Lue keskustelun säännöt.
Luonnon eläinten perhemalli on yksinhuoltajuus, pennut, vasat ja poikaset kulkevat emon mukana--isää harvemmin sitoututetaan varsinaisesti mukaan
15.11.2020 |
Luonnossa ymmärretään että yksi vanhempi, naaras, riittää huoltamaan pesueen.
Mies on tässäkin täysin alisteisessa asemassa muihin uroksiin nähden, huoltamassa jälkeläisiä ilman lauma elämän tuottamaa vapaampaa lisääntymistä.
Katsotaanpa eläin maailmaa ja mietitään käsitettä perhe alustavana ja eriarvoistava a rakenteena.
Kommentit (50)
Etpä tiedä mitään luonnon eläimistä. Eläinlajeilla on hyvin monenlaisia tapoja hoitaa poikasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kun arvaan. Tämä yhden eläinlajin käyttäytyminen tarkoittaa, että ihmislajin uroksilla ei ole mitään vastuuta tekemistään lapsista? Eikös se sopisi hyvin kaikille vastuuta pakoileville janttereille. Harmi, että meillä on lainsäädäntö ja yhteiskunta, joka pakottaa vastuunkantoon...
Tiesitkö, että saman eläinlajin edustajilla on erilaisia poikasenhoitotapoja, jotka eroavat maantieteellisesti? Onkohan kaikki sittenkään hakattu peruuttamattomasti biologiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etpä voisi vääremmässä olla ja väitteelläsi kerrot vain siitä, ettet tunne eläinlajien strategioita riittävästi. Sinulla on muutaman lajin heiveröinen tuntemus ja sillä luulet kattavasi kaiken?
Pingviineillä, jotka elävät massiivisissa nykyihmisyhteisöjä muistuttavissa jättimäisissä laumoissa, on niitäkin lajeja, joissa urokset tappelevat, siis todellakin tappelevat ja siis urokset keskenään siitä, kuka saa hautoa munaa.
Kalalajeissa on sellaisiakin lajeja, joissa naaras poistuu paikalta laskettuaan munat ja uros pitää huolen munien hyvinvoinnista.
Itsekään en tiedä kaikkia mahdollisia tapoja hoitaa homma, mutta tiedän niin paljon enemmän kuin sinä, että osaan varmuudella sanoa, että eläinten jälkeläisstrategioiden kirjo on niin laidasta laitaan, ettet voi siihen vetoamalla perustella väitettäsi. Et mitenkään.
Opiskelehan lisää ja tule sitten väittämään - tosin siinä vaiheessa maailmankuvasi on sen verran avartuneempi, että et enää esitä ainakaan tuollaisia väitteitä.
Plussasin, terveisin ap. Tiedät selvästi paljon ja olet täysin oikeassa.
Tarkennan aloitusta koskemaan nisäkkäitä.
Siinäpä oli kohtelias ja hyväkäytöksinen ap.
Ihan on poikkeus tässä nykyajan internetmaailmassa.
Kyllä sydäntä lämmittää nähdä hyvää käytöstä.
T Mummi 74 (syntymävuosi)
Gorillaurokset pääsevät sitä paremmin lisääntymään, mitä hanakammin hoitavat naaraalla jo olevia (muiden urosten) poikasia.
Ap, haluamasi kaltainen ratkaisu on jo olemassa: irtoseksi + ehkäisy. Jos ei käy flaksi, niin irtoseksin voi myös ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Ihmisen lapsi tarvitsee kaksi huoltajaa sillä se syntyy melkein sikiönä. Vauva on ekan vuoden täydellisen avuton, ja jatkuvan valvonnan ja huolenpidon tarpeessa vielä siitä vuosia eteenpäin. Vauvan täytyy syntyä ns. keskeneräisenä, sillä ihminen kävelee kahdella jalalla. Jos vauva kypsyisi kauemmin kohdussa, se ei mahtuisi ulos synnytyskanavasta. Tämä on siis niin sanottu evoluution trade-off; kahdella jalalla käveleminen vaatii kapean lantion joka taas aiheuttaa synnytykseen omat ongelmansa.
