Jos ensimmäinen ollut haastava vauva, onko toinen ollut helpompi?
Otsikossa aikalailla jo kysymykseni tulikin ilmi. Meillä esikoinen on nyt 9kk ikäinen vauva, jonka kanssa oli todella rankkaa henkisesti ensimmäiset 7kk kuukautta. Vauva vaan itki ja oli tyytymätön, kärsi kovista vatsavaivoista ja häntä kannoimme aamusta iltaan sylissä, koska ei viihtynyt hetkiäkään lattialla. Sitten kun konttaamaan oppi, kaikki alkoi helpottua todella paljon.
Itse olen kuumeillut toisesta lapsesta, haluaisin pienellä ikäerolla (esim 2-3v), mutta mies ei taida olla yhtä innoissaan, kun taitaa hänelläkin vähän tuo ensimmäisten kuukausien vauva-aika kummitella. Omassa jaksamisessa ei ole ongelmaa, ainoastaan pieni pelko siitä että jos toinen olisi täysin samanlainen niin miten arki onnistuisi.
Monilla kavereillani ensimmäiset olleet aika helppoja, mutta sitten toinen onkin saattanut olla ihan erimaata. Ja tiedän kyllä että lapset on erilaisia. Mutta mitenkäs teillä, jos esikoisen kanssa ollut hankalaa, niin sitten kun toinen vauva on perheessä millaista arkenne on ollut ja onko toisen kanssa jo vauva-aika tuntunut helpommalta? :)
Kommentit (31)
Kyllä, ensimmäinen oli haastava.Terve kuin pukki, mutta hankala temperamentti. Ei viihtynyt kuin viihdytettäessä ja silloinkin sai olla kekseliäs. Ei ollut mitään vatsavaivoja, allergioita tms. Myöhemminkin haastava, murrosikään asti, jolloin taas ihan helppo tapaus (ja voi kuinka pelkäsin etukäteen).
Toinen oli aivan eri maata, tyytyväinen vauva ja helppo lapsi, nyt 8v. Olen ihan varma, että murrosiästä tulee kamala...
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:19"]Haastava = olen laiska ja uusavuton nyhverö.
Miksi ennen vavuja osattiin lähes poikkeuksetta hoitaa eikä olleet "haasatvia"?[/quote]
Koska vauvojen annettiin rääkyä itsensä tainnoksiin ja näin opetettiin välttelevä kiintymyssuhde.
[/quote]
Ei kun osattiin kasvattaa. Meillä ei yksikään vauva ole rääkynyt itseään tainnoksiin, mutta tällaiset tapaukset on hoidettu lyhyesti ja napakasti.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:19"]Haastava = olen laiska ja uusavuton nyhverö. Miksi ennen vavuja osattiin lähes poikkeuksetta hoitaa eikä olleet "haasatvia"?[/quote]
Onpa kurjaa saada tuollaisia kommentteja, kun et edes taida ymmärtää miten rankkaa oikeasti meillä oli. Hänellä oli 7kk ikäiseen asti pahat vatsavaivat, vaikka mitenkä röyhtäytettiin, jalkoja pumppailtiin jne. Päivällä ei viihtynyt lattialla vaikka aikuinen olisi vieressä, halusi vain olla sylissä. Itki jos istui sohvalle hyssyttämään, piti olla kokoajan liikkeessä ja kantaa.. Ja iltaisin huusi mahaansa ja sitten myöhemmin myös hampaita. Lääkärissä käytetty, muttei löytynyt allergioita tai refluksia, ollut vain suuritarpeisempi. Kaikki vauvat ei viihdy itekseen jokeltamassa sitterissä. ;) Ja entiedä miten ennen ollaan onnistuttu, meillä vaan ei olla haluttu häntä huudattaa yksin..
Monesti eka on helppo kun eka raskaushan menee helpommine yliajalle kuin seuraavat. Ja vauva kehittyy ja kypsyy kohdussa pidempään.
Ja aika monella tutulla on näin, että ensimmäinen lapsi tosi helppo ja toinen sitten vaikeempi.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:19"]Haastava = olen laiska ja uusavuton nyhverö.
Miksi ennen vavuja osattiin lähes poikkeuksetta hoitaa eikä olleet "haasatvia"?[/quote]
Koska vauvojen annettiin rääkyä itsensä tainnoksiin ja näin opetettiin välttelevä kiintymyssuhde.
