Jos ette ole varmoja vauvan sukupuolesta, miten ostatte vaatteita etukäteen?

Ihan perusvaatteita, jotka sopii molemmille sukupuolille. Väreinä vihreä, keltainen, oranssi, valkoinen, ruskea...

mä olen aina ollut varma siitä, että se vauva ei välitä mistään muusta kuin että sillä on kuivat sopivasti puetut vaatteet päällä, ei nälkä, eikä paskat vaipassa.

joten helppoa oli

Jätän ostamatta vaaleanpunaiset ja kovasti autokuvioiset. Siinä se melkein on. Pieni vauva ei muutenkaan tarvitse hameita tai lippiksiä tms. ja potkupukuja, bodeja, sukkia ja haalareita saa hekposti unisex-väreissä.

En muutenkaan pue lapsiani prinsessoiksi tai jääkiekkoilijoiksi, tai noudata poika-tyttö -värikoodeja. Ostan hyviä laadukkaita vauvanvaatteita ilman mitään erityisiä koristeluja tai röyhelöitä. Enkä välitä jos mun poikavauvalla on kukkakuosia tai tyttövauvalla auton kuva, jos satun siitä pitämään.

Mä ostin valkoisia, vaaleanruskeita, vihreitä, keltaisia, oransseja, puhtaan punaisia, jotain puhtaan sinisiäkin. Kyllä niitä vaaleansinisiä tuli sitten ihan tarpeeksi lahjaksi kun poika syntyi.

No, kaikki eivät halua niitä kuranruskeita tai hiirenharmaita vaatteita vauvalleen.

Kai se vauva jotain vaatetta tarvii päälleen kun syntyy? Oli sitten tyttö tai poika.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:43"]

No, kaikki eivät halua niitä kuranruskeita tai hiirenharmaita vaatteita vauvalleen.

[/quote]

Miksi sellaisia pitäisi ostaa jos niistä ei tykkää? Maailma on täynnä värejä!

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 15:43"]

No, kaikki eivät halua niitä kuranruskeita tai hiirenharmaita vaatteita vauvalleen.

[/quote]

Voihan sitä ostaa "oikean" värisiä sitten kun vauva on syntynyt, jos sillä on niin suuri merkitys. Kunhan muutaman vaatekerran hankkii, että alkuun pääsee.

Suomessa ei onneksi olla menty siihen, että ihan pienimmistäkin koista lähtien on pelkästään vaaleanpunainen ja vaaleansininen sarja. Monilta isoiltakin jenkkimerkeiltä löytyy tyyliin kaksi bodya, potkarit ja unipuku unisex-väreissä, kaikki muu on pinkkiä tai sinistä. Täältä siis löytyy ostettavaa, vaikkei sukupuolta tietäisikään.

Tarjolla on valkoista, beigeä, harmaata, mustaa, vihreää, keltaista (ja kahden edellä mainitun pastellisävyjä), oranssia, ruskeaa, violettia, turkoosia, kirkkaanpunaista, tummansinistä... 

Mikis ei pojalla voi olla punaista, tai tytöllä autokuvioita? Minusta ei ollut ollenkaan hankala ostaa vaatteita vauvalle. Kunhan oli mukava materiaali, ja kiva malli ja väri sai olla mika hyvänsä. En kyllä pukis tyttövauvaakaan pelkästään vaaleanpunaiseen. Meillä on paljon vanhoja kuvia mieheni suvun miespuolisista henkilöistä lapsina, kaikilla kivat pitkät pistipaidat ( mieheni tulee ns paremmista piireistöä, jotka ovat asuneet pitkään kalustetuissa huoneissa). 

Baby books, new baby announcements and cards, gift lists and newspaper articles from the early 1900s indicate that pink was just as likely to be associated with boy babies as with girl babies. For example, the June 1918 issue of the Infant's Department, a trade magazine for baby clothes manufacturers, said: "There has been a great diversity of opinion on this subject, but the generally accepted rule is pink for the boy and blue for the girl. The reason is that pink being a more decided and stronger color, is more suitable for the boy; while blue, which is more delicate and dainty is prettier for the girl."

