Käykö teille usein niin että ette vaan saa aikaiseksi asioita?

Kyllä. Käy todella usein. Eilen palautin kirjaston kirjoja ja sain pahan mielen, kun taas olin kerännyt sakkoa. Harkitsen kieltää itseltäni lainaamisen, koska kirjojen ostaminen omaksi tulisi minulle halvemmaksi :(

Käy.

Sille on nimikin: prokastinaatio. Itseäni auttoi kun asialle sai nimen ja ymmärryksen että se on oikeastaan aika yleistä.

https://www.evermind.fi/prokrastinaatio-on-vetkuttelua-ja-asioiden-lykk…

ADD:ta minäkin joskus mietin muttei se sitä ole koska minä ainakin tiedän tasan tarkkaan että vitkuttelen, ADD:ssa asiat vaan jäävät tekemättä kun ei hoksaa ajan kuluvan.

Kyllä, ja tuntuu että on vuosi vuodelta lisääntynyt. Johtuu ainakin osittain mun työstä johon en oo tippaakaan motivoitunut ja joka imee musta kaikki mehut, eli koko muukin elä kärsii siitä...

Olen aina ollut tuollainen vetkuttelija. Nyt lasten kanssa on ollut pakko "ryhdistäytyä" ja tarttua toimeen nopeasti, koska tietyt jutut nyt vain on pakko tehdä lasten kanssa tiettyyn aikaan, eikä niitä voi viivyttää.

Ei se nopeampi toimeen tarttuminen ole kylläkään parantanut omaa elämänlaatuani mitenkään. Koko ajan vtuttaa, koska nyt koko elämä on pelkkää rutiinia ja kotitöitä. Ne hommat eivät tekemällä lopu. Ihan koko ajan pitää olla tekemässä jotain. Ennen lapsia sentään pystyi varastamaan omaa aikaa lykkäämällä askareita tai jättämällä ne tekemättä. Esim. lämmintä ruokaa ei ollut pakko tehdä joka päivä.

Saatan olla asioiden vetkuttamisen mestari. Ei vaan v...u jaksa.

Todella usein. Onneksi ei kuitenkaan töissä, jostain syystä siellä saan aikaiseksi. 

Voisin ollakin mutta koen syyllisyyttä tekemättömistä asioista joten teen vaikka ei aina hotsittaisi ollenkaan.

Kyllä, ja olen ihan vaan laiska, aikaansaamaton ja itsekuriton - en yritä keksiä sille jotain muotidiagnoosia enkä käy terapiassa.

Kävisi minullekin noin, jos en päättäisi, että ei käy. Minä käytän paperia ja kynää. Kirjoitan ylös asiat, jotka haluan saada tehdyksi. Laitan joihinkin tarkan ajan, koska teen ja päätän noudattaa sitä. Muuten poimin tekemättömiä asia kerrallaan.

Muistutan itseäni "ei huvita" -hetkellä, että jos aloittaisin löysyyden kierteen, se vain kiihtyisi ja minusta tulisi tylsämielinen valuja. Elämä on hauskempaa, kun siihen ottaa otteen.

Mä en edes enää nykyään viitti aloittaa yhtään mitään koska en kuitenkaan saa tehdä sitä loppuun asti. Aina joku keskeyttää. jos ei lapset niin sitte joku ruuan laitto tai mies tai anoppi soittaa ja tarttee apua jossain. Oon ihan loppu.

Mun koko elämä on saamattomuutta.

Vähän ärsyttää, kun jotkut selvästi aikaansaavatkin ihmiset ovat mielestään "prokastinoijia". Tällainen itseanalyysi saattaa tulla vaikka jonkun menestyneen tubettajan suusta. Itse en saisi niitä videoitakaan aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Käy todella usein. Eilen palautin kirjaston kirjoja ja sain pahan mielen, kun taas olin kerännyt sakkoa. Harkitsen kieltää itseltäni lainaamisen, koska kirjojen ostaminen omaksi tulisi minulle halvemmaksi :(

Minä tein tuon ratkaisun jo vuosia sitten, kun kirjojen palautusmaksuihin alkoi mennä oikeasti monta kymppiä. Helpompaa kun ei tarvitse stressata palautusten kanssa. Ostamani kirjat lahjoitan eteenpäin jos en aio sitä pitää itselläni. Tämä tulisi ehkä liian kalliiksi jos lukisin kymmenen kirjaa kuukaudessa, mutta nykyisellä tahdilla kirjoihin menee ehkä keskimäärin 15 euroa kuussa. Saman summan tai enemmän joku käyttää kaljaan tai tupakkaan.

Varmaan päivittäin jätän asioita tekemättä, kun en vaan saa aikaiseksi, suurin osa toki pikkujuttuja, mutta silti. Olen diagnosoinut itselläni patalaiskuuden, olen vaan älyttömän mukavuudenhaluinen.

Entä jos lopettaisitte laiskuuden?