Minkään muun eläimen jälkeläinen ei ole niin kauaa muiden huolenpidon armoilla kuin ihmisen.
Toisen huoltajan ei tosin tarvitse olla lapsen isä, tai edes mies. Nykyinen ydinperhamalli menee metsään juuri siinä, että äiti eristetään kotiin kahden lapsen kanssa, ja mies jatkaa normaalia elämää. Äidillä on aivot ihan siinä kuin isälläkin, ja tilanne johtaa turhautumiseen ja ristiriitoihin. Olisi normaalimpaa, että esim. naisen sukulaiset asuisivat samassa taloudessa, ja auttaisivat lapsen hoidossa.
Miehet voisivat miettiä sitä, että jos itseä ei kiinnosta jäädä töistä pois pariksiki vuodeksi, niin miksi naista pitäisi kiinnostaa? Lapsen hoidossa voisi olla mukana suku, tai yhteiskuntaa voisi muokata lapsiystävällisemmäksi esim. järjestämällä työpaikoille lasten hoitoa.
Ei tarvitsekaan, samoin kun toisen huoltajan ei tarvitse olla äiti.
Evoluutiossa isä on kuitenkin kehittynyt kiintymään lapseen. Synnytyksen jälkeen isän testosteronitasot tipahtavat kuukausiksi, mikä lisää hoivakäytöstä ja vähentää aggressiota. Useimmat isät rakastavat lapsiaan.
Eläimillä joilla vain emo hoivaa poikasia, isä ei kiinny niihin lainkaan vaan saattaa jopa tappaa ja/tai syödä poikasensa kohdattaessa. Tämän vuoksi esim. kissaemot puolustavat poikasiaan raivokkaasti myös niiden oman isän lähestymisyrityksiltä. Tosin kissaisä ei tiedä olevansa isä, sillä isän ja emon tiet erkanevat nopeasti parittelun jälkeen.
Siinä olet oikeassa että ihminen on kehittynyt hoivaamaan lapsiaan suuren yhteisön avustuksella. Ei kivikaudella ollut olemassakaan tilannetta, jossa äiti hoitaisi lapsiaan eristyksissä muista. Apua, turvaa ja tukea tarjosivat niin isä, sukulaiset kuin muutkin yhteisön jäsenet. Synnytyksen jälkeisen masennuksen arvellaankin nykyään olevan adaptaatio, joka estää äitiä kiintymästä jälkeläiseen joka kuolee todennäköisesti joka tapauksessa. Niin olisi meinaan käynyt vielä jokunen vuosituhat takaperin. Masennusta tavataan eniten äideillä joilla ei ole tukiverkkoa ympärillään vaan kokevat olevansa lapsen kanssa yksin.
/Sama
Suosittelen lukemaan Sarah Hrdyn kirjan Mother Nature, jos on tuollaisia yksioikoisia, yksinkertaisia ja yksipuolisia näkemyksiä luonnosta, kuin esim. aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnossa alfatkin saa p illua vain kerran vuodessa kiima-aikana. Kuulostaa houkuttelevalta, siirrytään vaan tähän malliin, niin pääsee helpommalla. N30.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Ihmisen lapsi tarvitsee kaksi huoltajaa sillä se syntyy melkein sikiönä. Vauva on ekan vuoden täydellisen avuton, ja jatkuvan valvonnan ja huolenpidon tarpeessa vielä siitä vuosia eteenpäin. Vauvan täytyy syntyä ns. keskeneräisenä, sillä ihminen kävelee kahdella jalalla. Jos vauva kypsyisi kauemmin kohdussa, se ei mahtuisi ulos synnytyskanavasta. Tämä on siis niin sanottu evoluution trade-off; kahdella jalalla käveleminen vaatii kapean lantion joka taas aiheuttaa synnytykseen omat ongelmansa.
Minkään muun eläimen jälkeläinen ei ole niin kauaa muiden huolenpidon armoilla kuin ihmisen.
