Marrasmurut torstaina....

Täällä herättiin sitten ennen seiskaa. Nyt sit yritän syödä aamupaa, kun kuopus kiukuttelee selän takana ;) Itsepäinen kun on, niin ei anna periksi, mut ei anna tää äippäkään.....



Täällä ilma näyttää vähän pilviseltä, mut ei haittaa, jos ei tuule enempää... JOs vaikka jaksais olla pihalla tyttöjen kanssa, kirjastossakin pitäis käydä, kun on kantajalla vapaapäivä ;)



Mut nyt vuoroa muillekin....



--Mirpa rv 23 tasan --

Aamun alku lähti liikkeelle jokseenkin p*askaisissa merkeissä :) Meillä on hoitokoirana viikon verran oman narttuni pentu (tosin jo 2v) mutta tällä neidillä ei ole sisäsiisteys mitenkään vahvin puoli. No kodinhoitohuoneessa olikin sitten sitä ihtiänsä ja pisuja sitäkin enemmän. Onneksi omat koirat olivat jollain ilvellä välttäneet sotkemasta enempiä. Onko muuten muita koirallisia? Meillä on kolme karvaturria omasta takaa.

Eilen illalla saimme sen omakotitalon tarjouksen josta mainitsin jo alkuviikosta. Näyttää kyllä nyt sen verran hyvältä, että oma taitaa mennä myyntiin ja alkaa vuokra-asunnon haku. Toukokuussa olisi uusi talo pystyssä, jos päästään aloittaman ennen routia. Jipii, neliöihin tuleekin rutka korotus. *tuuletusta*

Ihanaa kun viikonloppu tulossa ja eka työviikko alkaa olemaan pulkassa. Hyvät torstait marrasmammoille!



Masuapina 24+4

Esikoinen katselee tuolla Maisaa, niinpä tämä mamma saa suht rauhassa syödä aamiaisensa koneen ääressä. Kauppaan kyllä pitäis lähtee, kun jääkaappi huutaa tyhjyyttään.



Juuri kun pääsin kehuskelemaan, että supistukset ovat vähentyneet, niin eilenhän niitä tuli pitkin päivää oikein urakalla. Selvisin kuitenkin kunnialla. Se täytyy myöntää, että eilen ostin ensimmäisen bodyn tulokkaalle. Pitkään mietin, että viitsinkö vielä, mutta kun oli niin älyttömän ihana... nyt onkin syksyksi tulossa lapsille kauniin värisiä vaatteita, ei aina niitä vaaleansinisiä- ja punaisia.



Sarafan rv 24

Eli rottweileruros 2v ja ranskanbulldoggiuros 1v tuossa lattialla painivat. On muuten loistava parivaljakko vaikka painoeroa on 40kg... Mulla tuo on jo kolmas rottis, joten lapset on tottuneet. Pikkukoira otettiin, kun poika viime kesän Muumimaailma reissulla heitti toivomuskaivoon rahan ja toivoi pientä koiraa = ). Ekat kaksi rottisurosta olivat käyttövalioita palveluskoirien hakukokeesta, mutta nyt ei kyllä ehdi. Myös jälkikokeessa ja silloisessa yleiskokeessa tuli kilpailtua samoin kuin tokossa. Vanhimmalla rottiksella oli myös kaksi sertiä näyttelystä. Mulla on rotikat olleet aina hyvä hermoisia, joten ongelmia ei ole ollut. Tämä nykyinenkin ennemminkin rakastaisi kaikki kuoliaaksi kuin muuten. Myös uroskoirat on kaikki kavereita. Kiva näin ja helpompaa.

Tytön (2v8kk) kanssa ollaan oltu tämä viikko ihan kaksin. Poika tulee isältään tänään illalla, ovat päivän Särkänniemessä. Mies viikot reissutöissä, mutta hänkin kotiutuu jo tänään joskus alkuillasta.

Tälle päivälle ei kummempaa ohjelmaa tiedossa. Koirat pitää kohta lähteä lenkittämään ja iltapäivällä mennään kaverin kanssa puistoon. Vakuutustarkastaja tulee autoa katsomaan, kun yksi mamma ajoi mun persukseen maanantaina. Onneksi oli vauhti hällä hiljainen ja minä pysähdyksissä.

