Lue keskustelun säännöt.
Hakisitko apua masennukseen joka johtuu olosuhteista?
13.03.2014 |
Olen lievästi masentunut, ja sen on aiheuttanut monella tavalla hankala elämäntilanne. Olen tehnyt pätkätöitä useamman vuoden, ja vaikka olen todella hyvä työssäni ja saanut kiittävää palautetta, en saa vakipaikkaa. Olen koko ajan pari kuukautta töissä, sitten taas työtön määrittelemättömän ajan.
Tästä aiheutuu epävarmuutta ja taloudellisia haasteita. Lisäksi päälle normaalit lapsiperheen kuormitukset sekä sellaiset vastoinkäymiset mitä nyt kaikille voi sattua, sairastumisia, parisuhdeongelmia jne.
Nyt olen lamaantunut. En jaksa hakea töitä kun en niitä kuitenkaan saa. En jaksa hoitaa lapsia. Olen hyvin väsynyt ja makaan sohvalla koko päivän. Ennen harrastin paljon liikuntaa ja se auttoi, mutta terveys alkoi reistailla ja nyt liikkuminen on mahdotonta. Elämässäni ei ole mitään iloa enkä usko että se tästä muuttuu.
Hakisitko apua tässä tilanteessa? Työttömyyden takia en voi mennä kuin julkiseen terveydenhuoltoon enkä usko että saan sieltä apua. Lisäksi en usko että mikään keskusteluapu tai lääkitys auttavat, koska pahoinvointini johtuu elämäntilanteesta. Lääkkeitähän sieltä määrätään, mutta on vaikea nähdä mitään järkeä alkaa syödä niitä.
Kommentit (7)
Jos et jaksa lapsiakaan hoitaa, niin onhan sitä apua pakko hakea, vaikka lapsilla olisi toinenkin huoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäisin ilman muuta hakea apua. Voi olla, että keskusteluapua ei julkiselta puolelta saa, mutta yrittäisin edes.
Lisätietoa täällä:
https://www.e-mielenterveys.fi/mielenterveyden-hairiot/masennus/masennuksen-hoito/
Kyllä ne lääkkeet auttaa jos sulla on pitkäaikaisen masennuksen takia mennyt aivokemia sekaisin. Ei ne ongelman aiheuttajaa poista, mutta jos pää ei toimi normaalisti, on vaikea tarttuakaan asioihin eli korjaamaan olosuhteita. Mietoa lääkitystä kannattaa kokeilla, ei se ole myrkkyä eikä sitä tarvii lopun elämää syödä. Eli ensin nuppi kuntoon ja sitten vaikuttamaan asioihin joihin voi vaikuttaa.
Mä kävin vähän aikaa terapiassa (en pyytänyt enkä saanut lääkkeitä). Se tuntui jonkin verran hyödylliseltä, terapeutti auttoi minua jonkin verran käsittelemään tunteitani niin etten sortuisi niiden alle, mutta olin silti kyllä edelleen masentunut. Masennus meni ohi vasta kun pahin sen aiheuttajista meni pois, eli pääsin aivan kauheasta työpaikasta parempaan.
Siksi minun on hieman vaikea uskoa että lääkkeetkään olisivat auttaneet kovin ratkaisevassa määrin minun tilanteessani.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 11:18"]
Mä kävin vähän aikaa terapiassa (en pyytänyt enkä saanut lääkkeitä). Se tuntui jonkin verran hyödylliseltä, terapeutti auttoi minua jonkin verran käsittelemään tunteitani niin etten sortuisi niiden alle, mutta olin silti kyllä edelleen masentunut. Masennus meni ohi vasta kun pahin sen aiheuttajista meni pois, eli pääsin aivan kauheasta työpaikasta parempaan.
Siksi minun on hieman vaikea uskoa että lääkkeetkään olisivat auttaneet kovin ratkaisevassa määrin minun tilanteessani.
[/quote]
Lisään tähän vielä, että suurin hyöty terapiasta oli minulle se että sain siellä takaisin uskoa siihen, että masennukseni tosiaan oli tullut pitkälti sen kauhean työpaikan takia eikä vain kummunnut minun omasta mustuudestani. Se tieto antoi voimaa ylipäänsä jatkaa toisen työn hakemista, ilman terapiaa en olisi ehkä saanut sitä itsestäni irti.
Eli kannatti haea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hakisi. En hakisi enää apua masennukseen muutenkaan, ellei olisi ihan äärimmäisen paha tilanne, siis tyyliin mietin jo itsemurhaa. Olen hakenut nuorempana kerran apua masennukseen, ja ne lääkkeet oli jotain ihan kauheaa, ja niistä eroon pääseminen myös. En saanut lääkkeistä edes apua itse masennukseen, mutta kasan sivuoireita, ja kun yritin lopettaa toimimattomat lääkkeet, se vasta oli helvettiä...
Terapia voi olla toinen juttu, siitä voisi olla tilanteessasi hyötyä. Mutta ainakaan julkiselta puolelta et varmasti saa muuta kuin lääkereseptin.
Vaikea tilanne. Masennushan on aivan luonnollinen suhtautumistapa, kun elämässä tapahtuu vastoinkäymisiä. Miksi ihminen ei saisi reagoida luonnollisesti, kun kyse on masennuksesta? Hakeutuisin terapiaan, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Lomasta en tiedä, ehkä saisit stressiä vähän pois, mutta toisaalta se saattaisi lamaannuttaa lisää.