Toisen huoltajan ei tosin tarvitse olla lapsen isä, tai edes mies. Nykyinen ydinperhamalli menee metsään juuri siinä, että äiti eristetään kotiin kahden lapsen kanssa, ja mies jatkaa normaalia elämää. Äidillä on aivot ihan siinä kuin isälläkin, ja tilanne johtaa turhautumiseen ja ristiriitoihin. Olisi normaalimpaa, että esim. naisen sukulaiset asuisivat samassa taloudessa, ja auttaisivat lapsen hoidossa.
Miehet voisivat miettiä sitä, että jos itseä ei kiinnosta jäädä töistä pois pariksiki vuodeksi, niin miksi naista pitäisi kiinnostaa? Lapsen hoidossa voisi olla mukana suku, tai yhteiskuntaa voisi muokata lapsiystävällisemmäksi esim. järjestämällä työpaikoille lasten hoitoa.
Ei tarvitsekaan, samoin kun toisen huoltajan ei tarvitse olla äiti.
Evoluutiossa isä on kuitenkin kehittynyt kiintymään lapseen. Synnytyksen jälkeen isän testosteronitasot tipahtavat kuukausiksi, mikä lisää hoivakäytöstä ja vähentää aggressiota. Useimmat isät rakastavat lapsiaan.
Eläimillä joilla vain emo hoivaa poikasia, isä ei kiinny niihin lainkaan vaan saattaa jopa tappaa ja/tai syödä poikasensa kohdattaessa. Tämän vuoksi esim. kissaemot puolustavat poikasiaan raivokkaasti myös niiden oman isän lähestymisyrityksiltä. Tosin kissaisä ei tiedä olevansa isä, sillä isän ja emon tiet erkanevat nopeasti parittelun jälkeen.
Siinä olet oikeassa että ihminen on kehittynyt hoivaamaan lapsiaan suuren yhteisön avustuksella. Ei kivikaudella ollut olemassakaan tilannetta, jossa äiti hoitaisi lapsiaan eristyksissä muista. Apua, turvaa ja tukea tarjosivat niin isä, sukulaiset kuin muutkin yhteisön jäsenet. Synnytyksen jälkeisen masennuksen arvellaankin nykyään olevan adaptaatio, joka estää äitiä kiintymästä jälkeläiseen joka kuolee todennäköisesti joka tapauksessa. Niin olisi meinaan käynyt vielä jokunen vuosituhat takaperin. Masennusta tavataan eniten äideillä joilla ei ole tukiverkkoa ympärillään vaan kokevat olevansa lapsen kanssa yksin.
/Sama
Hei! Kiitos kommentista. Ihmisillä äidillä on (yleensä) voimakas vietti hoitaa lastaan, siksi korostin äidin osuutta. Ilman muuta lasta voi hoitaa ja kasvattaa myös ilman äitiä, mutta se on enemmän patologinen tilanne.
Miehilläkin ilmenee hoivaviettiä, mutta se kestää vain muutaman vuoden, lapsen avuttomimman vaiheen ohitse. Siksi ero tulee yleensä muutaman vuoden kuluttua lapsen syntymästä isän lähtiessä perustamaan uutta perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna kun arvaan. Tämä yhden eläinlajin käyttäytyminen tarkoittaa, että ihmislajin uroksilla ei ole mitään vastuuta tekemistään lapsista? Eikös se sopisi hyvin kaikille vastuuta pakoileville janttereille. Harmi, että meillä on lainsäädäntö ja yhteiskunta, joka pakottaa vastuunkantoon...
Varmaan aika monelle naiselle käy sekin, ettei mies osallistu ollenkaan. Näiltä vastuunpakoilijamiehiltä pitää toisaalta ottaa pois oikeus määrätä, mitä naiset tekevät, kun tulevat raskaaksi. Miehiä ei pidä päästää mihinkään sellaiseen asemaan, jossa heillä on edes teoreettinen mahdollisuus päättää esim. aborteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Ihmisen lapsi tarvitsee kaksi huoltajaa sillä se syntyy melkein sikiönä. Vauva on ekan vuoden täydellisen avuton, ja jatkuvan valvonnan ja huolenpidon tarpeessa vielä siitä vuosia eteenpäin. Vauvan täytyy syntyä ns. keskeneräisenä, sillä ihminen kävelee kahdella jalalla. Jos vauva kypsyisi kauemmin kohdussa, se ei mahtuisi ulos synnytyskanavasta. Tämä on siis niin sanottu evoluution trade-off; kahdella jalalla käveleminen vaatii kapean lantion joka taas aiheuttaa synnytykseen omat ongelmansa.
