Meidän ei-niin-perinteinen ratkaisu avioliiton ongelmiin

Tulipahan vain fiilis avata keskustelu ja kertoa meidän tilanteemme. Ehkä haluaisin tietää onko täällä muita, jotka ovat päätyneet vastaavaan ratkaisuun ja samalla rohkaista muitakin pohtimaan voisivatko he löytää omia epäortodoksisia vaihtoehtoja arjen parantamiseksi...

Mieheni on maanis-depressiivinen ja hänellä on suuria ongelmia rahankäytön kanssa. Yritimme saada asiat sujumaan, mutta ei vaan onnistunut. Lopulta päädyimme asumuseroon. Olemme edelleen naimisissa ja yhdessä, mutta rahat erotimme täysin toisistaan. Mieheni on paljon täällä meidän kotonamme, mutta usein myös omalla asunnollaan. Vaikeimmissa vaiheissa (olivat ne sitten maniaa tai depressiota) on kaikille parasta, että hän on pääasiassa omassa kämpässään. Oli nimittäin lähes mahdotonta kestää miehen mielialojen vaihteluja ilman että se olisi vaikuttanut minuun tai lapsiin. 

En todellakaan halua kaikille tilannettamme selittää ja on todennäköistä, että jotkut kuvittelevat meidän olevan tukihuijareita tms. Valitsemamme tie on kuitenkin tällä hetkellä se ainoa oikea. Ilman tälläistä järjestelyä lopullinen ero olisi välttämätön. Uskon, että vielä joku päivä asumme mieheni kanssa saman katon alla, mutta aiomme odottaa kunnes lapset ovat vanhempia tms.

Rakastan miestäni ja hän on aivan ihana ihminen ongelmistaan huolimatta. Hän osaa olla mitä parhain isä, mutta ei vain kykene saamaan sitä itsestään irti tietyissä vaiheissa. Lapsetkin voivat nyt paljon paremmin. Heille, ja minulle, on helpompaa ymmärtää ja hyväksyä se, että mies on nyt esim. viikon poissa kuin nähdä hänet omiin maailmoihinsa uppoutuneena täällä kotona ilman, että hän kykenee huomioimaan lapsiaan.