en luota miehen kykyyn hoitaa vauvaamme

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:23"]

Harvapa äiti etukäteen kuvittelee, että se oma mies olisi lapsen kanssa ärtyisä kiukkuperse. Sitä on aika halolla päähän lyöty, kun sitten mies sellaiseksi paljastuu. Esim. Käyt kaupassa ja jo 15 poissaolominuutin jälkeen alkaa kärttyiset milloin tuut puhelut. Kun lopulta olet tehnyt ostokset ja suoriutunut kotiin, huutaa vauva sekä mies. En tajua, miten siinä muka vaimon kyttäys on ärtyisyyttä aiheuttanut. Jotkut miehet vaan ei tunnu selviävän edes vastasyötetyn kuivissa vaipoissa olevan vauvan kanssa.

[/quote]Tulee vaan mieleen ne jutut kun täällä kysellään että voisiko 1v 2kk lapsen jättää miehelle siksi aikaa kun käy lähikaupassa... Eiköhän se ole silloin jo vähän myöhäistä. Lähes jokainen isä on innoissaan lapsesta ja haluaa varmasti hoitaa sitä viikon parin ikäistä vauvaa, mutta jos ei saa, niin ei sitten osaa.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 17:18"]Onko muilla ollut näin? En pysty rentoutumaan yhtään jos mies kaksin vauvan kanssa ja minun vaikka tarkoitus nukkua. Mies on koko ajan kireä ja vauva itkuinen. Haluan että vauvaa sylitellään kun itkee mutta pelkään ettei miehen hermo kestä.

[/quote]

Taas paskapuhetta ja tosi feministit ja miesten alistajat liikkellä. Ei me niin tyhmiä olla kuin luulette meidän miehien olevan! Itsekkin olen isä 5kk vanhalle pojalle, josta pidän huolta, ruokin korvikemaidolla, kiinteellä ruualla, vaihdan vaipat, puen, nukuta, leikitytän, lenkitytän jne. Vaimoni luottaa minuun täysin ja voin olla vauvan kanssa kaksinkin. Pidän muksustani ja jo yli 17 vuotta sitten jo päätin että haluan lapsen. Sen takia olenkin säästänyt kaikki omat leluni, jotka muksu saa heti kun on sen ikänen ett voi niillä leikkiä. Rahallisestikkin tilanne on hyvä ja muksulle on hankittu kaikki mahdolliset vakuutuksetkin. Vaatteita jne olen ostellut myös muksulle. Et turha haukkua meitä miehiä, me kannamme mielellämme vastuun omista mukuloistamme ja hoidamme niitä mielellään.

Mietin miten omat poikani saisivat joskus lapsia ja olisivat näille kärttyisiä. Voisin syyttää miniää (mikä herkullinen tilanne) tai voisin kehottaa poikiani kasvamaan aikuisiksi ja katsomaan peiliin. Kaikki tässä elämässä ei ole aina muiden syy. Itse asiassa, juuri mikään tässä elämässä ei ole muiden syy. Vastuu on kannettava, siihen on kasvettava vaikka vituttaisikin. Toivon hartaasti, että omat poikani eivät omaksu sellaista kätyösmallia, että ne negatiiviset tunteet puretaan siihen joka on avuttomin puostautumaan. Jos on vihainen puolisolle, pitää ilmaista vihansa puolisolle. Eikä purkaa sitä lapseen. Herranjumala.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:23"]

Harvapa äiti etukäteen kuvittelee, että se oma mies olisi lapsen kanssa ärtyisä kiukkuperse. Sitä on aika halolla päähän lyöty, kun sitten mies sellaiseksi paljastuu. Esim. Käyt kaupassa ja jo 15 poissaolominuutin jälkeen alkaa kärttyiset milloin tuut puhelut. Kun lopulta olet tehnyt ostokset ja suoriutunut kotiin, huutaa vauva sekä mies. En tajua, miten siinä muka vaimon kyttäys on ärtyisyyttä aiheuttanut. Jotkut miehet vaan ei tunnu selviävän edes vastasyötetyn kuivissa vaipoissa olevan vauvan kanssa.