[/quote]
Ei kun osattiin kasvattaa. Meillä ei yksikään vauva ole rääkynyt itseään tainnoksiin, mutta tällaiset tapaukset on hoidettu lyhyesti ja napakasti.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuinka kasvatat sylivauvaa? Sellaista, joka aloittaa välittömästi huutokonsertin kun laskee sylistä pois? Sellaisen, joka ei kitise vaan huutaa heti täyttä huutoa. Pakko päästä tänne pätemään ja ylentämään itseään, oikeasti vain ne, joila todella on ne haastavat lapset olleet.
Jos olet sitä mieltä että lyhut ja napakka hoito ovat auttaneet vaikeisiin lapsiisi, niin höpö höpö, ei ne haastavia ole olleet.
Mulla muuten, mutta nuorempi huono nukkumaan pitkiä aikoja, ei yöllä eikä päivällä. Minulla kuulemma vanhin veli ollut haastava, keskimmäinen veli ei niinkään ja minä olen kuulemma aina vaan nukkunut ja herieillä ollessakin lähinnä katsellut.
Molemmat lapset, poika ja tyttö itkivät ekat 7 kk ja tuskin nukkuivat koskaan. Ehkä niillä molemmilla oli sama ongelma? Kun vihdoin nuoremman kohdalla lopetin imetyksen ja se sai vain soijamaidon korviketta, alkoi olo helpottaa.
Vanhempana molemmilla menee maha seksisin maidosta, eli ehkä se oli niiden ongelma alussakin.
En ollenkaan muista hyviä hetkiä noiden vauvojen parissa. En pidä vauvoista...
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:19"]Haastava = olen laiska ja uusavuton nyhverö.
Miksi ennen vavuja osattiin lähes poikkeuksetta hoitaa eikä olleet "haasatvia"?[/quote]
Koska vauvojen annettiin rääkyä itsensä tainnoksiin ja näin opetettiin välttelevä kiintymyssuhde.
[/quote]
Ei kun osattiin kasvattaa. Meillä ei yksikään vauva ole rääkynyt itseään tainnoksiin, mutta tällaiset tapaukset on hoidettu lyhyesti ja napakasti.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuinka kasvatat sylivauvaa? Sellaista, joka aloittaa välittömästi huutokonsertin kun laskee sylistä pois? Sellaisen, joka ei kitise vaan huutaa heti täyttä huutoa. Pakko päästä tänne pätemään ja ylentämään itseään, oikeasti vain ne, joila todella on ne haastavat lapset olleet.
Jos olet sitä mieltä että lyhut ja napakka hoito ovat auttaneet vaikeisiin lapsiisi, niin höpö höpö, ei ne haastavia ole olleet.
[/quote]
Vaikka ihan sillä ettei oteta vauvaa heti syliin, kun alkaa itkeä, koska myös oppii siihen. Lasket vauvan lattialle, menet lauleskellen keittiöön ja vaikka laulat sieltä, annat radiosta tulla vähän musiikkia ja jonkun ajan päästä jos itku jatkuu niin nostetaan syliin. Ja joskus lyhyemmän ajan jälkeen ja joskus pidemmän ajan jälkeen ettei vauva opi siihen.
Ym. monia keinoja, joilla ei vauvaa totuteta siihen ja otat itse rennosti ja luonnollisesti asian. Ei sitä vauvaa tarvitse koko aina inahduksesta ottaa syliin ja voivotella vaan suhtautua luonnollisesti ja rauhallisesti.
Eri asia jos vauva on oikeasti sairas.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:14"]
Meillä oli ekan kanssa haastavaa. Syynä oli paitsi temperamentti myös allergiat, jotka selvisivät myöhemmin. Ikäeroa kakkoseen 2v9kk. Ja toinen oli helpompi. Nukkui hyvin ja perustyytyväinen, vaikka sairastelikin paljon. Oli infektioherkkä eli korvatulehduksia, flunssaa jne. Myös astma ja allergiaa oli. Sen toisin esiin, että uhmaiässä esikoinen oli haastava jälleen. Eli 2-3 v ikäero sinänsä on haaste! Pieni vauva ja isomman rajojen kokeilu työllistää. Ja molemmat on pieniä vielä. Nyt meillä on kolmas ja ikäeroa 5 v ja 8 v isompiin. On ollut helpompaa kuin kahden pienen kanssa aikoinaan. Joten ei isompi ikäero ole yhtään hullumpi! Isommat tykkäävät vauvasta ja leikittävät jne. Silti isommilla on jo omia menoja jne eivätkä ole mustasukkaisia.
[/quote]
Syynä vauvan temperamentti... hah hah haaa... alle 3v. on ihan sama mikä temperamentti sillä on jos kasvatustaidot on hakusassa.