Lue keskustelun säännöt.
Kiintyminen lapseen, kun on jaettu vanhemmuus
17.03.2014 |
Nuorimmaiseni on kaksivuotias. Vanhemmat lapset 4- ja 14-vuotiaat. Olen heidät hoitanut aina yksin, olen siis yksinhuoltaja ollut aina. Kiintyminen näihin vanhempiin lapsiin on syvää, tunnen heidät läpikotaisin, he ovat osa kiinteää perhettä. Nuorimmaistakin rakastan tietysti, hän on ihana. Mutta nyt vaan on käynyt niin, että hän on saanut kodissamme vain "vierailijan osan". Vietän hyvin vähän aikaa hänen kanssaan.
Isänsä ja minä teemme vuorotyötä, ja silloin kun isä on vapaalla lapsi on hänen luonaan. Monesti käy niin, että lapsen ollessa minun luonani, minulla on työpäivä, jolloin lapset ovat päiväkodissa. Koen epäonnistuneeni hänen osaltaan äitiydessä. Nuorimpien ollessa keskenään aika menee heidän erottamiseen toisistaan, kun tappelevat ja kaipaavat huomiota kumpainenkin. 4-vuotiaani on hyvin dominoiva ja minun perään. Mustasukkaisuus on hurja. Kyllä niitä rauhallisiakin leikkejä on välillä, onneksi. Tuntuu että nuorimmaiseni ei viihdy täällä. Yritän huomioida kaikki tasapuolisesti, mutta tuntuu etten onnistu. Täällä on täysi kakofonia päällä. Tuntuu että taapero viihtyy isällään erinomaisesti; onhan hänellä enemmän aikaa lapselle, ja kotonaan rauhallista. Itse olen väsynyt räähkä.
Isänsä äiti muuttaa lähiaikoina naapuriimme, ja hän on luvannut olla lastenhoidossa mukana. Sanoi että voi olla mummina myös isommalle lapselleni. Poden huonoa omaatuntoa. En koe olevani äiti nuorimmalle, vaan vain joku tyyppi jonka luona lapsi vierailee. Vanhimmat lapsetkaan ei ole ottaneet nuorinta oikein "omakseen" kun hän ei elä meidän rytmissämme. Ei tässä kai pointtia ollut, kunhan nyt oksensin tämän monologin palstalle. Epäonnistunut olo vain :(
Kommentit (34)
Kerroit isän olevan alkoholisti. Uskotko tosiaan, että lapsella on hyvä ja turvallinen lapsuus alkoholisti-isän kanssa? Sopikaa kuitenkin edes säännölliset tapaamisajat lastenvalvojalla. Jos mikään ei muutu, ei kiintymyssuhdekaan pääse rakentumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin lisätä, että perheneuvolasta saat tukea itsellesi. Ehkä voisi helpottaa jos päätät ottaa oikein aktiivisen roolin tilanteen selviämiseen. Ei ainakaan myöhemmin kaduta, miksei tullut haettua apua. Tsemppiä oikein kovasti!
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 00:02"]
Kerroit isän olevan alkoholisti. Uskotko tosiaan, että lapsella on hyvä ja turvallinen lapsuus alkoholisti-isän kanssa? Sopikaa kuitenkin edes säännölliset tapaamisajat lastenvalvojalla. Jos mikään ei muutu, ei kiintymyssuhdekaan pääse rakentumaan.
[/quote]
En uskokaan että isästä ihan täysaikainen vanhempi voisi tulla. Hän tukeutuu kuitenkin äitiinsä, joka on lapsenvahtina että isä pääsee juhlimaan tyttöystävänsä kanssa. Tilanteet varmasti lisääntyy kun mummo muuttaa paikkakunnallemme. Mummo suojelee poikansa juomista. Isän ystävätär juo itsekin runsaasti, sen kertoo sikailevat kuvat kaupungin räkälöistä ja laivojen hyteistä. Samoin lapsi haisee tupakalta kun tulee kotiin. He polttavat sisällä. Olen sanonut asiasta, mutta eihän se ole minun asiani heidän mielestään. Joudun laittamaan lapsen vaatteet aina pesuun vierailun jälkeen, että kehtaan viedä päiväkotiin :( Mä voisin ottaa selvää tuosta perheneuvolasta. Kuulostaa hyvältä.
Ap
Nyt järki käteen! Sä olet äiti ja pieni lapsi on SUN vastuulla! Älä luota tuollaiseen mieheen jota viina vie ja joka ei osaa sopia asioista. Järjestä elämäsi niin että olet reilusti kolmen yh ja nuorin näkee joskus isäänsä. Vihellä nyt tuo meno poikki ja rakenne toimiva arki teille. Isänkin täytyy ymmärtää että nyt etusijalla on perusturvallisuuden luominen lapselle.
Ihan sydäntä kylmää että miltä lapsesta mahtaa tuntua tuollainen heittopussina olo :( ei ihme ettei halua tulla viereen, kun ei koe oloaan turvalliseksi.