Oma (. ): Vointi ihan hyvä. Poika ainakin eilen illalla taisi seistä mahassa, kun potki ikävästi ihan tuolla " pimpsan" päällä. Nukuttua olen ihan hyvin saanut ja vain kerran käyn aina vessassa. Mitään nopeaa toimintaa ei maha kestä tai tulee liitoskipuja/suppareita. Maanantaina soitan lääkärille ja pyydän s-lomaa. Mulla olisi heti kesäloman jälkeen pitkä työputki luvassa. 8 viikkoa olisi vielä töitä luvassa.

Mutta nyt neidille antamaan junaradan aineksia vaatehuoneen hyllystä = )





Effica ja Pyry 26+1

En ole aikaisemmin innostunut tänne kirjoittelemaan, mut jos sitä nyt aloittaisi!

Muksujen kanssa aamutohinat tehty ja piirakan pohja uunissa. Muksuista oli kivaa leipoa pitkästä aikaa.

Oma olo ihan OK,olen RV 23+6.

Löytyykö tästä porukasta marjastajia? Ja aikooko joku käydä marjassa? Mustikoita tekisi mieli lähteä poimimaan, mutta en ole saanut aikaiseksi..Aina tulee jotain muuta " parempaa" tekemistä.

Iloista päivää kaikille!!

Käytiin eilen miehen kanssa Brunolla Femedassa 4D-ultrassa, joka oli oikein ihana kokemus. Tippa tuli väkisinkin silmään kun ensimmäisen kerran näki pikkuisen kasvot... Mutta kovin tutulta hän näytti, paljon oli samaa kuin isoveljessään vaikka tyttö onkin tulossa. Painoa pikkuisella oli 660 grammaa ja koko vastasi melkein täsmälleen viikkoja (oli yhden päivän laskettua aikaa jäljessä.) DVD saatiin lähtiessä mukaan ja vino pino hyviä kuvia. Käynti oli ainakin meidän mielestä hintansa eli 140 euron väärti. Bruno oli ystävällinen ja selitti huolella kaikki kysymämme yksityiskohdat ja paljon muutakin. Kysyi, haluammeko tietää sukupuolen ja näytti sen selvästi kuvasta. Jos vielä joskus kolmatta odottaisin niin varmasti menisin uudestaan!



Hassua, miten yllättynyt sitä voikin olla tiedosta että se on tosiaankin TYTTÖ vaikka onhan noita sukupuolivaihtoehtoja tosiaankin kaksi;) Itse olin vaan niin asennoitunut yhden pojan jälkeen toiseen pikkuvesseliin, tytöstä en ollut juuri edes haaveillut. Mutta tyttö on se ja Brunon mukaan 100 % varmuudella.



Neuvola oli tiistaina ja sielläkin kaikki vaikutti olevan oikein hyvin. Hemoglobiini on edelleen 130 ja verenpaine 128/77. Painoa on tullut lähtöpainoon (65kg) lisää 4,8 kiloa, joten siinä samassa 10 kilon tahdissa olen kuin esikoisestakin. Liikuntaa olen päässyt harrastamaan paljon vähemmän kuin esikoisen odotusaikana, lähinnä kiivan työtahdin ja ajoittaisten supistusten takia, mutta näköjään tuolla syömisellä on sitten kuitenkin se suurin vaikutus painonnousuun. Ruoka on maistunut entiseen tapaan, mutta mitään erikoisia mielihaluja ei ole ollut, eikä makeaakaan ole juuri tehnyt mieli. Sipseistä tai muista suolanaksuista en ole tykännyt koskaan, joten ne jäävät meidän perheeltä automaattisesti kaupan hyllylle.



Että hyvillä mielin tässä taas voi jatkaa odotusta! Kohta on 25 viikkoa täynnä ja enää reilut kaksi kuukautta äippäloman alkuun. Kyllä aika menee nopeasti... Kun vielä saisi sen suloisen pienen paketin terveenä ja hyvävoimaisena ulos yksiöstään niin enempää en voisi tähän elämänkohtaan toivoa.

mies on kolmatta viikkoa lomalla mutta ei oma-aloitteisesti tee mitään lasten kanssa.Minä on ihan puhki ja kypsä kaikkeen,odotan vaan että koulut alkaisi jotta saadaan normaali arki aikaiseksi.



