Kadun nykyhetkellä etten toiminut toisin lapsuuteni ahdistelijani suhteen

Kyllä. Jos olisi ollut nykyinen tietomäärä, olisi voinut estää menneisyyden (teininä ja nuorena aikuisena) pahat tyypit helposti, jopa kaikki. Silloin ei osannut varoa.

Kadun syvästi, että olin liian armollinen lapsuuteni osittaiselle pilaajalleni, kiusaajalleni tämän päiväisen ihmissuhdekuvioiden vuoksi.

Minut on nyt sitten hyljätty jo kauan sitten kuolleen kiusaajani muutaman lähiomaisen taholta viime aikoina, vaikka he eivät tiedä edes yhtään mitään menneistä tapahtumista.

Kiusaajani puoliso aiheutti kaiken saatuaan tietää minulta itseltäni vihjailevan omakertomukseni perusteella vain kaunistellun versioni, sillä silloin kun kerroin oli säälin tunne kiusaajani kohtaan liian pinnalla tietyistä inhimillisistä syistä. Paljon myöhemmin kiusaajani puoliso siirsikin oman elämänsä silloiset vaikeutensa minuun ja aloitti vuosikausien mittaisen vihan pitonsa minuun ja muihinkin omiin läheisiini.

On nyt sitten tullut koettua ja nähtyä sekin, miten uhrista käännetään kaikkiin omiin ongelmiinsa syyllinen ja saaden vieläpä täysin pimennossa elänneet jälkeläisensä mukaan syyttömän hylkäämiseen. Kiitosta vaan, ja on olemassa onneksi taho, joka näkee kaiken ja tulee taatusti kostamaan väärintekijöilleni.

Lapsi ei ole ikinä vastuussa vaan aikuinen aina!!!

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei ole ikinä vastuussa vaan aikuinen aina!!!

Voinen omalla kohdallani kertoa, että vaikka omalla kohdallani ahdistelijani olikin vielä alaikäinen, mutta minua vanhempi monta vuotta, niin kyllä hänen ikäisensä olisi silloin jo pitänyt tajuta, että hänen kiusaamisensa tuolla saralla oli minua kohtaan väärin, mutta ahdistelijani osoittautuikin jo minuun kohdistuvan häirintäkäytöksensä aikoihin mieleltään sairaaksi, ja vaikka ilmiannoinkin vihdoin viimein jo lapsena vanhemmilleni ahdistelijani sairaasta toiminnastaan, mutta häveliäisyyttäni en kertonut silloin kaikkea kiusaamiseeni sisältyviä yksityiskohtaisuuksia kuin vasta vuosikymmeniä myöhemmin toiselle vanhemmalleni tarkentaen, niin silti vaikka vanhempani saivatkin kiusaajani lopettamaan silloisen ahdistelunsa lapsuudessani, niin siitä huolimatta sain hänet vielä aikuisella iällään ja jo oman vaimonsa ja muutaman silloisen lapsensa ollessa pieniä, kiinni ns. salakatselustani. Onneksi olin jo itse käynyt terapiassa ennen tuota em. tapahtumaa, mutta silti ihmettelin, että kiusaajallani oli tuonkaltaista toimintaa, vaikkakin se oli vain yksi osa lapsena kokemaani kiusaajani ahdisteluun liittyvää sairaanloista käytöstään. Onneksi onnistuin puolustautumaan pahimmalta, mutta vaurionsa jätti, joiden kanssa on vaan pitänyt elämääni elää välillä käyden läpi menneisyyteeni elämään kuuluvaa kuprua.

Olen miettinyt, että jos aika olisi ollut toisenlainen näiden asioiden suhteen kuten nykyisin, niin minunkin ja kiusaajani kohtalon tiensä kulku olisi mennyt aivan toisin kuin mitä se sittemmin meni.

Minun kiusaajani olisi erotettu perheestä, jos siihen aikaan olisi tietyn rikollisen toiminnan esille tulo ollut mahdollista, kuten viimeiset vuosikymmenet kaltaisiani asioita on hoidettu eteenpäin vietynä.

Olen vaihtoehtoja pyöritellyt ajatuksissani oman asiani myötä. No, meni miten menikin, niin ehkä sittenkin kaikkien kannalta vain minun ansiosta ei niinkään parhaiten, mutta ehkäpä lievin vaurioin myös muiden läheisteni kannalta.