[/quote]Ehkä sitten noin. Onneksi ei sattunut omalla kohdalle. Olen kuvitellut että osaamattomia isiä on niillä äideillä jotka omivat lapsen hoidon, eivätkä luota mieheen.

[/quote]

Meillä mies osallistui ensimmäiset pari viikkoa innolla lapsen hoitoon, ihan vapaasti sai hoitaa omalla tyylillään. Sitten alkoi jatkuva kotona ollessa tietokoneella notkuminen ja menojalan vipatus. Vauvaa hoiti vain käskystä ja ärtyisenä, kun joutui keskeyttämään tärkeät puuhansa (Pelaamisen). Oisko tullu kyllästys vai babyblues?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:07"]

Se on eri asia, jos mies hoitaa laiskanlaisesti vauvaa kuin että on vauvaa hoitaessaan aina ärtyisä ja kiukkuinen. Harvapa haluaa jättää vauvansa sellaiselle hoitoon, oli lapsen isä tai ei. 

Mutta tietystihän se on äidissä aina vika, näin vauvaa nätisti hoitavien miesten vaimot aina jaksaa kertoa.

[/quote]

Siis ei se mitään, että mies liikkuu laiskasti vaan pointti oli se, että ei erottanut hätäitkua(jolloin ehkä voisi toimia ripeämmin) normi itkusta. Enkä sano, että tämä miehen vika on. Kaikilla miehillä vaan ei ole välttämättä herkkyyttä näissä asioissa. Mun mies ainakin pystyi sulkemaan korvansa täysin vauvan itkulta! Sinällään olen hänelle kateellinen. :D

[/quote]Oliko lapsen terveys vaarassa, miehen ns. "hidastelun" vuoksi?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:00"]

No varmaan saa jos on syytä!! Onhan se nyt ihan vitun idioottia tehdä lapsi miehen kanssa ja sitten valittaa kun ei luota siihen että osaa hoitaa! Mitä jos mies ei luota sun hoitotaitoos, annatteko huostaan?

[/quote]

No on on! Tehkää aina lapset naisen kanssa!

Tuntuisiko mies yhtä mieheltä jos hän hösöttäisi lapsen lisäksi kaikissa muissakin asioissa kuten te?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:23"]

Harvapa äiti etukäteen kuvittelee, että se oma mies olisi lapsen kanssa ärtyisä kiukkuperse. Sitä on aika halolla päähän lyöty, kun sitten mies sellaiseksi paljastuu. Esim. Käyt kaupassa ja jo 15 poissaolominuutin jälkeen alkaa kärttyiset milloin tuut puhelut. Kun lopulta olet tehnyt ostokset ja suoriutunut kotiin, huutaa vauva sekä mies. En tajua, miten siinä muka vaimon kyttäys on ärtyisyyttä aiheuttanut. Jotkut miehet vaan ei tunnu selviävän edes vastasyötetyn kuivissa vaipoissa olevan vauvan kanssa.

[/quote]Ehkä sitten noin. Onneksi ei sattunut omalla kohdalle. Olen kuvitellut että osaamattomia isiä on niillä äideillä jotka omivat lapsen hoidon, eivätkä luota mieheen.

[/quote]

Meillä mies osallistui ensimmäiset pari viikkoa innolla lapsen hoitoon, ihan vapaasti sai hoitaa omalla tyylillään. Sitten alkoi jatkuva kotona ollessa tietokoneella notkuminen ja menojalan vipatus. Vauvaa hoiti vain käskystä ja ärtyisenä, kun joutui keskeyttämään tärkeät puuhansa (Pelaamisen). Oisko tullu kyllästys vai babyblues?

