Lue keskustelun säännöt.
Mun lapsi on vakavasti sairas, sairaalassa nytkin.
15.11.2020 |
Mun porukat ei kysy kuulumisia, eivät laita terveisiä. Ei yksikään heistä, ei äiti eikä sisarukset. Vastassa on pelkkä hiljaisuus. Miehen vanhemmat ja sisarukset välittää, kyselee ja tulevat avuksi tarvittaessa. Kun tää kaikki on ohi niin pistän lopullisesti välit poikki omiin sukulaisiini. Oon viimein tajunnut, että mä ja mun perhe ei heille merkkaa mitään. Ei merkkaa hekään enää mnulle mitään.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini oli lapsena sairaalassa kuukausia, vanhemmat eivät saaneet käydä eivätkä edes soittaa. Tämä 80-luvulla Neuvosto-Virossa.
Kotona oli vielä väkivaltainen juoppo isä, eikä kaverini tiennyt onko äiti tai sisarukset edes hengissä, kun sairaalasta pääsi.
Ehkä sukulaisesi eivät vaan osaa suhtautua? Joillekin on vaikeaa kohdata ihmisiä joilla menee huonosti. Oletko kertonut heille mitä heiltä toivoisit?
Hyvä että perheelläsi on kuitenkin myös läheisiä jotka pystyvät olemaan apuna ja tukena. Jaksamista ja tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosissaan joku kysyy mikä sairaala?! Jessus
Joku voi olla samassa tilanteessa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3923200/aldicarb-joku-kaipasi-tietoa-si…
Eivät saa tietoa mitenkään, kun se olis liikaa jollekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti voimia!
Ja kyselijöille: korona todellakin on rajoittanut myös lasten kanssa sairaalassa olemista. Monissa sairaaloissa ei ole omia huoneita, esim. TYKS U-sairaalan lastenosastolla monessa huoneessa on kolme potilaspaikkaa ja normaalistikin sinne saa jäädä vanhempi lituskalla patjalla lattialle, jos mahtuu.
Monilla vanhemmilla on kotona myös muita lapsia. Lisäksi on ihan äärimmäisen tärkeää pitää huoli myös itsestään. Sairaan lapsen edessa on oltava vahva, mutta esim. puolison kainalossa saa hajoilla rauhassa ja toinen ottaa vastaan ja tyynnyttää.
Armoa nyt hiukan kaikille.
T. Sle-lapsen äiti ja hoitaja
Vierailija kirjoitti:
Voimia❤
Saakohan siellä kunnollista ruokaakaan?
https://www.chemservice.com/news/2019/09/dying-birds-and-bees-could-cau…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha niille sukulaisille on suuttua ja lyödä lopullisesti välejä katki. Lapset siinä menettää toiset isovanhemmat. Heillä vaan ei ole taitoa ja voimavaroja tukea teitä. Ei se silti tarkoita, että eivät välittäisi. Ajattelevat kenties antavansa teille tilaa. Ihan kannattaisi suoraan sanoa, että mulla on nyt rankkaa, voisitko kuunnella hetken? Tai sitten vaan toteaa, että jaahas pidetään nämä sukulaiset hyvänpäivän tuttuina ja etsitään henkistä läsnäoloa miehen suvun puolelta.
Läheisten rooli on vaikea, koska jokainen toivoo erilaista kohtelua. Itse esim. en toivonut, että meiltä kysellään kuulumisia. Itsensä sai jotenkuten pidettyä päivisin kasassa, kunhan sai keskittyä arkeen. Jokainen kyselijä repi itkumuurin auki kun heille avasi taas tilannetta ja joutui vielä ottamaan heidän järkytyksen vastaan. Tilanne oli niin karu. Ymmärsin silti, että hyvää hekin tarkoittivat.
Vierailija kirjoitti:
Turha niille sukulaisille on suuttua ja lyödä lopullisesti välejä katki. Lapset siinä menettää toiset isovanhemmat. Heillä vaan ei ole taitoa ja voimavaroja tukea teitä. Ei se silti tarkoita, että eivät välittäisi. Ajattelevat kenties antavansa teille tilaa. Ihan kannattaisi suoraan sanoa, että mulla on nyt rankkaa, voisitko kuunnella hetken? Tai sitten vaan toteaa, että jaahas pidetään nämä sukulaiset hyvänpäivän tuttuina ja etsitään henkistä läsnäoloa miehen suvun puolelta.
Läheisten rooli on vaikea, koska jokainen toivoo erilaista kohtelua. Itse esim. en toivonut, että meiltä kysellään kuulumisia. Itsensä sai jotenkuten pidettyä päivisin kasassa, kunhan sai keskittyä arkeen. Jokainen kyselijä repi itkumuurin auki kun heille avasi taas tilannetta ja joutui vielä ottamaan heidän järkytyksen vastaan. Tilanne oli niin karu. Ymmärsin silti, että hyvää hekin tarkoittivat.
Jos kyse oliskin vaan nyt tästä hetkestä, mutta tällaista se on ollut jo vuosia. Aiemmin olen selittänyt välinpitämättömyyden sillä, että minulla on mennyt hyvin, tukea ei ole tarvittu. Muita sisaruksia on pitänyt auttaa, joten se pärjäävä jää silloin vähemmälle. Ehkä tässä on nyt vaan avattava silmänsä ja tajuttava, että mä en kuulu heidän lähipiiriinsä enää. Lopetettava odottamasta sellaista mitä ei ole eikä tule.
Lapsella oli muuten kaikki ok, tulimme juuri sairaalasta iltakäynniltä. Hengenhätää ei ole. Huomenna pitää mennä juttelemaan lääkärin kanssa jatkosta. Tilanne kuitenkin tällä hetkellä suht valoisa.
ap
Joku voi olla samassa tilanteessa.