Viheltäisin pelin poikki jos voisin. Isä järjestää todellisen taistelun jos yritänkään mitään. Siinä on helvetti irti. Mitä lastenvalvoja voisi tehdä asialle? Isä haluaa mennä takuuvarmasti oikeuteen taistelemaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitinä pitää ensisijaisesti ajatella lapsen parasta ja pyrkiä teoillaan siihen, että lapsella on mahdollisimman turvallinen kasvuympäristö. Alkoholisti-isä ja epämääräinen tapaamisrytmi eivät tosiaankaan ole sitä. Myöskään ei voi jäädä sivusta katsomaan, miten kaksivuotias altistetaan passiiviselle tupakoinnille. Miten isän kanssa väleissä pysyminen ja riitojen välttely voi hetkeäkään mennä lapsen parhaan edelle? Vastuutonta sinulta olla puuttumatta asioihin niiden ollessa tuolla tolalla.
Ja kyllä se suhde lapseenkin siitä kehittyy läheisemmäksi kun alat toimia lapsesi parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista että on tuollainen soppa. Itse en olis koskaan antanut lastani juovan isän hoiviin, kun erosimme tein selväksi että lapsi ei sinne tule, enkä ruvennut millään lailla tukemaan juopon vanhemmuutta. Ei sitten tavannutkaan isäänsä kuin mummolla ja vaarilla muutama kerta vuodessa. Ei kyllä ole kärsinyt kun sai muuten hyvän elämän ja on nyt aikuisena kiitellyt että tein oikean ratkaisun.
Kun vielä lapsen isällä on juova tyttöystävä ja polttavat sisällä, hei haloo olisin aika huolestunut missä mennään.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 23:52"]
17, tunnenkin olevani alisteisessa asemassa. Mulla ei ole ketään joka tukisi lapsen ja mun välejä. On vain isä ja hänen äitinsä, jotka ovat kyllä sitä mieltä että olen hyvä äiti, mutta siltikin tulevaisuus on se, että lapsi asuu isällään. Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että joskus näin olisikin, jos lapsikin sitä oikeasti tahtoo. Mutta ei nyt. Haluan luoda läheisen suhteen lapseen ensin, niin ettei hän unohda minua. Huolettaa sekin, kun haluaisin tukea sisarusten välejä niin että he myöhemminkin voisivat olla läheisiä. Sehän ei onnistu näin.
Ap
[/quote]
olet heidän mielestään hyvä äiti niin kauan kuin tanssit heidän pillinsä mukaan. Pelottavaa tuo että eksäsi äiti on muuttamassa sinun lähelle asumaan ja haluaa lapsenlapsensa pojalleen joka on alkoholisti ja jolla on jo uusi puoliso.
Kurjaa että hän tukee lastaan vaikka lapsi on huono vanhempi ja narsistinen mutta sinulla ei ole ketään tukemassa, ja et nyt näe että lapsesi etu ei ole eksäsi vaan sinä.
Taistele lapsestasi koska taistelu tuossa tulee jos hänet aiot pitää. Ja eksäsi ei ajattele lapsesi parasta vaan omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 00:54"]
Viheltäisin pelin poikki jos voisin. Isä järjestää todellisen taistelun jos yritänkään mitään. Siinä on helvetti irti. Mitä lastenvalvoja voisi tehdä asialle? Isä haluaa mennä takuuvarmasti oikeuteen taistelemaan.
Ap
[/quote]
Taistele saatana tuon lapsen puolesta jos olet äiti! Jokainen joka lukee tämän juttusi tajuaa että eksäsi äitineen ovat narsisteja ja eivät ole etu tuolle lapselle.
Ja taistelu tuosta tulee mutta sinun on pakko se viedä läpi. Muuta äkkiä kauas heistä?
Itsetuntosi on heikko, koska olet hakenut rakkautta nyt 3 kertaa eri miehiltä ja epäonnistunut. Kuitenkin olet parempi äiti kuin tuo tuo nuorimmaisesi isä, joka on täysipaska, vaikka onkin niin että hänen äitinsä tukee häntä ja sinun äitisi ei tue sinua.
Nyt järki käteen nainen! Et saa antaa parivaljakon , äidin ja poikansa , hämärtää näkökykyäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 04:58"]
Itsetuntosi on heikko, koska olet hakenut rakkautta nyt 3 kertaa eri miehiltä ja epäonnistunut. Kuitenkin olet parempi äiti kuin tuo tuo nuorimmaisesi isä, joka on täysipaska, vaikka onkin niin että hänen äitinsä tukee häntä ja sinun äitisi ei tue sinua.
Nyt järki käteen nainen! Et saa antaa parivaljakon , äidin ja poikansa , hämärtää näkökykyäsi.