Minkään muun eläimen jälkeläinen ei ole niin kauaa muiden huolenpidon armoilla kuin ihmisen.
Toisen huoltajan ei tosin tarvitse olla lapsen isä, tai edes mies. Nykyinen ydinperhamalli menee metsään juuri siinä, että äiti eristetään kotiin kahden lapsen kanssa, ja mies jatkaa normaalia elämää. Äidillä on aivot ihan siinä kuin isälläkin, ja tilanne johtaa turhautumiseen ja ristiriitoihin. Olisi normaalimpaa, että esim. naisen sukulaiset asuisivat samassa taloudessa, ja auttaisivat lapsen hoidossa.
Miehet voisivat miettiä sitä, että jos itseä ei kiinnosta jäädä töistä pois pariksiki vuodeksi, niin miksi naista pitäisi kiinnostaa? Lapsen hoidossa voisi olla mukana suku, tai yhteiskuntaa voisi muokata lapsiystävällisemmäksi esim. järjestämällä työpaikoille lasten hoitoa.
Ei tarvitsekaan, samoin kun toisen huoltajan ei tarvitse olla äiti.
Evoluutiossa isä on kuitenkin kehittynyt kiintymään lapseen. Synnytyksen jälkeen isän testosteronitasot tipahtavat kuukausiksi, mikä lisää hoivakäytöstä ja vähentää aggressiota. Useimmat isät rakastavat lapsiaan.
Eläimillä joilla vain emo hoivaa poikasia, isä ei kiinny niihin lainkaan vaan saattaa jopa tappaa ja/tai syödä poikasensa kohdattaessa. Tämän vuoksi esim. kissaemot puolustavat poikasiaan raivokkaasti myös niiden oman isän lähestymisyrityksiltä. Tosin kissaisä ei tiedä olevansa isä, sillä isän ja emon tiet erkanevat nopeasti parittelun jälkeen.
Siinä olet oikeassa että ihminen on kehittynyt hoivaamaan lapsiaan suuren yhteisön avustuksella. Ei kivikaudella ollut olemassakaan tilannetta, jossa äiti hoitaisi lapsiaan eristyksissä muista. Apua, turvaa ja tukea tarjosivat niin isä, sukulaiset kuin muutkin yhteisön jäsenet. Synnytyksen jälkeisen masennuksen arvellaankin nykyään olevan adaptaatio, joka estää äitiä kiintymästä jälkeläiseen joka kuolee todennäköisesti joka tapauksessa. Niin olisi meinaan käynyt vielä jokunen vuosituhat takaperin. Masennusta tavataan eniten äideillä joilla ei ole tukiverkkoa ympärillään vaan kokevat olevansa lapsen kanssa yksin.
/Sama
Hei! Kiitos kommentista. Ihmisillä äidillä on (yleensä) voimakas vietti hoitaa lastaan, siksi korostin äidin osuutta. Ilman muuta lasta voi hoitaa ja kasvattaa myös ilman äitiä, mutta se on enemmän patologinen tilanne.
Miehilläkin ilmenee hoivaviettiä, mutta se kestää vain muutaman vuoden, lapsen avuttomimman vaiheen ohitse. Siksi ero tulee yleensä muutaman vuoden kuluttua lapsen syntymästä isän lähtiessä perustamaan uutta perhettä.
Eiköhän normaali mies ole kiintynyt ja rakasta lastaan myös parin ekan vuoden jälkeen.
Ja tuo "yleensä" yleistys on ihan paskaa, toki näitä tapahtuu, mutta ei se mitenkään kauhean yleistä ole. Riippuu paljon mm miehen luonteen laadusta.
Toivon ap, että sinä et hanki lapsia jos sinusta on ihan normaalia toimintaa hylätä lapset parin vuoden jäljeen. Sitä vaaraa tuskin onneksi on kun et varmaan saa edes naista.
