihan reippaasti "Tuletko tänne pöydän ääreen syömään, meillä ei saa viedä pullaa olohuoneeseen" tai "Muovailuvahalla leikitään täällä, ja jos haluat lähteä toiseen leikkiin niin kerää muovailuvahat pois".

En kyllä ole ollut tilanteessa, jossa meillä olisi monta eri perhettä lapsineen, eikä kukaan vanhemmista huolehtisi jälkikasvustaan. Kutsuisin jatkossa vain aikuiset.

meillä saa lapset leikkiä rauhassa, mutta jos ruvetaan ottamaan koriste esineitä ja sotkea mielettömästi jo meidän lapset puuttuu siihen. Ja jos itse huomaan jotain mistä en pidä. Sanon sen kyllä. Ja jos lasten vanhemmat ei puutu, niin selitän miksi niin ei tehdä. Meilläkin syödään keittiössä ja sen jälkeen käydään käsien pesulla. ei ole ollut ongelmia muiden lasten kanssa, eikä vanhempien. Kerran jouduin jopa istuttamaan yhden lapsen jäähylle sohvalle, kun ei mennyt sanomalla perille. Silloin tämän lapsen äiti vähän pyöräytti silmiä, mutta ei sanonut mitään. ovat kyllä käyneet senkin jälkeen meillä. Lempeästi mutta napakasti toimien kaikilla on mukavampaa.

Meillä toimitaan samoin kuin 10, ja jos on paljon tavaraa levitelty esim lastenhuoneeseen niin sanon vähän ennen kuin vieraat on lähdössä että lapset laittaisivat lelut paikoilleen. Tarvittaessa menen itse vähän auttamaan. Joskus laitan lukkoon niiden huoneiden ovet minne ei ainakaan saa mennä leikkimään kuten oman makuuhuoneen.

Siis toimitaan samoin kuin vastaaja 8. T.9

Meilläkin minä kerron jämäkästi perheen säännöt, jos ne eivät ole selviä kyläilemässä oleville lapsille. Samoja sääntöjä meillä on kuin mitä tässä ovat muutkin listanneet, esim. syöminen vain ruokapöydässä, lelujen kerääminen paikoilleen leikkien päätyttyä. Meillä on myös kaikkien huolehdittava esim. portaiden lapsiportit kiinni kulkiessaan.

Yleensä ennen synttäreitä tai muita isompia juhlia kerään tiettyjä leluja piiloon, joita en halua rikottavan tai levitettävän.

Juuri tuo sama ahdistaa minuakin niin paljon, että välttelen jopa eräiden perheiden kutsumista meille.. Omat kolme lastamme eivät koko elinaikanaan ole saaneet kodissamme sellaista tuhoa ja sotkua aikaan kuin muutamat vieraat lapset yhdellä käynnillä :/

Mm. näitä vieraat lapset ovat saaneet meillä tehdä (vaikka minäkin olen kiltisti yrittänyt vähän ohjeistaa, että "uijui, eipäs nyt viitsi telkkaria lyödä, ettei vaan mene rikki"):

Telkkarin kuvaruudun painelu, joskus hakkaaminen leluilla.

Kovien, painavien ja teräväreunaisten esineiden hakkaaminen tai hankaaminen parkettia vasten, siis niin että järkyttävä äänikin kuuluu.

Sälekaihtimien repiminen ja säleiden taittelu.

Ruokapöydässä haarukan piikkien painelu pöydän puupintaan.

Uuden talon ulkoseinän rappauspinnan nyppiminen sormilla, niin että siitä lähtee pieniä muruja irti (ja lapsi oli siis äitinsä sylissä tuolloin ja kurkotteli, repi rappausta varmaan puolen tunnin ajan).

Sohvilla pomppiminen ja hyppely huonekaluilta toisille olohuoneessa (sohvat, sohvapöytä, matalat tasot joilla koriste-esineitä). Pianolle eivät ylettyneet ja pyysivät äitiään nostamaan istumaan kannen päälle, mutta silloin sanoin napakasti että pianon päälle ei saa laittaa mitään eikä ketään.

Pianon koskettimien hakkaaminen leluilla ja "soittaminen" nyrkein hakkaamalla.