Oma (.) vatsassa on kova melske muutaman kerran päivässä, siinä välissä neiti ilmeisesti ryömii ja venyttelee.Pelottaa kuitenkin että miten siellä oikeasti jaksellaan,seuraava neuvola 16.8 ja sitten parin viikon kuluttua se kunnon lääkärintutkimus Naistenklinikalla.Tuolloin jo rv 30.Katselin sf-mittoja edellisista raskauksista ja nyt mitta pari senttiä pienempi,vaikka vatsa on valtava.Luultavasti kuitenkin johtuu siitä että kohtu on aivan vinossa ja uusi terveydenhoitaja. No, seuraava käynti on uuden th-n luona ,ehkä hän saa erilaisia mittoja.



Kelassa piti käydä jo viikko sitten,mutta tuossa ne paperit vieläkin ovat.

Jas ja pikkuneiti 24+6

Meillä on bostoninterrieri ja olenkin ranskiksia ja bostoneita katsellut jo monta vuotta " sillä silmällä" ja nyt meillä on oma lyttynokkatehoturbo :)

Mahtava rotu onkin, bostoneissa on vain yksi huono puoli - niitä on pakko saada lisää :) Itsekin olen tokoillut ja treenannut jälkeä suursnautserillani joka vuosi sitten jouduttiin lopettamaan maksakasvaimen takia. Haaveissa on, sitten kun lapset isoja, uudelleen pk-rotuinen koira jonka kanssa pääsen metsiä mönkimään. Siihen asti näyttelyissä näiden pienten kanssa.

SaaMee tervetuloa joukkoon :)

Joku kyseli koirista, meillä on bullmastiffi narttu ja nyt kun muutetaan isompiin tiloihin otan toisen keväällä.. voih niin ihania ovat, tämä on sellainen rakastan kaikkea ja kaikkia.

Paloin eilen maikkalassa ja vieläkin kirveltää :/ muksut haluaisi mennä jo uudestaan..

Täällä mustikastetaan perheen voimalla, siis kaikki mukaan ja mustikkaan , sieneen, puolukkaan, viinimarjaan ja jne..kaikki tykkää mutta luulen et tänä syksynä minä olen työnjohtaja, elikkäs huudan vauhtia tasaisin väliajoin ja annan mehua tarvittaessa :)

Nyt suihkuun--->

tittuska rv23+4

Täälä voidaan muuten hyvin mutta kun minä pöljä menin kokeilemaan uusienperunoiden nostoa...

No nyt sitten vihloo ikävästi tuonne häpyluun tienoolle.

Ei onneksi istuessa eikä heti kun nousen vaan sitten jos hetken kävelen tai seisoskelen...

Meillä oli kanssa koiruus hetken aikaa oli aivan ihana,mutta se piti antaa pois,kun en pystynyt siitä huolehtimaan ja mies oli niin paljon poissa...

Edelleen on välillä koiraa ikävä.

Mutta parempi sillä siellä toisessa perheessä on missä saa kunnon lenkkeilyt ja muut huolehtimiset paremmin/nopeemmin mitä mulla oli mahdollisuus sille antaa...

Lapset olivat pikkuhetken suruissaan,mutta ei kauaa koska olin puhunut heille jo etukäteen että mitäs sitten jos siitä pitääkin luopua vauvan ja äidin terveyden takia niin ymmärsivät.

Niin ja mullehan puhkesi se astma ja raskaus aikana ei voinut mun lääkkeitä käyttää ja nuorimmaisella todettiin infektioastma.

Mutta eipä tässä kummempia nyt laittaan ruokaa perheelle...

Tänään syön kalapuikkoja ja muulle perheelle laita kastikelihaa vihanneksia ja uusiaperunoita.