[/quote]
Kyllä vaan itsetunto on heikko. Kasvoin voimakkaan uskonnollisessa lahkoperheessä, jossa isä pahoinpiteli ja nöyryytti. Itsemurhaan on kuollut useampi lapsuudenperheen jäsen. Kai sitä on hakenut samanlaista miestä itselleen vaistomaisesti. Onneksi nuo suhteet ovat päättyneet jo raskausaikana, eikä lasten ole tarvinnut koskaan kuulla rähinöitä. Meillä on ollut ihanaa yhdessä.
Nuorimman raskausaikana isä lähti ja keskittyi alkoholinkäyttöön. Tuli kuitenkin mukaan ultriin yms. Raskausaikanani myös sisareni teki itsemurhan, ja koko raskaus meni sumussa ja syvässä surussa. Nuorimpaan kiintyminen jäi jotenkin vaiheeseen. Heti hänen synnyttyään astui isä ja mummo kuvioon ja vaativat lasta itselleen pidemmiksi ajoiksi. Annoin heidän ottaa, olin niin murskana. Mummo kyllä viestittää, että vaikka he ottaisivatkin lapsen, he pitävät huolta että lapsi ei unohda äitiään. Tämä aika raskauksineen on ollut jonkinlaista hienovaraista ja ystävällisyyteen verhoutuvaa painostamista.
Vaikka olen surkeasti epäonnistunut ihmissuhteissani, olen kuitenkin muuten onnistunut kaikesta huolimatta luomaan lapsille nätin kodin, harrastuksia, reissujakin. En tupakoi tai käytä päihteitä, olen hyvin kouluttautunut. Isä ja mummo juovat ja tupakoivat molemmat, ja mummo kärsii mielenterveysongelmista. Siitä huolimatta tunnen olevani altavastaaja. Ehkä se johtuu siitä että olen yksin. Otan kuitenkin yhteyttä perheneuvolaan, ehkä he voisivat tukea jotenkin.
Ap
Miksi luulet, että käräjäoikeus määräisi lapsen huoltajuuden alkoholistille, joka tarvitsee alkoholisti-äitinsä apua?
Minkälainen tapaamissopimus nyt on? Kumman luona lapsi on kirjoilla? Varaa aika perheneuvolaan ja lastenvalvojalle. Molemmissa paikoissa kerrot tilanteen: isä juo, isän äiti painostaa ja juo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää lopettaa uhriutuminen. Lue tänne kirjoittamasi objektiivisesti: kumpi vaikuttaa paremmalta vanhemmalta, sinä, joka voit tarjota lapselle pysyvyyttä ja raittiin kodin, vai isä, joka katoaa juopottelemaan, hengailee juopo naisen kanssa, jonka juoppo mt-ongelmainen äiti päällepäsmäröi?!
Lapsesi etu on tärkein! Nyt nainen kokoat itsesi ja viimeisetkin voimasi ja huolehdit, että lapsen etu tapahtuu!
Ap sä et ole yksin, sulla on 3 ihanaa lasta! Taistele lapsiesi puolesta, itsesi vuoksi.
Sulla on rankka tausta eikä varmasti ole helppoa koota itsensä mutta lapsiesi takia sun olisi nyt pakko koota voimasi.
Isän luona meno kuulostaa todella hälyyttävältä ja sä suostut ettei isä suutu? Mitä sitten jos suuttuu? Toisesta sisään toisesta ulos ja poliisille soitto jos ei muuten usko. Kerrot huolesi lastenvalvojalle ja vaadit itsellesi apua.
Kerrotko miksi koit tarvetta tukea isän isyyttä niin voimakkaasti raskausaikana?
Lasinen lapsuus voi tuhota lapsesi mielenterveyden mutta tuskin se että kotona sisarukset tappelevat.
Huh, olisin varmaan samanlainen rätti kuin ap, jos on olisi ottanut täyttä pesäeroa exääni ja sukuunsa. mieti mitä lapsi tarvitsee voidakseen hyvin ja toteuta ne asiat. Älä aina suostu kaikkeen.
Komppaan muita. Taistele lapsestasi. Hänellä on parempi sinun kanssasi kuin isänsä. Ethän halua hänelle samanlaista lapsuutta kuin itsellesi.
Voi sinua.. voimia! Joskus vaan on huono hetki. Kaikilla on äitiydessä niitä. Halaisin jos voisin.
Entä jos suosiolla myöntäisit epäonnistumisesni ja ryhtyisit etävanhemmaksi?
17, tunnenkin olevani alisteisessa asemassa. Mulla ei ole ketään joka tukisi lapsen ja mun välejä. On vain isä ja hänen äitinsä, jotka ovat kyllä sitä mieltä että olen hyvä äiti, mutta siltikin tulevaisuus on se, että lapsi asuu isällään. Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että joskus näin olisikin, jos lapsikin sitä oikeasti tahtoo. Mutta ei nyt. Haluan luoda läheisen suhteen lapseen ensin, niin ettei hän unohda minua. Huolettaa sekin, kun haluaisin tukea sisarusten välejä niin että he myöhemminkin voisivat olla läheisiä. Sehän ei onnistu näin.
Ap