Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Hilla-Marja

27.07.2006 |

Moido!



Voi olla, että muistan nyt ihan väärin, mutta eikös teidän lapsukaisilla ollut unihässäkkää hieman vanhempina (tarkoitan siis 1+ -vuotiaina, enkä vauva-ajan yösyömisiä).



Minkälaista hässäkkää teillä oli, milloin alkoi ja miten päättyi? Teittekö itse jotain, mikä sai unet muuttumaan pidemmiksi ja paremmiksi ja nukahtamisen helpommaksi? Liittykö millään tapaa ' uhmakohtauksien' alkuun? (Oliko teillä tuttia käytössä ja jos oli, vierotitteko tuossa hässäkässä vai..?)



Eli siis paljon kysymyksiä aiheesta, kun muistelisin, että teillä oli ongelmia nukkumisen kanssa ja ne helpottivat sitten jossain vaiheessa?



Olisi kiva, jos jaksaisit kirjoittaa jotain. Ehkä löytäisin jonkun maagisen vinkin noiden meidän tunareiden avuksi..;)



Dummy + tuplariiviöt (1 vee 3kk)

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
27.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo olihan niitä - ja on joskus edelleen...



Hässäkkää aiheutti ja aiheuttaa edelleen tyttö, joka on vauvasta asti ollut oikein voimakastahtoinen ja vastustanut nukahtamista sekä vaunuissa että sängyssään. Yleensä on huutanut 1-5min itsensä uneen - vauvana joskus pidempäänkin. Vaikka ollaan vieressä, vaikka paijataan, vaikka vaunut liikkuu jne. Tuttia tytöllä ei koskaan ollut, mutta pienempänä (alle10kk) nukahti usein illalla rinnalle.



Siinä vuoden iässä tytöllä oli tapana herätä käytännössä joka yö siinä 1-2 aikaan ja alkaa huutaa heti kuin hyeena. Sitä edelsi yleensä joskus klo 23 maissa kiekaistu välihuuto, johon riitti kun käytiin huoneessa. Pikkutuntien herääminen johti aina siihen, että tyttö hiljeni vasta sylissä - jos siinäkään. Koska kaksoset nukkuivat samassa huoneessa ja halusimme varjella veljen unia, yleensä ainoa tapa oli poistua huoneesta tyttö mukana. Joskus yritimme paijailla tyttöä uneen sängyssään, mutta tuskin koskaan hän oli nukahtanut tunninkaan paijailun jälkeen... kuka sitä jaksaa joka yö? Etenkään kun sen tunnin jälkeen huuto yleensä vain yltyi ja tyttö alkoi ilmoittaa, että pois ja syliin.



Meillä oli tyttö välillä evakossa (alle 1-vuotiaana) toisessa huoneessa, jolloin veli sai paremmin nukuttua, mutta siltikin tyttö sai hänetkin usein huudettua hereille. Poika on iltaisin aina ollut helpompi nukutettava sen puolesta, että hän yrittää itse aktiivisesti nukahtaa, mutta nukahtaa taas siskoaan hitaammin, on siis enemmän häiriöille altis. Jos hänet saatiin yöllä hereille, oli lasten nukuttaminen alle kahden tunnin mahdoton yhtälö. Huh, onneksi nykyään yöt sujuvat jo paljon paremmin... Unikoulussa tyttö kävi nukkumassa 4 yötä 10kk iässä, jolloin vierotin hänet rinnalta ja samalla hän oppi paremmin nukahtamaan yöllä herättyään ja pääsi takaisin veljensä huoneeseen nukkumaan. Ikävä kyllä tuo saavutettu etu hälveni hiukan kuukausien kuluessa, ei kuitenkaan niin pahaksi kuin oli ennen sitä.



Nykyäänkin tyttö saattaa herätä parina yönä viikossa ja valvoa tunnin-kaksi siinä 2-5 välissä. En ole löytänyt mitään logiikkaa siihen, milloin hän herää eikä nukahda uudestaan eli asioita ei voi koskaan ennustaa etukäteen. Lapsillamme on 6-vuotias serkkutyttö, joka on myös lujatahtoinen ja hänellä on edelleen tapana herätä joinain öinä kuukaudessa valvomaan pariksikin tunniksi. Sukuvika? Onneksi nykyään voimme jo ottaa tytön viereemme sänkyyn ilman, että hän ottaisi siitä " saavutettua etua" ja alkaisi vaatia sitä joka yö. Näin yöllisestä heräämisestä on enää se vaiva, että haen tytön viereeni ja kärsin kuumuudesta ja tuhinasta vieressä ;) Siinä mielessä voisin siis sanoa, että nyt uhma on pahimmillaan ja yöt parhaimmillaan... en siis löydä meillä yhteyttä uhman ja huonojen öiden kanssa. Enemmän tuo kovapäisyys menee uniongelmien kanssa yksiin ;)



Miten teillä yöt sitten sujuu? Onko yhtään samanlaista vai onko teidän tuplien uniongelmat ihan erilaisia?