Kurjasti nukuttu yö takana. Levottomat jalat vaivasi ja hääjännitys tais olla toinen syy. Olin pirteä kuin peipponen. Yön aikana ehdin käydä läpi poikien ja tyttöjen nimiä, pari mukavaa nimeä löytyi :) kolmen-neljän aikaan joskus nukahdin.mies heräsi töihin puoli kuusi niin olin minä sekunnissa taas pirteänä ja pystyssä!sain 9.n jälkeen tunnin taas unta, kunnes äiti soitteli hääjärjestelyistä.. ja tässä sitä ollaan oltu pystyssä siitä asti. Toivottavasti ens yö sujuu paremmin, muuten ei ole häissä kovin hehkeää morsianta. Väsyneenä olen myös kiukkuinen ja yliherkkä kaikelle, joten ei kiva kenellekkään :D

mutta..

Tänään jo luvattiin silkkaa auringonpaistetta, 22+ astetta kouvolaan lauantaiksi! (En oo malttanut jättää säätiedotuksia vieläkään rauhaan)

JES!!



Tänä aamuna ex-tempore huusin huutonetistä vauvan vaatteita. Tyttövauvan! Aika rohkeaa kylläkin kun ei sukupuolesta ole varmuutta edelleenkään. Jos tulee poika niin vaatteet saa joku sukulainen jolle syntyy tyttö. Kaikki ihmiset jotka ovat kommentoineet kumpi meille tulee sanoo että tyttö tulee. Äitini sanoi että naamasta sen näkee.. Hänellä tyttöjä odottaessa ei naama muuttunut,näytti kapeammalta vain, mutta pojilta turposi. kaksi poikaa saaneena tiedän että mulla silloin turposi naama, nyt raskaus ei näy kasvoissa ollenkaan! mutta saa nähdä.. mies on varma että meille tulee tyttö, samoin ystäväni, sisarukseni.. muttä mä en oo mistään varma ennen kuin näen!



Kysymyksiin:

-Meillä on 2-vuotias,pitkäkarvainen tricolor collie narttu. Fiksu ja filmaattinen tyttö ja täysin perheellensä omistautuva. Neiti ei ole kiinnostunut vieraista ihmisistä tai koirista, mutta oman perheen jäseniä palvoo. Kaiken kaikkiaan ihana koira ja tosi rakas.



-Meidän perheessä kaikki on innokkaita marjanpoimijoita. 6-vuotiasta poikaani myöten. mutta saa nähdä miten käy tänä vuonna, kun mä en pysty kyykkimään enää mustikoita tai puolukoita poimimassa. Ehkäpä miehet meillä hoitavat marjastuksen. Mustaviinimarjoja kyllä kerään. Niistä saa ihanaa mehua ja hilloa/marmelaadia liharuokien lisukkeeksi talvella. Lakat jää vain haaveeksi tänä vuonna. Me kun ei pohjoiseen lähdetä tänä syksynä. Mansikat on pakkasessa ja varmasti loppuvat ennen kevättä jo :)



t.Vaavaa ja vaavi 24+1

Meillä on koira, 3-vuotias tiibetinterrieri narttu, meille oman perheen jäsenille ja muille läheisille tutuille tosi kiltti ja ihana, mutta epäluuloinen uusia tuttavuuksia kohtaan. Ei anna vieraiden taputtaa, vaan murisee ja perääntyy. Ei ihan kätevin mahdollinen koira lapsiperheessä, meillä kun kuitenkin käy lasten kavereita ja heidän vanhempiaan vähän väliä. Vähän riippuen siitä kuka lasten kaveri on kyseessä niin koira joko saa olla vapaana talossa, tai sitten on suljettuna meidän makuuhuoneeseen.



Painoa on minulle tullut jo 10 kg, mutta en liikoja siitä huolehdi, ennen raskautta olin hoikka, ja aiemmissa raskauksissa molemmissa painoa tuli lähes 20 kg, mutta se lähti aivan itsestään imetyksen voimalla alle puolessa vuodessa. Eli ajattelen että luonto vaan varastoi laihalle vararasvoja jotta on mistä imettää. Paitsi jos elokuussa todetaan sokeriarvot kohonneiksi niin kai pitäisi painonnousustakin huolestua...



Supistuksia kai on välillä, mutta ihmetyttää kun en tunne niitä ihan varmasti. Muistelisin että aiemmissa raskauksissa ihan selvästi tiesin milloin supistaa. Nyt välillä on sellainen kiristävä tunne, mutta vähän epämääräinen, ja yritän kädellä koittaa onko kohtu kovana vai ei. Vai muistelenkohan vaan sitä miltä loppuraskauden supistuksen tuntuivat?



