Lue keskustelun säännöt.
minkälaisia tuntoja sinussa herättää ystäväperheen lapsen sinulle piirtämät kuvat/kortit?
15.03.2014 |
Musta tuntuisi ainakin kivalta, jos lapsi olisi vartavasten minua ajatellut kuvaa piirtäessään.
Meidän lapsi kun tykkää piirrellä kuvia/ kortteja yhdelle ystävälle ihan häntä ajatellen, aina sanookin, että "tehdään kortti Sirkalle (nimi muutettu)" ja piirtääkin mun mielestä tosi kivan näköisen kuvan. Lapsi siis 5,5v. Niin ihmetyttää aina tuo ystävä, kun joskus vaan laittaa jälkikäteen viestiä tyyliin, "kiitos kortista". Ei koskaan sano, että olipas tosi hieno kortti. Ja joskus ei kiitä jälkikäteen ollenkaan. Mulle tulee vähän sellainen olo, että ollaan lapsen kanssa piirrelty ja askarreltu kortti hänelle, niin vastaukseksi tulee aina vaan välinpitämätön "olankohautus".
Lapsi ei vielä osaa ajatella tuollaisia asioita, mutta ei sitä henno kieltääkään toista, kun niin silmät innosta palaen piirtää hienoja kuvia toiselle. Ja vartavasten hänelle aina haluaa niitä piirtää.
Hyviä ystäviä ollaan kyllä ja aikaa vietetty yhdessä leikkien. Mutta onko ne oman lapsen piirustukset se "one in the only", eikä ystäväperheen lapsen piirros ole mitään siihen verrattuna??
Kommentit (12)
Mua ei kiinnosta esim. kavereiden kakaroiden piirrokset. Sen sijaan oman kummitytön kortit ovat ihania ja säästän ne aina. Kaverien lasten tekemät kortit heitän pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tuollainen kuvio: Kun tuttavapariskunnalle syntyi esikoinen, muuttui joulukortit vuosittaisiksi "meidän lapsi on tonttuna tässä ja tuossa asennossa näin ja noin" ja kutsukortit lähetetään synttäreille postissa, ne on lapsi "itse" piirtänyt (eli äiti on ollut ohjaamassa kättä ja lapsi piirtää niin hyvin..
On lapsen tekemiä lahjoja, lapsen tekemiä kortteja.
Niin ja sinun ongelma on etten minä KEHU lapsen töitä H-I-E-N-O-I-K-S-I ? Tiedätkö kun itselläni on lapset, jotka tekee isänpäivä/äitienpäivälahjat sinne mummuloihin niin se riittää meiltä.
Osaa minunkin lapset piirtää ja laulaa! En vaan kestä sitä että nostan lapsiani joka hetki ylös kaikenlaisessa käsityössä.. Meinaan tuotosta löytyy.. PISTÄNKÖ SULLE POSTISSA TULEMAAN, ystävä rakas? :)
Innostuisitko itse, jos saisit aina ystäväperheen lapselta jonkin eri väreillä piirrellyn kortin, josta ei kunnolla tiedä, mitä se edes esittää?
Niinpä.
Harvoin niitä tulee, mutta kyllähän niitä katsoo varmasti useammin kuin jotakin kaupan kukkakorttia. Meilläkin lapset tykkäisivät piirtää, mutta jos tiedän, että saaja ei siitä välitä, niin hankimme vain sen tavallisen kukkakortin. Minulla on vielä tallella kummityttöni yli 15 vuotta sitten piirtämät joulukortit ja muut kortit.
Jos itse saan itselleni, en välitä muitten lasten tekemistä korteista, enkä esim joulukorteista joissa lapset istuvat rivissä tonttulakit päässä (sama pätee eläinkortteihin). Mutta oma lapseni (5v) on aina hyvin otettu jos saa toisilta lapsilta piirrustuksia yms. Itse hän ei välitä taiteilla mitään, mutta aina suurella sydämellä tarkasti harkiten valitsee kaupasta kortin joka hänen mielestään sopii juuri tietylle henkilölle, ja kirjoittaa sitten taakse nimensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan roskiin yleensä kaikki kortit koska paperia tulee muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se olisi ihanaa! Tuntisin oloni erityiseksi.
Vela-nainen
Kieltämättä minusta on vähän outoa, jos joku lapsi piirtää minulle kuvan. Oli sitten oma, sukulainen tai tutun lapsi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan kiva, mutta lähes suoraan menee roskiin
Minäkin olen vela, mutta työskentelin jonkin aikaa kouluavustajana alakoulussa, 2-6-luokkalaisten kanssa. Kun suosikkiluokkani eli nelosluokan oppilaat tekivät minulle ystävänpäivä-, joulu- ja Tykkään susta-kortteja, olin tosi iloinen ja säästin kaikki suuritöisemmät kortit, osa on vielä jääkaapin seinällä vaikka lähdin koulusta kolme kk sitten. Ne on tosi kivoja, varsinkin sellaiset missä on kuva minusta ja vaikka tästä oppilaasta tai jokin henkilökohtainen tekstinpätkä. Esim. yksi todella ujo, hiljainen ja pelokas lestadiolaisperheen tyttö antoi kädet täristen minulle tekemänsä kortin yhtenä päivänä, siinä luki mm. että olet niin kaunis ja rohkea, olet kuin sisko minulle, kiitos että olet olemassa... Kyllä siinä silmät kostuivat.
Tosiasiassa ne ei kiinnosta mua pätkääkään, mutta ylitsevuotavan ihastuneena osaan niitä ihailla ja ottaa vastaan ja keskutella lapsen kanssa siitä, mitä hän on piirtänyt ja mitä mikäkin esittää.