Lue keskustelun säännöt.
Haluan paljon lapsia, murkkuja en.
16.03.2014 |
Mikä neuvoksi, kun haluaisin paljon lapsia, elää pikkulapsiaikaa, mutta jo valmiiksi ahdistaa ajatus, että lapset kasvavat ja heistä tulee murrosikäisiä.. Tuntuu vieraalta ajatus murkkuikäisestä omassa kodissani.
Kommentit (19)
Parempi, että pysyttelet lapsettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule ihan sellainen neuvo, että mietipä vielä, oletko kypsä tekemään uusia ihmisiä tähän maailmaan vai et.
Kyllä sä kypsyt äitiyden myötä myös niihin murkkuihin :)
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Olen lapseton opettaja ja töissä yläkoulussa. Aivan kaamea ajatus, että pitäisi työpäivän jälkeen tulla kotiin ja katsella sielläkin murrosikäisten kiukuttelua.
Itse asiassa murkkuikäkin oli ihan kivaa aikaa. Siinä vaiheessa sai tutustua omiin lapsiinsa toisella tapaa. Meidän lapsilla ei kyllä ole ollut mitään ongelmia murkkuiässäkään, joten ehkä sen takia siitäkin vaiheesta on jäänyt kivat muistot. Nyt on mukava olla yhdessä aikuistuvien lasten kanssa. Asuvat jo itsekseen, mutta edelleen on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murkuthan on just ihania. Mulla on jo neljä täysi-ikäistä lasta ja yksi tulossa murrosikään. Mitään isoja ongelmia ei ole ollut heidän kanssaan, no yhden kanssa oli jonkin verran, mutta ne vain kasvattaa meitä kaikkia. Mun mielestä murrosikä on ollut ihan parasta aikaa.
Kyllähän lapsen voi aina hylätä tuossa vaiheessa. Suomessa se ei ole rangaistava teko, kunhan on ajoissa yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin. Voit tehtailla kuinka monta vauvaa haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, itse taas en haluaisi vauvaa tai taaperoa. Mutta minusta ei taida olla äidiksi laisinkaan, joten ei ongelmaa!
Mulla on suvussa tällainen nainen. Teki viisi lasta putkeen, ja sitten kun lapset lähertyivät murrosikää "tarvitse oman elämän". Onneksi isä kesti murrosikäisetkin, ja sai lasten huoltajuuden. Äiti olis ne kaks nuorinta ottanut mukaan, kun olivat alle 10, mutta oikeus katsoi ettei lapsia saa erottaa. Vanhempia lapsia äiti ei halunnut luokseen asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen yläkoulun ope. Itse taas haluaisin murkkuja, en lapsia. En jaksa syöttää ja pyyhkiä räkää, kuljeksia perässä nostelemassa pöydiltä alasrevittyjä tavaroita, herätä rääkymiseen klo 6 aamulla... haluaisin suoraan teinit, joiden kanssa voi puhua niin kuin aikuisen kanssa, jotka osaavat elää omaa elämää ja kädenväännöistä huolimatta tietää, että omat kasvatuksen tulokset näkyvät ihan pian. Opena olen oppinut kärsivällisyyttä ja nähnyt, että hyviä aikuisia niistä tulee, vaikka ovatkin pari vuotta ihan kauheita.
Sinulla on sellainen vaihtoehto, että kasvatat niin taitavasti lapsen, ettei siitä tule hankala teini. ;)
Et ole kypsä vielä äidiksi joten odottele. Näin yhden pojan äitinä murkkuikä ei nyt ole niin kamalaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 12:04"]
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Olen lapseton opettaja ja töissä yläkoulussa. Aivan kaamea ajatus, että pitäisi työpäivän jälkeen tulla kotiin ja katsella sielläkin murrosikäisten kiukuttelua.
[/quote]Ei kaikki lapset kotona kiroile ja kiukuttele. Toki murrosikä on haastava ikä mutta se menee ohi.
Minusta vain ehkä enemmänkin tuntuu, että ajatus valmiista murkusta on kamala. Mutta kun se on oma lapsi ja on ikänsä sitä kasvattanut, niin rakkaus ei vähene missään vaiheessa.. niin sen täytyy olla ;) eikä kyllä kukaan taida jaksaa pikkulapsivaihetta loputtomiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinusta ei ole pidetty murrosiköisenä ilmeisesti. Mnen terapiaan purkamaan traumasi.
Jos sinulla on tarpeeksi rahaa, teet ninnkuin enkut ja läetät sisäoppilaitokseen ja kesäksi leireille.
Tai voihan olla, että kun ovat omia, totut ajatukseen. Tosin luultavasti et.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 12:04"]
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Olen lapseton opettaja ja töissä yläkoulussa. Aivan kaamea ajatus, että pitäisi työpäivän jälkeen tulla kotiin ja katsella sielläkin murrosikäisten kiukuttelua.
[/quote]Ei kaikki lapset kotona kiroile ja kiukuttele. Toki murrosikä on haastava ikä mutta se menee ohi.
[/quote]
Niin, kaikki lapsen ikävaiheet ovat haastavia tavalla tai toisella, ja ne kaikki menevät ohi. Miksi ylipäätään hankkia lapsia, jos lapsen kanssa oleminen olisi vain parempien aikojen odottelua? -6
Vai ahdistaa sinua ajatus omista lapsista noin 12 vuotiaasta eteenpäin? Mutta kun lapset olisivat alakouluikäisiä, he olisivat ihan ok? :-D Ottaisitko heidät sitten parikymppisinä taas suosioosi vai olisivatko he ikuisesti 12 täytettyään pois mielestäsi ja sydämestäsi? Hauska juttu. Pitäisikö sinun tehtailla lapsia ja työntää heidät vaikka kymmenisen vuotta hoidettuasi isiensä hoitoon seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi? Olettaen tietenkin, että et ole suhteessa lasten iseihin enää panon jälkeen, joten isät asuisivat eri osoitteissa ja et joutuisi näkemään kamalia teinejäsi.
Entäs mahdolliset lastenlapset? Sietäisitkö heitä ollenkaan, koska hehän ovat syntyneet lastesi murkkuiän jälkeen? Vai olisiko heissäkin se noin 10 vuoden ikäraja?
Oletko jo miettinyt miten kertoisit lapsillesi, että et tykkää heistä enää tietyn iän tai tiettyjen merkkien jälkeen? Että pakkaat heidät matkaan vaatteiden, koulutodistusten ja muutaman lapsuuden valokuvan kanssa ja jäät vilkuttamaan ehkä hetkeksi perään? Mutta takaisin ei tarvitse ja saa tulla, eikä pitää tietenkään sisaruksiin yhteyttä. Tämähän alkaa mennä mielenkiintoiseksi! :)
Yksi mahdollisuus olisi tietenkin myydä tytöt jonnekin ählämimaahan vaimoiksi, pojat voisi laittaa vaikka lapsisotilaiksi jonnekin toiseen mukavaan ja rauhaa rakastavaan maahan. Sieltä he eivät sitten takaisin sinun luoksesi tulisi.
Mahtavaa, että jaksoit käyttää aikaasi noinkin mielenvikaiseen viestiin 19 :)
Ap
Sitten et vaan hanki lapsia.
Ei riitä että haluaa vauvan tai lapsen pitää haluta olla äiti myös kasvavalle nuorelle ja tulevalle aikuiselle joka elää omaa elämäänsä eikä teekkään kaikkea niinkuin mami määrää.