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Ihmisen lapsi tarvitsee kaksi huoltajaa sillä se syntyy melkein sikiönä. Vauva on ekan vuoden täydellisen avuton, ja jatkuvan valvonnan ja huolenpidon tarpeessa vielä siitä vuosia eteenpäin. Vauvan täytyy syntyä ns. keskeneräisenä, sillä ihminen kävelee kahdella jalalla. Jos vauva kypsyisi kauemmin kohdussa, se ei mahtuisi ulos synnytyskanavasta. Tämä on siis niin sanottu evoluution trade-off; kahdella jalalla käveleminen vaatii kapean lantion joka taas aiheuttaa synnytykseen omat ongelmansa.
Minkään muun eläimen jälkeläinen ei ole niin kauaa muiden huolenpidon armoilla kuin ihmisen.
Toisen huoltajan ei tosin tarvitse olla lapsen isä, tai edes mies. Nykyinen ydinperhamalli menee metsään juuri siinä, että äiti eristetään kotiin kahden lapsen kanssa, ja mies jatkaa normaalia elämää. Äidillä on aivot ihan siinä kuin isälläkin, ja tilanne johtaa turhautumiseen ja ristiriitoihin. Olisi normaalimpaa, että esim. naisen sukulaiset asuisivat samassa taloudessa, ja auttaisivat lapsen hoidossa.
Miehet voisivat miettiä sitä, että jos itseä ei kiinnosta jäädä töistä pois pariksiki vuodeksi, niin miksi naista pitäisi kiinnostaa? Lapsen hoidossa voisi olla mukana suku, tai yhteiskuntaa voisi muokata lapsiystävällisemmäksi esim. järjestämällä työpaikoille lasten hoitoa.
Ei tarvitsekaan, samoin kun toisen huoltajan ei tarvitse olla äiti.
Evoluutiossa isä on kuitenkin kehittynyt kiintymään lapseen. Synnytyksen jälkeen isän testosteronitasot tipahtavat kuukausiksi, mikä lisää hoivakäytöstä ja vähentää aggressiota. Useimmat isät rakastavat lapsiaan.
Eläimillä joilla vain emo hoivaa poikasia, isä ei kiinny niihin lainkaan vaan saattaa jopa tappaa ja/tai syödä poikasensa kohdattaessa. Tämän vuoksi esim. kissaemot puolustavat poikasiaan raivokkaasti myös niiden oman isän lähestymisyrityksiltä. Tosin kissaisä ei tiedä olevansa isä, sillä isän ja emon tiet erkanevat nopeasti parittelun jälkeen.
Siinä olet oikeassa että ihminen on kehittynyt hoivaamaan lapsiaan suuren yhteisön avustuksella. Ei kivikaudella ollut olemassakaan tilannetta, jossa äiti hoitaisi lapsiaan eristyksissä muista. Apua, turvaa ja tukea tarjosivat niin isä, sukulaiset kuin muutkin yhteisön jäsenet. Synnytyksen jälkeisen masennuksen arvellaankin nykyään olevan adaptaatio, joka estää äitiä kiintymästä jälkeläiseen joka kuolee todennäköisesti joka tapauksessa. Niin olisi meinaan käynyt vielä jokunen vuosituhat takaperin. Masennusta tavataan eniten äideillä joilla ei ole tukiverkkoa ympärillään vaan kokevat olevansa lapsen kanssa yksin.
/Sama
Hei! Kiitos kommentista. Ihmisillä äidillä on (yleensä) voimakas vietti hoitaa lastaan, siksi korostin äidin osuutta. Ilman muuta lasta voi hoitaa ja kasvattaa myös ilman äitiä, mutta se on enemmän patologinen tilanne.
Miehilläkin ilmenee hoivaviettiä, mutta se kestää vain muutaman vuoden, lapsen avuttomimman vaiheen ohitse. Siksi ero tulee yleensä muutaman vuoden kuluttua lapsen syntymästä isän lähtiessä perustamaan uutta perhettä.