Mari 24+6

Eilen iski jokin tarmonpuuska iskiaksen antaessa parin päivän levon myötä periksi. Purin pinnasängyn osiksi ja hioin sen. Maalaaminen sentään jäi ;) Lisäksi ostin käytetyt tuplat (luultavasti käyttöikä jää sen verran lyhyeksi, ettemme uusiin investoineet ja tosi tyytyväinen olen hankintaan: kankaat tosi hyvät, runko priimakunnossa. Ainoa miinus on säädettävän tyntöaisan puuttuminen.) Laitoin myös aiemmin pesemäni kantokopan valmiiksi. Tänään tarmokkuus kostautuu, ja supisteli kipeästi heti aamusta, taitaa olla osuutta huonoilla yöunilla. Päätinkin lepäillä esikoisen unten ajan.



Taitaa olla tuo morsianten häitä edeltävä levottomuus ihan asiaankuuluva juttu :) Ainakaan itse en saanut muutamaa tuntia enempää nukuttua häitä edeltävällä viikolla ja varsinkin h-hetkeä edeltänyt yö meni ihan harakoille. Tsemppiä vaan lauantaimorsiamelle! Nauti täysin rinnoin! Itse toisaalta kaipaan häiden puuhaamista, onneksi pääsin kaasona vuosi sitten häiden laittoon osallistumaan.



Kyllä raskausaika tuntuu menevän nopeasti. Töitä ei olisi kauaa jäljellä loman päättyessä. Saa nähdä, kykenenkö töihin ollenkaan. Soittelin alkuviikosta supistelun takia neuvolaan, josta vähän " varoittelivat" mahdollisesta saikusta (neuvolalääkäri on viikon kuluttua, toivottavasti ei tarvitse mennä päivystykseen ennen sitä). Saattaisi kyllä ollakin saikku paikallaan, pelkästään työmatkaa kertyy päivässä lähes kaksi tuntia ja taaperokin vie veronsa. Lapsi aloittaa joka tapauksessa päiväkodissa elokuun alussa, joten jos sairaslomaa saan, lepään yksin kotona ainakin osapäivähoidon verran.



Ingefära 25+2

Tämä on täällä se hetki, kun ehkä ehtii koneella käymään. Tai sitten iltaisin.



Meillä ei allergian takia ole koiraa, vaikka kovasti olen aina haaveillutkin. Villakoiria vilistää sitäkin enemmän ahkerasta (niin kuvittelen) siivouksesta huolimatta =(



Täällä ei kovin kummoisia supistuksia saada aikaan. Olen ehkä enemmän taipuvainen kuvittelemaan, että Tiitiäinen olisi tyttö, kun olo on hiukan erilainen kuin pojista. Alku oli pahoinvoivampi, mutta nyt helpompaa. Kuitenkaan suuria eroja raskauksissani ei ole ollut. Aika samalla tavalla mennään... painoa tulee, kunto heikkenee, mielialat heittelee hurjasti ja kiivastun aina vaan äkimpään =( Mutta tuo tyttö-fiilis lienee myös siksi, kun on jo kaksi poikaa =) Pojista tavallaan olin varma, tämä pistää epäilemään. No, marraskuussa sitten tiedetään =)



Meillä ei kovasti marjasteta, kun ei säilytystiloja ole runsaasti. Kunhan aikanaan saan sen kellarin, niin sitten! Tosin lapsena minut *orjuutettiin* niin moneen marjastus- ja kasvimaakeikkaan, että siitä sai kylläkseen aika pitkälle. Lisäksi tuntuu aina metsässä ollessa, että kaikki ötökät pyörivät vain minun ympärilläni. Kun siihen lisää huonon selän ja polvet, ei sitä marjastusta tehdä kovin pitkiä rupeamia. Saalis on aina aika laiha, kun olen niin pirun hidas. Kerään kaikki aina *suoraan pakkaseen* eli en halua enää putsaukseen käyttää aikaa... Tarkoitus kuitenkin olisi joka vuosi jotakin saada talteen =)



Tiitiäinen harrastaa hikkaamista, kuten veljensä. Tosin vähemmän ja hillitymmin =) Siitä tiedän nytkin, että asentoa on vaihdettu ja tällä hetkellä pää on alaspäin. Potkuja satelee siis enemmän sivuille ja ylös. Suurimmaksi osaksi kuitenkin vielä majailee poikittain. Nukkua saan vaihtelevasti. Asentoa saa välillä hakea, mutta vielä ei olotila ole mitenkään tuskainen. Selkä välillä vähän oireilee, mutta eipä onneksi pahemmin.