[/quote]Kuten kirjoitin, onneksi ei sattunut omalle kohdalle.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:20"]

Juuri tässä ilmenee se itse ongelma -  "Minä haluan että mies tekee sitä ja tätä ja asiat pitää tehdä näin". Ei se ole sun asia määritellä kenekään isyyttä. Relaa hyvä ihminen, lapset kasvaa vaikka ei koko ajan ole huolissaan

[/quote]

Mitä ihmettä? Eihän kyse ole siitä, ollaanko liian huolissaan vai ei, vaan siitä, että itkevälle vauvalle tiuskitaan ja jätetään lohduttamatta vauvaa. Onko tämä sinusta ok?

(voi tietysti olla, että ap näkee tilanteet vääristyneesti, mutta jos mies ei esim. ota itkevää vauvaa syliin tai tiuskii niin se on ihan yksiselitteisesti väärin, yksittäiset väsymyksestä/turhautumisesta johtuvat ylilyönnit poislukien. Joka tapauksessa ap on ainoa, jolla on ensikäden tietoa miehensä toiminnasta, joten ei liene järkevää vastata siltä pohjalta, että ap on lähtökohtaisesti väärässä).

Ja 23, miten viestisi liittyy tähän ketjuun? Ap valitti omasta miehestään, ei miessukukunnasta. Suurin osa isistä varmaan osaa ottaa vauvan tarpeet huomioon aivan hyvin, kuten suurin osa vastaajista toi esiin. Oma mieheni on myös tällainen. Mutta kaikki eivät välttämättä osaa, kuten eivät kaikki äiditkään. Ja silloin on aivan ymmärrettävää, että äiti ahdistuu.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:37"]

Mietin miten omat poikani saisivat joskus lapsia ja olisivat näille kärttyisiä. Voisin syyttää miniää (mikä herkullinen tilanne) tai voisin kehottaa poikiani kasvamaan aikuisiksi ja katsomaan peiliin. Kaikki tässä elämässä ei ole aina muiden syy. Itse asiassa, juuri mikään tässä elämässä ei ole muiden syy. Vastuu on kannettava, siihen on kasvettava vaikka vituttaisikin. Toivon hartaasti, että omat poikani eivät omaksu sellaista kätyösmallia, että ne negatiiviset tunteet puretaan siihen joka on avuttomin puostautumaan. Jos on vihainen puolisolle, pitää ilmaista vihansa puolisolle. Eikä purkaa sitä lapseen. Herranjumala.

[/quote]Äidit purkaa turhautumistaan mieheensä...

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:23"]

Harvapa äiti etukäteen kuvittelee, että se oma mies olisi lapsen kanssa ärtyisä kiukkuperse. Sitä on aika halolla päähän lyöty, kun sitten mies sellaiseksi paljastuu. Esim. Käyt kaupassa ja jo 15 poissaolominuutin jälkeen alkaa kärttyiset milloin tuut puhelut. Kun lopulta olet tehnyt ostokset ja suoriutunut kotiin, huutaa vauva sekä mies. En tajua, miten siinä muka vaimon kyttäys on ärtyisyyttä aiheuttanut. Jotkut miehet vaan ei tunnu selviävän edes vastasyötetyn kuivissa vaipoissa olevan vauvan kanssa.

[/quote]Ehkä sitten noin. Onneksi ei sattunut omalla kohdalle. Olen kuvitellut että osaamattomia isiä on niillä äideillä jotka omivat lapsen hoidon, eivätkä luota mieheen.

[/quote]

Meillä mies osallistui ensimmäiset pari viikkoa innolla lapsen hoitoon, ihan vapaasti sai hoitaa omalla tyylillään. Sitten alkoi jatkuva kotona ollessa tietokoneella notkuminen ja menojalan vipatus. Vauvaa hoiti vain käskystä ja ärtyisenä, kun joutui keskeyttämään tärkeät puuhansa (Pelaamisen). Oisko tullu kyllästys vai babyblues?

