Lue keskustelun säännöt.
Psyykkinen toipuminen abortista
13.03.2014 |
Katsoin jokin aika sitten ruotsalaisen dokkarin jossa käsiteltiin aborttia ja siitä selviämistä. RFSU:n edustaja oli sitä mieltä ettei psyykkisistä vaikeuksista abortin jälkeen saisi puhua eikä psyykkistä tukea abortin jälkeen tarjota, koska muuten aletaan kuvitella että "pitäisikin" olla ahdistunut yms. RFSU:n kanta oli se, että jos abortin jälkeen tulee ahdistusta, masennusta tms., tämä johtuu siitä että on ollut aiemminkin psyykkisiä vaikeuksia.
Kaikki muut tahot sekä kaksi abortista oman kokemuksensa kertonutta naista näkivät asian toisin, ts että abortti on usein naiselle kova paikka, eikä psyykkistä vointia esim. hoitoketjussa huomioida tarpeeksi.
Millaisia kokemuksia vauva-palstalaisilla on saamastaan tuesta ja neuvonnasta abortin tekemiseen liittyen?
En ainakaan äkkiseltään löytänyt linkkiä tuohon ohjelmaan, tuli TV2 jokin aika sitten.
Kommentit (32)
Järjellä täytyy käsitellä. Se on SUomessa laillinen toimenpide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 08:53"]
Annettiin toimenpiteen jälkeen puhelinnumerot mielenterveystoimiston ja neuvolan psykologeille. Kehotettiin ottamaan yhteyttä jos vähänkin siltä tuntuu. Ja lääkäri antoi numerot heti toimenpiteen jälkeen
[/quote]Ei tarjottu mitään enkä ole tarvinnut mitään tukea. Olen saanut lapsen sen jälkeen joka oli toivottu ja todella rakas.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 08:53"]
Järjellä täytyy käsitellä. Se on SUomessa laillinen toimenpide.
[/quote]
Mitä ihmettä tällä tarkoitetaan? :D
Mitä tekemistä noilla asioilla on toistensa kanssa?
Kyllä esim. ne joilta on omainen kuollut saattavat tarvita psyykkistä apua, vaikka kuoleminenkin on ihan laillista puuhaa..Vai viittaatko siihen että abortti on oma valinta? Aika monia muitakin valintoja voi ihmiset joutua tekemään jotka on ristiriitaisia ja joiden käsittelyyn tarvitsee tukea selvitäkseen. Tästä voisi olla esimerkkinä vaikkapa eroaminen, laillista sekin.
ap
Kuinka kehtaat mainita läheisen perheenjäsenen menettämisestä seuraavan henkisen katastrofin samassa yhteydessä jonkun hemmetin aborttimasennuksen kanssa.
Vähän hienotunteisuutta. Olen itse haudannut kaksi viikkoa eläneen lapseni eikä se ollut mitään verrattuna 20v veljeni hautaamiseen.
Kyllähän sekin varmaan ahdistaa hos kauheasti tuputetaan psykologeja ym joisra tulee just se mielikuva että abortin jälkeen pitäisi tulla masennusta tai ahdistusta. Mä näen abortin niin että se on helpotus useimmille eikä siihen silloin mitään kriisiapua tarvitse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kadun aborttiani" - Akuutti 13.3.2014...
On tainnut tulla muotiasia kaikesta aborttiin liittyvästä problematiikasta ja katumisesta, jota idiootit eivät olekaan huomioineet kun propagandoivat aborttien puolesta...
Abortoitu sikiö ei päädy enkelinä Taivaaseen tai johonkin Helvettiin vaan sairaalajätteenä ties minne... ehkä poltettavaksi muiden jätteiden kanssa ja joidenkin kohdalla ehkä jopa vessasta alas ja sielu ehkä viemärihoitajien riesaksi viemärisysteemiin... YÖK!!!
Mulle muistaakseni tarjottiin keskustelutukea hoitajan taholta kun hain lääkäriaikaa lähetettä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annettiin toimenpiteen jälkeen puhelinnumerot mielenterveystoimiston ja neuvolan psykologeille. Kehotettiin ottamaan yhteyttä jos vähänkin siltä tuntuu. Ja lääkäri antoi numerot heti toimenpiteen jälkeen
Pakko kysyä että oliko tämä edustaja mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 08:53"]
Pakko kysyä että oliko tämä edustaja mies?
[/quote]
Nainen oli.
RFSU oli saanut selkeästi oman viestinsä läpi aika hyvin, koska hoidoissa mukana olleilla kätilöilläkin oli aikatavalla sama linja. Hyvä jos Suomessa on paremmin huomioitu ne psyykkisetkin tekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
RFSU:n nainen toisteli vaan sitä että abortti on yleensä naiselle ennenkaikkea helpotus. Abortin kokeneet naiset oli pettyneitä siihen, että sanottiin vaan että useimmat naiset toipuu pian ja on seuraavana päivänä "työkunnossa" (ts puhuttiin vain fyysisestä kuntoutumisesta?), kun todellisuudessa asia seurasi ainakin toista naisista vielä vuoden jälkeen tapahtumasta. Ja usemmillahan se varmaan kulkee tavalla tai toisella mukana koko loppuelämän ajan? Tästä taisi haastateltu, asiaa tutkinut gynekologi puhuakin.