Roikkuminen vessan käsipyyhkeessä, siis ihan jalat ilmaan tyylillä (onneksi katkesi vain pyyhkeen ripustuslenkki eikä irronnut nuppi seinästä). Tällöinkin äiti säksätti pääasiassa itsensä satuttamisesta, minulle ikään kuin ilmoitusluontoisesti vain tokaisi pyyhkeen lenksun toisen pään olevan irti.

Matalalla olevan olohuoneen ikkunalaudan reunan pureskelu.

Tapettiseinän hinkkaaminen käsillä (näytti äidilleen, että ei niistä marjapiirakasta rasvaisista ja likaisista käsistä irtoa seinään likaa, kato nyt, ja äiti naureskeli vaan että no eipä näköjään joo).

Ison lapsen lattialla matelu ja kiemurtelu niin, että farkun napin reuna raapi erittäin äänekkäästi olohuoneen parkettia. Äiti vaan ihasteli lapselle, että vau kun siitä elukasta kuuluu tuollainen äänikin kun se matelee, kun tuo nappi siellä ropisee..

Ikkunoiden nuoleskelu, naaman työntäminen ikkunalasiin, syljellä ikkunalasiin piirtäminen.

Valaisimen valon räpsyttäminen on-off-on-off jatkuvalla syötöllä vartin ajan (kunnes menin nostamaan koko lampun pois olohuoneesta).

Ja meillä siis ei ole mikään läävä koti, jossa pienten kolhujen ja mährimisten ei olettaisi häiritsevän. Päin vastoin, meillä on sen näköistä, että luulisi vieraiden jopa pelkäävän liikaakin sotkevansa tms. Mustikkainen kämmenenjälki tai naamu olohuoneen tasossa tai lattiassa todellakin näkyy ja paistaa silmiin kyllä heti. 

Olen tosi huono ja häveliäs komentamaan kunnolla vieraita lapsia, yritän sanoa nätisti ja kierrellen lapselle, toivon että äiti edes siitä sanomisestani ymmärtäisi ja pitäisi huolen, että toiminta todellakin loppuu. Keksin välillä tekosyitä, että "kun tämä meidän pöytä/parketti/kukka/rappaus/telkkari/tuoli/tapetti on vaan todettu käytössä niin huonoksi, että se ihan ongelmallisen herkästi hajoaa/irtoaa/naarmuuntuu, niin joudutaan vähän "liiankin" tarkkoja olemaan ihan tavallisen koskemisenkin suhteen, niin on sovittu ettei lapset yhtään osukaan siihen". Vaikka paskat niiden kanssa mitään ongelmaa on ollut oman perheen käytön suhteen.

Minulla on ilmeisesti käynyt onni, koska lähipiirissäni kaikki puuttuvat tuollaiseen käytökseen nopeasti. Lapsethan toki joskus keksivät kaikenlaista, eikä 4-vuotias välttämättä ymmärrä mikä ero on Pentikin porolla ja leikkihevosella. Aikuisen pitää puuttua, jos lapsi häroilee - ja mielellään tietenkin niin, että äiti/isä pitää omat lapsensa kuosissa.

Lapsien ollessa pieniä meillä asui naapurissa kaksi lasta, jotka viettivät paljon aikaa meillä. Silloin he olivat noin 5-8-vuotiaita. Nämä lapset olivat jollain tavalla rajattomampia ja rauhattomampia kuin meidän lapset. He tekivät asioita, joita omat lapseni eivät tekisi vieraissa, eikä yleensä kotonakaan. Nämä lapset mm. availivat kaappeja ja laatikoita, etsivät kaapeista ja pakastimesta syötävää, heittelivät leluja ympäriinsä (myös sellaisia, jotka menivät rikki tai aiheuttivat vaikeasti poistettavaa sotkua), ottivat pöydästö herkkuja ennen kuin niitä heille tarjottiin ja juoksivat ympäriinsä keksi tms kädessä. Jouduin vahtimaan näitä lapsia paljon tiukemmin kuin muita. Se oli tietenkin väsyttävää, mutta kyllä he pikkuhiljaa myös muuttivat käytöstään. Puutuin asioihin sanomalla aina jotakin tällaista "Kuule, meillä on sellainen sääntö, että kaappien ovia ei saa avata.", "Stop stop, meillä on sellainen sääntö, että välipalat ja herkut syödään keittiön pöydän ääressa.", "Meillä on sellainen sääntö, että jos ei minua usko, pitää lähteä omaan kotiin" - ja kyllä, talutin nuo lapset pois muutaman kerran, kun eivät uskoneet minua. Viimeisinä aikoina aloin kuulla heiltä tällaisia lauseita "Pimpota nyt sitä ovikelloa, mutta hiljaa koska X:n äidillä on sääntö, ettei sitä rimputella turhaan", "Muista ottaa kengät pois, koska X:n äidillä on sääntö, että kengät jätetään tähän".