[/quote]Kuten kirjoitin, onneksi ei sattunut omalle kohdalle.

[/quote]Ehkä ap:n olisi pitänyt ilmaista asiansa toisin, jos ongelma ei ole se että häin ei luota mieheen, vaan se että mies ei osaa hoitaa lasta.

Ap tunnistan tunteesi täysin. Asiaan auttoi meillä vain aika. Isomman lapsen kanssa mies pärjää hyvin, mutta vauvan itkiessä menee henkisesti lukkoon ja on poissaoleva. Vauva aistii sen ja itkee entistä enemmän. En tiedä mihin terapiaan tuo nelikymppinen mies pitäisi laittaa, kun hän ei pysty esim. pelaamaan muistipeliä ja hyssyttelemään vauvaa yhtä aikaa.

Me aikuisetkin olemme erilaisia ja kaikilta osin on mahdotonta ennakoida miten mies tunnetasolla reagoi lapsen tarpeisiin ennen kuin lapsen tekoon ryhtyy.

Siis selittäkää tämä nyt minulle, että miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa:

a)aloittajan ja hänen miehensä parisuhde

b) miehen  vastuu omasta lapsestaan

Eihän näillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mies on tullut isäksi, nyt hänen pitää kasvaa isäksi. Se on hänen hommansa. Sillä, millaiset välit hänellä on lapsen äitiin, ei pitäisi olla mitään merkitystä siihen, miten hän lasta hoitaa.

Ihan hirveän mustavalkoista ajettelua täällä ja ihan hirveitä vastauksia olet saanut ap! Ihan vihaksi pistää.

Tiesittekö että ihmisiä ja miehiä on erilaisia, kaikki miehet ei ole kuin naapurin Pena tai av-mamman Mara. Kaikilla miehillä ei ole hoivaviettiä, kaikilla ei riitä hermot, eikä kaikkia kiinnosta. Tämmöisiä friikkimiehiä tosiaan on olemassa, harvassa, mutta kuitenkin.

Kysyin kuusivuotiaalta haluaisiko lähteä rakastamalleen mökille isänsä kanssa pariksi päiväksi - ei halunnut. Kun isi ei hoida mua, totesi vain tyynesti. Mitä tuohon voi sanoa? Nyt menet perkele, niinkö?

Ehkä parin vuoden päästä voivat lähteä, kun lapsi pärjää yksinkin. Toivottavasti.

Ap, koita sinnitellä, aina helpompaa kun lapsi kasvaa. Kannattaa miettiä niitä hyviä puolia, meillä mies leikkii lapsen kanssa. Käy töissä, ei juo, ei räyhää. Ostelee lapselle tavaroita, se on sen tapa rakastaa. Syytän anoppia kaikesta, on täysin tunteeton ihminen.

Meillä mies on alkanut pärjäämään lasten kanssa paremmin, kun maaginen vuosi on tullut täyteen. Sitä ennen kiukkusi ja oli ärtyinen lapsille. Vauvat vaan ehkä ovat hänelle liikaa?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:54"]Ap tunnistan tunteesi täysin. Asiaan auttoi meillä vain aika. Isomman lapsen kanssa mies pärjää hyvin, mutta vauvan itkiessä menee henkisesti lukkoon ja on poissaoleva. Vauva aistii sen ja itkee entistä enemmän. En tiedä mihin terapiaan tuo nelikymppinen mies pitäisi laittaa, kun hän ei pysty esim. pelaamaan muistipeliä ja hyssyttelemään vauvaa yhtä aikaa.

Me aikuisetkin olemme erilaisia ja kaikilta osin on mahdotonta ennakoida miten mies tunnetasolla reagoi lapsen tarpeisiin ennen kuin lapsen tekoon ryhtyy.