No minulle ei ainakaan tullut mitään ahdistusta tai masennusta, helpotusta vain. Olihan se toimenpide inhottava, ja kaikenlaisia tunteita vilisti mielessä, mutta sellainen on ihan normaalia. En kokenut olevani mitenkään rikki abortin jälkeen. Nuo numerot toki sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on tehty raskaudenkeskeytys sikiön kehityshäiriön vuoksi. Raskaus oli toivottu, ja jo siitäkin syystä keskeytys ei ollut mikään hälläväliä-tilanne. Keskeytys tehtiin sairaalassa lääkkeellisesti rv15, ja muistutti kuolleen lapsen synnyttämistä muuten, paitsi että synnytettävä oli tietenkin todella pienikokoinen, noin 11 cm pitkä. Halusimme mieheni kanssa nähdä sikiön jälkikäteen ja ihan ihmismäiseltä se jo näytti fyysisesti. Tilanne oli hyvin surullinen, vaikka olimme molemmat varmoja, että keskeytys oli tilanteessamme ainoa oikea ratkaisu, emmekä tunteneet missään vaiheessa katumusta.
Saimme yhteystietoja auttaviin tahoihin, en muista tarkemmin minne koska en ottanut yhteyttä mihinkään. Sairauslomaa sain viikon, ja siitä tuli itselleni se kuva, että hommasta pitäisi siis selviytyä viikossa. Mies ei saanut sairauslomaa automaattisesti lainkaan, paitsi keskeytyspäivältä kun hän halusi olla siinä tukenani.
Minulla kesti noin kuukauden verran toipua työkykyiseksi (myös fyysiseen toipumiseen meni kauemmin kuin se viikko, vaikka toimenpide sujui oppikirjan mukaisesti). Miehellä osui vuosiloma melko pian keskeytyksen jälkeiselle ajalle, ja hänkin kyllä tarvitsi lomaa toipumiseen. Minulla meni noin 8 kuukautta siihen, että elämä alkoi tuntua taas samanlaiselta, onnelliselta ja toiveiden täyttämältä, kuin ennenkin ja kuoleman varjo ajatuksistani väistyi.
Sanoisin, että minua kaikkein eniten auttoi keskeytyksessä mukana olleen nuoren kätilön suhtautuminen. Se oli kokonaisuudessaan niin eheyttävää, että toipumiseni sai hyvän perustan jo itse tapahtuman aikana. En kuvaile sitä tarkemmin, koska joutuisin silloin kuvaamaan myös keskeytystä yksityiskohtaisesti, ja olen todennut että sellaiset kuvaukset eivät ole kaikille ihmisille sopivaa luettavaa.
Uskon, että meillä kävi hyvä tuuri siinä, että meille osui noin terapeuttisesti suhtautuva kätilö. Olen kuullut myös aivan päinvastaisista kokemuksista. Silloin uskon, että toipumisessa voi mennä vielä paljon kauemminkin ja siinä saatetaan hyvinkin tarvita ulkopuolista apua. Samoin jos nainen ei ole täysin varma päätöksestään, uskon kokemuksen voivan olla äärimmäisen rankka henkisesti. Sitä rankempi, mitä myöhemmin se tehdään.
Aivan alkuraskaudessa tehtävästä keskeytyksestä on varmaan useimmiten tähän minun kokemukseeni verrattuna helpompaa toipua, kun sikiö on vielä hyvin pieni kooltaan. Ja toki riippuu myös ihmisestä, miten kukakin asian kokee. Itse olen herkkä mutta analyyttinen ja tunnen itseni hyvin, joten osaan tehdä päätöksiä, joita en myöhemmin kadu.
Höpö höpö, että muka olisi etukäteen ollut psyykkisiä vaikeuksia, jos niitä tulee! Ollaanhan asiassa kuitenkin peruskysymysten äärellä, elämän ja kuoleman kysymysten, päätetty juuri ettei toinen yksilö saa elää.
Mä en olisi halunnut mitään tunkeilevia akkoja kehittämään mulle suurempia ongelmia, kun mulla jo on. Hyvä vaan, että pysyivät kaukana. Ahdisti se abortti kyllä, joo, mutta kaikki ymmärtää varmaan miksi. Ei siinä mikään lässytys olisi oloa paremmaksi tehnyt.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 09:02"]Höpö höpö, että muka olisi etukäteen ollut psyykkisiä vaikeuksia, jos niitä tulee! Ollaanhan asiassa kuitenkin peruskysymysten äärellä, elämän ja kuoleman kysymysten, päätetty juuri ettei toinen yksilö saa elää.
[/quote] sanoisin ennemminkin että ihminen on kylmä, jos ei mitenkään hetkauta.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 09:02"]Höpö höpö, että muka olisi etukäteen ollut psyykkisiä vaikeuksia, jos niitä tulee! Ollaanhan asiassa kuitenkin peruskysymysten äärellä, elämän ja kuoleman kysymysten, päätetty juuri ettei toinen yksilö saa elää.
[/quote] sanoisin ennemminkin että ihminen on kylmä, jos ei mitenkään hetkauta.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 09:02"]Höpö höpö, että muka olisi etukäteen ollut psyykkisiä vaikeuksia, jos niitä tulee! Ollaanhan asiassa kuitenkin peruskysymysten äärellä, elämän ja kuoleman kysymysten, päätetty juuri ettei toinen yksilö saa elää.
[/quote] sanoisin ennemminkin että ihminen on kylmä, jos ei mitenkään hetkauta.
up