Lapsien äiti ei käynyt meillä koskaan kylässä, vaikka usein pyysinkin, kun pihalla nähtiin. Ehkä asia olisikin ollut hankalampaa, jos olisin hänen kuullensa kertonut näitä sääntöjäni. Mutta varmasti olisin sen tehnyt, jos äiti ei itse olisi lapsiaan ohjannut käyttäytymään.

12 kuulostat aika neuroottiselta. Ylenmäärin sotkemisen ymmärrän, mutta haloo nillittää jostain pyykeen katkenneesta lenksusta tai pianon soittaminen nyrkeillä... Mahtavat omat lapsesi olla kyllä melkoisia hiirulaisia, jos eivät vastaavaa sotkua ole saaneet koskaan aikaiseksi. Sääliksi käy kun tuollaisissa kliinisissä laboratorio-olosuhteissa joutuvat kasvamaa.

Puutun rajoittamalla sotkun syntymistä. Yritän saada vanhemman ymmärtämään, että miten meillä kuuluu katsoa lasten perään, mutta jos äiti ei ymmärrä, puutun itse.

Meillä kävi yksi sotkija, jonka lapset sekä äiti närkästyivät, kun kielsin poistumasta ruokapöydästä keksien ja mehun kanssa. Lapsi ahmija nuoleksi keksejä kourallisen. Vierailu siirtyi nopeasti ulkoleikkeihin ja oli viimeinen kerta, kun kutsun meille. Löytyy näet järjellisten perheidenkin lapsia meille käymään.

Itselläni koko jalka kipsissä ja kaveri päätti tulla auttamaan ja viihdyttämään mua. No sain hitto vie viihdytystä. Kaverin lapsi levitti legot pitkin asuntoa, pikkuautot viskoi lattialle, kirjat heitteli kirjahyllystä, rakennuspalikat löysin matkalaukusta, leikkityökalupakin mutterit katos kokonaan, matkamuistosta oli revitty osia. Yhtäkkiä äiti ilmoittaa "Noniin, Nico-Petteri, lähettäskö kotiin". Olin niin puulla päähän lyöty, kun äiti ei siivonnut lapsensa sotkuja etten saanut sanottua mitään. Kiva siinä kipsi jalassa koittaa siivota edes pahimpia sotkuja.

Ensimmäinen lapsivieras, joka meillä kävi tunki keksin videoihin ja väänsi levysoittimen varren pois sijoiltaan.

Sen jälkeen meillä on ihan jokainen lapsivieras syönyt vain ja ainoastaan keittiön pöydän ääressä. Joskus joillain on pyrkimys vaelteluun, mutta sanon asiasta heti.

Annan kulman takana luunapsuja

Ei meillä käy tuollaisia vieraita... ja jos jotain on tapahtumassa, niin ihan ystävällisesti lapselle sanottu ohje on auttanut.

"Pahin" tilanne taisi olla kun 4-5v serkukset keksi tehdä muovailuvahaa olkkarissa (lapsella oma pöytä siellä) ja murusia tippui matolle (mistä ne ei enää irtoa jos liiskaantuvat). Siirsin muovailut keittiön pöydälle ja keräsin nökäreet matolta...no problem.

Muutenkin saavat leikeissä tavarat eri huoneisiin tehokkaasti (paljon ja nopeasti), mutta jos matkaan on lähdössä jotain mitä en halua niille antaa, niin ei tarvitse kuin nätisti sanoa ettei sitä saa ottaa.