Parempia yöunia toivotellen,



Hilla ja uhmakkaat 2v2kk

Vierailija
2/4 |
27.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joopas, muistin siis oikein, että juteltiin viime talvena uniongelmista. Ne ongelmat sitten meillä ratkesi pojan maitoallergialla ja yöt alkoivat pikkuhiljaa mennä parempaan suuntaan. Keväällä oli jo monta kuukautta, kun täysiä öitä tuli useammin kuin katkonaisia. Tuntui aika luksukselta.



Kesääkuun alussa oltiin reissussa viikko ja lapset nukku matkasäängyissä samassa huoneessa ja tuolloin mä tietysti reagoin tavallista helpommin lasten älähtelyihin ja pompin monta kertaa yössä ihan turhistakin jutuista. (Sain tosin nukkua aamusin niin pitkään kuin halusin, joten tuo ei sinänsä haitannut) Loman jälkeen meni varmaan viikon verran ihan kivasti ja yhtäkkiä meidän neiti (joka siis on muutamia vaiheita lukuunottamatta aina viety sänkyyn, sanottu hyvät yöt ja jätetty nukahtamaan itsekseen) alkoi iltaisin pitää aivan älytöntä showta.



Neiti alkaa karjua, kun näkee pinnasängyn ja jos hänet saa sinne rauhoiteltua, niin uusi karjuminen tulee, kun mä yritän poistua huoneesta. Vaihtoehdot ovat siis iltaisin paijailla ja lukea ääneen niin kauan, että tyttö nukahtaa (yksi ilta meni vain 7 satua, eikä siis ihan lyhyitä satuja..) tai laittaa tyttö kaukaloon ja kiikuttaa uneen (riippuu illasta, sillä tämäkin aiheuttaa raivareita) tai antaa heilua alakerrassa kuinka kauan tahansa ja loppujen lopuksi jossain vaiheessa tyttö itse kömpii mun syliin ja nukahtaa siihen.



Yöllä heräillään vaihtelevia määriä. Joskus saattaa mennä yhdellä heräämisellä, mutta tuolloin tuo herääminen saattaa kestää sen 3 tuntia. Jos juoksen heti älähdyksestä tytön luokse, saatan saada paijattua hänet uneen ennen kuin varsinaisesti herää, mutta jos herää, on pirteä kuin peipponen. Tuolloin huutoa kestää vain sen verran, että pääsen viereen ja sitten ei enää ole hätää. Tyttö juttelee ja koheltaa sängyssään, kunhan mä en vain yritä poistua vierestä. Tuosta seuraa korvia vihlova huuto, jota ei todellakaan kestä kukaan kuunnella.



Huoh.. Eihän tätä ole vasta kestänyt kuin vajaa kuukausi, mutta se alkaa tuntua aika pitkältä ajalta, kun on pari hassua kertaa nukkunut yli 2 tunnin pätkän. Pinna kiristyy, kun turhauttaa. Onkos tämä nyt sitä eroahdistusta? Vai tottuiko tyttö vain reissulla, että äiti on vieressä (nukkui mun sängyn vieressä eli näki mut koko ajan)? Vai tuliko ehkä pinnakammo (matkapunkissa ei tosiaan noita kaltereita ole)?



Tyttö osaa olla oikea aurinko, mutta pippuripuoli on tullut viime aikoina melko tutuksi. Välillä saattaa olla, että tyttö nukkuu yöllä yhteensä vain n. 6 tuntia ja päivällä tunnin unet ja se alkaa olla aivan liian vähän. Voit varmaan kuvitella, miten hieno yhdistelmä väsymys on orastavan uhmaiän kera..-)



Mutta kiva kun kerroit teidän kokemuksen, piristää kun tietää muilla öiden muuttuneen parempaan. Eipä kai tämä meilläkään ikuisuuksia kestä.-)



*Dummy*

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
28.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotenkin heräilyn aloittaminen kun on saanut jo nukkua yönsä, on melkomoisen turhauttavaa... kyllähän meilläkin oli kokonaista kahden viikon putki, jolloin luultiin jo uniongelmien loppuneen (viime joulun kieppeillä) vaan eipä loppuneet. Moni on sanonut, että viimeistään kaksivuotiaana alkaa vaikemmatkin nukkua vaan ei kai sekään mikään tae ole. Vai tarkoittaneeko 2-vuotias samaa kuin " ennen kuin on täyttänyt 3v" ...