Aamulla hymyilytti, kun esikoinen kyseli, missä Tiitiäisen pää on ja kuunteli korva masulla sanoen " Täällä isoveikka" =) Kovasti on kiinnostunut omista vauva-ajoistaan ja siitä, kun oli masussa. Alkaa muutenkin olla varsinaisessa uteluiässä =O Kakkonen ei asiasta tajua vielä mitään.



Meillä taitaa tämä kolmonen jäädä ilman vakuutusta. Kahdelle aikaisemalle on otettu ennen syntymää minun vaatimuksestani. Mies on ollut koko ajan sitä mieltä, ettei vakuutuksilla tee mitään ja nyt sitten on rahatilanne sellainen, että vetoaa siihenkin. *huoh* Toivottavasti pärjätään...



Nimiä pitäisi alkaa työstämään. Siis miehelle! Itse olen joitakin miettinyt, mutta pitää alkaa taas se rumba, kun tarjoan vaihtoehtoja miehelle, joka sitten ruksaa yli kaiken =( Itse ei kuitenkaan osaa mitään ehdottaa. Kaksi kertaa on kuitenkin päästy sopuun (minä joustin) ja nimet päätetty ennen syntymää. Vaikka moni on sitä mieltä, ettei nimeä voi päättää ennen kuin lapsi on syntynyt. Toki sitä meilläkin vielä puntaroidaan vaihtoehtojen kanssa lapsi sylissä, mutta hyvin on mielestämme valintamme sopineet.



Tämä äippä on varsinainen lörppö täällä koneella =P Eipä ole paljon keskustelukumppaneita... Meillä on tämä viikko oltu hiukan nuhassa ja itsellä etenkin pari päivää ollut kurja olo. Pakko on kuitenkin puskea eteenpäin ja elää *normaalisti*.



Torstain jatkoja marrasmasukkaille =)



TalviSalama + Tiitiäinen 26+0

Kirjoitetaanpa tänne jotain, kun oltiin pudottu aika kauas tuossa listalla.

Otsikko kertookin oikeastaan tämän päivän kuulumiset, eli kovin väsyttää ja olo on voimaton. Ehkä se johtuu vain tekemisen puutteesta. Lomaa on vielä jäljellä, mutta mies on töissä ja olen viikko toisen perään yksin (koiran kanssa) kotona.



Meninkin lukemaan sellaisesta kuin bakteerivaginoosi, joka voi aihettaa ennenaikaisen synnytyksen. Tietysti heti aloin epäillä itselläni moista, sillä valkovuotoa tulee runsaasti, ja se on välillä ihan maitomaista. Viikon päästä onneksi on lääkärillä käynti, niin mainitsenpa tuostakin asiasta.



Aika hiljaista tänään...



timaja 24+0

Meiltä löytyy yksi serobi (iältään 4v.) - emä kultainennoutaja, isä belgianpk./pystykorva - on sellainen tumman ja vaalean ruskean raidallinen... Lisäksi löytyy kaksi maatiaiskissaa (ikää 1v.) ja marsu ikää 3½vuotta. Että täällä tohinaa löytyy - kisut tosin päivisin (varsinkin kesällä) asustaa ulkona häkissä, kun kotona ovet on ulos asti auki, enkä halua kisujen vaeltavan pitkin naapureiden " reviireitä" .



Täällä lepo on tarpeen, kun yhdessä kaupassa ja kirjastossa (jossa mies huolehti kirjojen kantamisen) ja äitini luona syömässä käyminen aiheutti sellaisen painontunteen alavatsalle, että ei meinannut rauhoittua. No joskos tää köllöttelyllä menisi ohi - minäkö osaisin vain olla... pakko opetella....