"But this attempt at establishing the rule for retailers and manufacturers clearly did not stick. "There was a 1927 chart in Time Magazine where department stores in various cities were contacted and asked what colors they used for boys and girls. And it was all over the map," Paoletti said. It wasn't until after the Second World War that the modern convention (pink for girls, blue for boys) started to dominate, and even so, it didn't "gel" until the 1980s, she said. 

As for why today's strict color-gender norms set in at all, Philip Cohen, a sociologist also at the University of Maryland, thinks they are, essentially, the outcome of a marketing ploy.

Baby books, new baby announcements and cards, gift lists and newspaper articles from the early 1900s indicate that pink was just as likely to be associated with boy babies as with girl babies. For example, the June 1918 issue of the Infant's Department, a trade magazine for baby clothes manufacturers, said: "There has been a great diversity of opinion on this subject, but the generally accepted rule is pink for the boy and blue for the girl. The reason is that pink being a more decided and stronger color, is more suitable for the boy; while blue, which is more delicate and dainty is prettier for the girl."

"But this attempt at establishing the rule for retailers and manufacturers clearly did not stick. "There was a 1927 chart in Time Magazine where department stores in various cities were contacted and asked what colors they used for boys and girls. And it was all over the map," Paoletti said. It wasn't until after the Second World War that the modern convention (pink for girls, blue for boys) started to dominate, and even so, it didn't "gel" until the 1980s, she said. 

As for why today's strict color-gender norms set in at all, Philip Cohen, a sociologist also at the University of Maryland, thinks they are, essentially, the outcome of a marketing ploy.

Suomessa puetaan lapset hämmästyttävän ankeasti. Ei missään tapauksessa nättejä mekkoja tai muuta tytöille saati tyttövauvoille. Olen ollut juhlatilaisuuksissa joissa tytöillä on tyyliin kirkuvankeltaiset kulahtaneet sukkahousut, rumat haalistuneenruskeat puserot ja jokin violetti tukkanauhaviritys. Ja tällaista näkee paljon. Tosin vain Suomessa.

Tää onkin kinkkinen. Sitä vaatetta kun ei voi mitenkään pukea, kuin tietylle sukupuolelle. Hmm, miten 60cm sinisen potkupuvun saa puettua 60cm tyttövauvalle...

Miksi on pakko "värikoodata" vauva sittenkään kun tietää sukupuolen?Itselläni ei tosin ole lapsia,mutta mitä olen lapsellisten ystävien kanssa käynyt kaupoilla,vauvoille on ihania riemunkirjavia vaatteita,itse ostaisin ainakin kaikkia mahdollisia värejä(pukeudun itsekin värikkäästi),ihmeellinen käsitys että "täytyy" olla punaista tytölle ja sinistä pojalle.

Oltiin silloin vauva-aikaa niin köyhiä, ettei ollut varaa valita. Kaikki otettiin kiitollisina vastaan, mitä saatiin ystäviltä/sukulaisilta. Ei väliä väristä.

Ja ihan täysipäisiä lapsista on kasvanut, vaikka ovat välillä olleet "väärän värisissä" potkareissa.

Usein vastasyntyneiden vaatemallistoissa on paljon molemmille sukupuolille sopivia vaatteita, valkoisia, vaaleanvihreitä, keltaisia, oransseja, beigejä, harmaita, turkooseja, raidallisia, pilkullisia, kuviollisia jne. Eikä kaikki vaaleansiniset tai vaaleanpunaiset vaatteet ole poikamaisia ja tyttömäisiä. 

Kiva rimssumekko ei ole kovin kätevä vauvalle ja ei kovin mielyttävä. Tässähän puhuttiin vaatteiden ostamisesta etukäteen, ennen syntymää. Vai ostaako joku vaatteet lapselle etukäteen ennen syntymää monelle vuodelle? 

Ostan vaatteita, jotka ovat mielestäni kivoja. En vältä tytöille tai pojille tarkoitetulta näyttäviä vaatteita, vaan ostan molempia tasapuolisesti.

Koska ihmiset huomaamattaan kohtelevat jo vauvoja sukupuolittavasti ja tämä vaikuttaa persoonallisuuden kehittymiseen, pyrin järjestämään niin, että vauva näyttää puolet ajasta tytöltä ja puolet ajasta pojalta. Silloin hän saa tasapuolisesti kaikenlaista kohtelua.