[/quote]

Lisään vielä, että vaisusta osallistumisesta pikkuvauva-aikana huolimatta miehellä ja isommalla lapsella on hyvä ja läheinen suhde. Anna ap miehelle aikaa.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:07"]

Se on eri asia, jos mies hoitaa laiskanlaisesti vauvaa kuin että on vauvaa hoitaessaan aina ärtyisä ja kiukkuinen. Harvapa haluaa jättää vauvansa sellaiselle hoitoon, oli lapsen isä tai ei. 

Mutta tietystihän se on äidissä aina vika, näin vauvaa nätisti hoitavien miesten vaimot aina jaksaa kertoa.

[/quote]

Siis ei se mitään, että mies liikkuu laiskasti vaan pointti oli se, että ei erottanut hätäitkua(jolloin ehkä voisi toimia ripeämmin) normi itkusta. Enkä sano, että tämä miehen vika on. Kaikilla miehillä vaan ei ole välttämättä herkkyyttä näissä asioissa. Mun mies ainakin pystyi sulkemaan korvansa täysin vauvan itkulta! Sinällään olen hänelle kateellinen. :D

[/quote]Oliko lapsen terveys vaarassa, miehen ns. "hidastelun" vuoksi?

[/quote]

Minä ainakin vastaan hätäitkuun heti. Enkä edelleenkään syytä miestä! Hän osaa hoitaa lapsia, mutta vauvojen kanssa ei erottanut koska oli kyse oikeasta hädästä. Nyt kun lapset ovat isompia, eivät välttämättä valita kivusta isille, koska isi ei ota sitä niin vakavasti. Onko se sitten hyvä vai paha? En tiedä.

Monen miehen avuttomuuden tunne myös purkautuu ärtyneisyytenä. Mutta myös se voi vaikuttaa vauvanhoitointoon, miten puoliso suhtautuu ja luottaako aidosti...

Voin kertoa esimerkin tästä päivästä: mennessäni lepäämään kerroin, että noin 45 min päästä vauva 2kk saattaisi olla väsynyt.(vauva erittäin huono nukkuja ja vaatii kunnon nukutuksen.) Mies jäi tietokoneelle pelaamaan, vauva sitteriin. Tunnin päästä kuuluu vauvan huuto, mies lopettanut pelaamisen ja nyt laittamassa yliväsynyttä vauvaa unille. Menevät ulos ja kuulen vauvan itkun sisälle. Vajaan 10min kuunneltuani menen katsomaan kun mies vaan lykkii vaunuja ees taas eikä nosta itkevää vauvaa syliin.

Näistä tilanteista minulle tulee tunne, että en voi luottaa vauvan tuntevan olonsa täysin turvalliseksi.

Ap

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 21:20"]

Voin kertoa esimerkin tästä päivästä: mennessäni lepäämään kerroin, että noin 45 min päästä vauva 2kk saattaisi olla väsynyt.(vauva erittäin huono nukkuja ja vaatii kunnon nukutuksen.) Mies jäi tietokoneelle pelaamaan, vauva sitteriin. Tunnin päästä kuuluu vauvan huuto, mies lopettanut pelaamisen ja nyt laittamassa yliväsynyttä vauvaa unille. Menevät ulos ja kuulen vauvan itkun sisälle. Vajaan 10min kuunneltuani menen katsomaan kun mies vaan lykkii vaunuja ees taas eikä nosta itkevää vauvaa syliin.

Näistä tilanteista minulle tulee tunne, että en voi luottaa vauvan tuntevan olonsa täysin turvalliseksi.

Ap

[/quote]

Kaikki miehet ei vaan osaa. Se ei siitä mihinkään muutu, teitpä mitä tahansa. Sen sijaan vauvan perusturvallisuuden tunne voi järkkyä kun isä ei vastaa vauvan tarpeisiin. Siksi minä hoidin vauvani jotakuinkin yksin.

Älä kuuntele av-mammojen jauhantaa, nehän lykkäisi vauvansa hoitoon vaikka vanhalle vihtahousulle... ettei tarvisi itse hoitaa.