Nämä on näitä vaiheita, joiden kanssa on jaksettava. Kateeksi käy niitä vanhempia, jotka kummastelevat toisten uniongelmia kun heidän lapsensa menevät aina kauniisti yöpuulle (juu-u, sellaisiakin lapsia on), mutta on ne omat silti rakkaimpia ;-)



Jaksamista! Tuplauhman kourissa kärvistelevänä voin vain kauhulla odottaa kolmen ikävuoden uhmaa, se kun oli meidän esikoisella ainakin paaaaljon pahempi kuin 2v uhma ja siihen verrattuna 1v uhma on vasta harjoittelua... Nyt meidän tytölle ei saa mm pukea vaatteita, avata jugurttia tai jäätelöä tai kuoria banaania ilman hänen pyyntöään, joka paikasta pois lähteminen aiheuttaa kiukkukohtauksen, nukkumaanmeno, hampaiden pesu, tukan harjaaminen tai pesu ovat kaikki EI ja kaiken kruunuksi poika saa täydellisiä raivokohtauksia pienestäkin vastoinkäymisestä ja heittäytyy maahan tai juoksee karkuun kävely- ja kauppareissuilla. Naurattaa aina kun ei raivostuta :)



Hilla ja mielenosoittajat 2v2kk

Vierailija
4/4 |
28.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Turhautumista on kyllä ilmassa, kun ennen on käyty kiltisti nukkumaan ja ennen on nukuttu. Ja vielä kaiken lisäksi se, kun tytöllä ei näytä olevan mitään varsinaista hätää. Tai siis on hätä, mutta se on enemmän psykologista ja tuo tuntuu jotenkin hankalemmalta itelleen käsitellä kuin vaikka masu- tai hammaskivusta johtuva valvominen.



Mutta eiköhän tämä tästä. Viime yö meni ilman heräilyitä, mutten kyllä vielä ala bileitä pitämään. Pakko kai sen tytönkin on joskus nukkua, että jaksaa jotenkin. Seuraavat pari yötä menee varmasti ilman ongelmia, sillä ovat isänsä kanssa ja silloinhan kuuluu nukkua..:D (Voi kiukuta sitten taas sen jälkeen, kun äiti ei ole töissä..)



Mä olen saanut näiltä hyvin nukkuvien lasten vanhemmilta hienoja ohjeita, joiden toimimisesta ei ole pienintäkään pelkoa. " Lapsen pitää antaa itse nukahtaa omaan sänkyynsä" " Illoissa pitää olla tietty rutiini ja käydä aina tiettyyn aikaan nukkumaan" " Yöllä ei saa ottaa mitään kontaktia lapseen, istua korkeintaan vieressä puhumatta, koskematta ja katsomatta" ... Hyviä neuvoja sinänsä, mutta kun ei vain onnistu. Kyllähän noita on yritetty.......



Kiva kyllä tosiaan kuulla elämästä vähän vanhempien tuplien kanssa. Uhmaikää odotetaan täällä ' kauhulla' , sillä poika on varhaiskypsä ja sai jo 10 kk vanhana uhmakouristelu-kohtauksia. Välillä tuokin helpottaa ja sitten tulee uusi aalto, uusilla kohtauksilla. Jännityksellä odotellaan, mitä se oikea uhmaikä tuokaan tullessaan. Tytön uhmaoireet olisivat varmasti vielä melko huomaamattomia, mutta tuo väsy vahvistaa noita piirteitä. Saa nähdä, millainen show on ensi talvena käynnissä, jos päätän hakea kouluun ja pääsenkin sinne ja eteen tulee hoitopaikkajutut... Onneksi siihen on vielä aikaa.-)



Kesän jatkoja ja kiitos tarinoinneistasi! Isompien tuplien kuulumisia on aina kiva kuulla eli jos joskus tulee tylsä hetkin, niin rustaile tänne jotain.



*Dummy*