Meillä isukki saa mennä keräämään puolukat, mustikoita ei taida tulla, onneksi on vielä edellisestä jäljellä - tämän emännän ei tarvi mettään lähteä kävelemään......



Nyt sohvalle..



--Mirpa --

Eilen päivällä tämä tyttö meinasi koko ajan kupsahdella kumoon niin päätettiin sitten lähteä päivystykseen katsomaan että olisiko takana sittenkin jotain vakavampaa kun alle viikon sisään löytyi kaikenmaailman oireita sopien raskaushepatoosiin/raskausmyrkytykseen. Minut otettiin heti päivystyksessä vakavasti ja kaikki tutkittiin mutta (onneksi) mitään ei löytynyt. Ei raskaushepatoosia (ainakaan vielä) ja raskausmyrkytystäkään ei ollut. Kaikki laitettiin sitten alustavasti vain raskaushormonien ja auringon syyksi. Mutta oma olo on tällä hetkellä aika heikko...

Menisipä ohitse nopeasti. Säikähdyksellä selvittiin. Joskus tekisi mieli kirota oma mielikuvitus. Mutta mieluummin turha käynti lääkäriin kuin viikkokausien epätietoisuus omasta tilasta. Jos jotain hyvää tästä pitää etsiä, sai esikoinen yhden ylimääräisen yöloman lempitätinsä luona. Siitä poika on jaksanut puhella koko päivän :)



Mies jäi hetkeksi lomalle, jotta minun oloni paranee :) Otan siitä kaiken irti!



Swehina rv 24+4

Meillä on kaksi chihuahua tytteliä :) Toinen sai viime vuonna pennut ja ajateltiin se vielä toisenkin kerran astuttaa kun tuli niin ihania vaaveja! Marjastuksesta täällä oli myös puhetta ja minä ainakin odotan innolla että pääsee keräämään omput, marjat ja sienet talteen, nam!



Mahaa on iltaisin vihlonut, se on ollut kipeä/arka ja sängyssä on myös ollut särkyä. Pikkuakka onneksi potkii niin kovasti että se aina piristää, sekä huvittaa kun koko maha heiluu :) Maanantaina pitäisi palata töihin kesälomalta, mutta kävin hakemassa sairaslomaa. Minä en sinne voi näiden kipujen/supistusten kanssa mennä. Minun työ on " normaalikuntoisellekkin" raskasta, enkä vain yksinkertaisesti jaksa olla siellä enää. Neuvolalääkärille sain ajan vasta viikon päähän, joten kävin sitten yleislääkäriltä pyytämässä saikkua siihen asti. Aion kyllä pyytää neuvolassa lomaa loppuun asti (5vk ÄL:aan). Mitään liikuntaa en pysty harrastamaan ja kauppareissuillakin mahaa kiristää. Eli lepäillessä menee minun aikani, pitkät kolme kuukautta olisi vielä edessä!!



the-masu+ pikkuakka rv26

Täältä löytyy myös koira. Meillä on pian 5v. täyttävä dalmatialainen. Suloinen poika onkin ja tosi kiltti. Sellainen iloinen hännänheiluttaja :)

Ihan seurakoira vaan, ei kelpaa näyttelyihin värivirheen vuoksi.



Marjastamisesta sen verran, että itse voisin käydä mutta kun en oikein saa seuraa. Yksin en uskalla metsään mennä :) Mustikoita nyt ainakin haluais poimia.



Oma vointi on edelleen hyvä. Ei supistuksia, ei kipua tai vihlontaa. Hyvä niin! Silti työnteko ei huvita yhtään. Ei siis tippaakaan. Tekis mieli hakea saikkua, mutta ilman syytä en kehtaa. Ja hyvä niin kauan kun ei ole mitään oireita mistään. Kyllä sitä sit myöhemmin ehtii olla töistä pois. Vaikka kokonaiset 3 vuotta. :) Onko muilla tällaisia kokemuksia? Miten te ootte saanu työmotivaation takaisin? Haluais vaan olla kotona ja järjestellä tulevaa vauvaa varten.



Eipä tässä sit muuta...



rusina rv 23 tasan