Tässäkin on totuuden siemen. Pariskunnan välinen voimakas kiintymys muuttaa muotoaan noin kahden vuoden kuluttua ensitapaamisesta. Tätä on selitetty sillä, että kahden vuoden ikäinen lapsi pysyy jo hengissä vain yhden hoitajan panostuksella. Tämä ei siis tarkoita että rakkaus loppuisi, se muuttaa muotoaan. Aivot siirtyvät haaroista takaisin päähän. Ja pitää muistaa että parisiteen muutos koskee molempia osapuolia, ei vain miestä joka kyllästyy ja lähtee menemään. Naisethan ovat useimmin aloitteellisia avioeroissa.
Summa summarum; mies on "ohjelmoitu" kiintymään jälkeläisiinsä, sillä lisääntymisestä ei ole mitään hyötyä jos lapset menehtyvät vauvaikäisinä. Ts. mies voi siittää lapsia ympäri kylää vaikka millaisella innolla, mutta geenit eivät mene eteenpäin elleivät lapset myös selviä hengissä. Monilla muilla eläinlajeilla jälkeläisten hengissäpysyminen ei vaadi kuin toisen vanhemman panostuksen. Pidetään nyt esimerkkinä vaikka se kissa, jonka poikaset lähtevät omille teilleen täysikasvuisina ja sukukypsinä muutaman kuukauden kuluttua syntymästään. Ihmisen jälkeläinen osaa tuolloin jo imeskellä sormiaan ja päästää tietynlaisia äänteitä samalla kun makaa paikallaan kakkaamassa housuunsa.
/Sama
Luonnossa myös naaras toisinaan nirhii uroksen. Kannattaisi ihmistenkin välisissä menoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnossa myös naaras toisinaan nirhii uroksen. Kannattaisi ihmistenkin välisissä menoissa.
Myös tätä tapahtuu toisin päin. Katsoin äskettäin dollaria leijonista ja siellä naarasleijona eksyi kahden vieraan uroksen sekaan. Ja koska tällä naaraalla ei ollut kiima, ne urokset tappoi ja SÖI sen naaraan. 😃
Aika reilua hei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnossa myös naaras toisinaan nirhii uroksen. Kannattaisi ihmistenkin välisissä menoissa.
Myös tätä tapahtuu toisin päin. Katsoin äskettäin dollaria leijonista ja siellä naarasleijona eksyi kahden vieraan uroksen sekaan. Ja koska tällä naaraalla ei ollut kiima, ne urokset tappoi ja SÖI sen naaraan. 😃
Aika reilua hei.
Dokkaria siis katsoin, ei dollaria.
Minkälainen elarisysteemi luonnossa toimii?
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen elarisysteemi luonnossa toimii?
Miten ihmeessä miehet jaksavat jauhaa siitä, kuinka väärin on joutua maksamaan oman jälkeläisen elatuksesta? Piuhat poikki tai kumi päälle, ja sitten vaan menoksi. Kenenkään miehen ei ole pakko mennä mukaan minkäänlaisiin perhekuvioihin jos ei innosta.
Taisi olla kuovi jonka naaras käy Suomessa vain munimassa ja jättää hautomisen ja poikaset uroksen hoidettavaksi lentäen itse takaisin etelään jo alkukesästä.
Vierailija kirjoitti:
Luonto liveä seuraan siinä Kalasääski uros hoitaa siinä missä Emokin poikasiaan ja ruokahuolto pelaa hyvin,hoitaa hautomisenkin välillä!
Kalasääskissähän naaras tietty munii ja hautoo alussa mutta kun poikaset on isohkoja niin se lähtee etukäteen muuttomatkalle ja uros jää ruokkimaan poikaset kunnes ne on valmiit lähtemään pesästä.
Kahlaajalinnuissa esim. kuovinaaras häippäsee etelään jo kesäkuussa ja jättää poikasten kasvatuksen urokselle. Eiköhän näitä malleja ole monenlaisia eikä niissä ole ns. oikeaa tai väärää. Osalla lajeista tarvitaan molempien panosta jotta jälkeläiset selviää. Ihmisillä koko yhteisö/suku perinteisesti osallistunut huolehtimiseen ja kasvattamiseen. Ihminen on niin avuton syntyessään ja kasvaa aikuiseksi niin pitkään.