Nuorena tekemiään ratkaisuja katuu aina.

Mitä sinä kadut? Mä en ainakaan mitään. Hienosti menee nyt ja nuoruuden valinnat on minut tähän pisteeseen tuonnut. En ehkä olisi nyt tässä jos olisin valinnut toisin

Tiedätkö, se että sinä kadut nuorena tekemiäsi valintoja, ei tarkoita että niin kävisi kaikille tai edes valtaosalle.

Eikä kadu. Tuo on vähän niin kuin nuorille annettu carte blanche, jolla voi oikeuttaa minkälaiset tyhmät ideat hyvänsä. Ideat, joilla sitten satutetaan itseä ja läheisiä pysyvästi.

Ai niin kuin esimerkiksi sitä, että laitoin rippilahjaksi saamani rahat korkeakorkoiselle tilille ja siitä sitten lähti säästäminen käyntiin?

olen tehnyt pahimmat mokani täytettyäni 30 sitä ennen tein toimivia päätöksiä ja hauskoja päätöksiä

Olemme vapauteen tuomittuja, siispä suhtautukaamme tekemiimme valintoihin armollisesti. Itsensä piiskaaminen näinä marathonkulttuurin aikoina vain alleviivaa niitä ns. epäonnistumisia, vaikka ne eivät ole mitään muuta kuin metritikulla mittailua -vertailua ja nokkimisjärjestyksen ylläpitoa.

Asenne- ja arvokysymys siis.

Oman elämän varrella on tilanteita ja asioita, joita olisin voinut aikoinaan tehdä toisin. Kun mietin elämää taaksepäin, täytyy myöntää, että itse olin 20 vuotiaana vielä ihan kakara. Onneksi ei mitään peruuttamatonta ole tapahtunut. Nuorena kun sössii, niin aikuisena opii olemaan harkitsevampi.