Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos ensimmäinen ollut haastava vauva, onko toinen ollut helpompi?
12.03.2014 |
Otsikossa aikalailla jo kysymykseni tulikin ilmi. Meillä esikoinen on nyt 9kk ikäinen vauva, jonka kanssa oli todella rankkaa henkisesti ensimmäiset 7kk kuukautta. Vauva vaan itki ja oli tyytymätön, kärsi kovista vatsavaivoista ja häntä kannoimme aamusta iltaan sylissä, koska ei viihtynyt hetkiäkään lattialla. Sitten kun konttaamaan oppi, kaikki alkoi helpottua todella paljon.
Itse olen kuumeillut toisesta lapsesta, haluaisin pienellä ikäerolla (esim 2-3v), mutta mies ei taida olla yhtä innoissaan, kun taitaa hänelläkin vähän tuo ensimmäisten kuukausien vauva-aika kummitella. Omassa jaksamisessa ei ole ongelmaa, ainoastaan pieni pelko siitä että jos toinen olisi täysin samanlainen niin miten arki onnistuisi.
Monilla kavereillani ensimmäiset olleet aika helppoja, mutta sitten toinen onkin saattanut olla ihan erimaata. Ja tiedän kyllä että lapset on erilaisia. Mutta mitenkäs teillä, jos esikoisen kanssa ollut hankalaa, niin sitten kun toinen vauva on perheessä millaista arkenne on ollut ja onko toisen kanssa jo vauva-aika tuntunut helpommalta? :)
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 17:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 17:24"]
8/22, et oo haastavaa nähnytkään!!! Oikeesti voimakastahtoinen vauva ei tuollaisilla hömppäohjeilla muutu vähemmän vaativaksi.
[/quote]
Vai oikein "voimakastahtoinen" vauva ja alle 1-vuotias. En tiedä itkiskö vai nauraisiko.
Siltä vauvelilta vaan leikataan se "voimakas tahto" pois; otetaan vaikka yksi päivä kunnon ja kova linja eli itkemällä ei saa mitään. Jo alkaa tahto leikkaantua seuraavana päivänä. Ei ihme, että tulette olemaan teiniennekin kanssa kovassa hädässa.
[/quote]
Ei itkevää vauvaa kyykyteä tuolla tavalla, vaan lohdutetaan. Sehän kerrotaan jo neuvolan ohjeissakin. Toki voi kuulostella itkua, jos se olisi jotain pelkkää pientä äninää tai tylsistymistä, eikä oikeaa tarvetta.
Kuulostat julmalta! Onneksi oma äitini oli lempeä, eikä tuollainen natsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyll mä olenkin iloinen, että oman hepulihuutajan otin syliin ja siinä pidin ja vaikka nukuttiinkin sylikkäin. Mieluummin liikaa syliä kuin joku keskitysleirimeininki antakaa mun kaikki kestää.
Ei ihme, että suomalaiset lapset ovat huonotapaisia ja heti-kaikki-mulle sekä pettymyksiä ei kestetä yhtään. Jatkakaa vaan nössökasvatustanne.
Meillä jokaisella on jo syntyessä erilaiset temperamenttipiirteet. Sen takia vauvatkin on erilaisia hoidettavia. Ei meidän kolme lasta ainakaan ole olleet samanlaisia!
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 17:24"]
8/22, et oo haastavaa nähnytkään!!! Oikeesti voimakastahtoinen vauva ei tuollaisilla hömppäohjeilla muutu vähemmän vaativaksi.
[/quote]
Vai oikein "voimakastahtoinen" vauva ja alle 1-vuotias. En tiedä itkiskö vai nauraisiko.
Siltä vauvelilta vaan leikataan se "voimakas tahto" pois; otetaan vaikka yksi päivä kunnon ja kova linja eli itkemällä ei saa mitään. Jo alkaa tahto leikkaantua seuraavana päivänä. Ei ihme, että tulette olemaan teiniennekin kanssa kovassa hädässa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 17:03"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:19"]Haastava = olen laiska ja uusavuton nyhverö.
Miksi ennen vavuja osattiin lähes poikkeuksetta hoitaa eikä olleet "haasatvia"?[/quote]
Koska vauvojen annettiin rääkyä itsensä tainnoksiin ja näin opetettiin välttelevä kiintymyssuhde.
[/quote]
Ei kun osattiin kasvattaa. Meillä ei yksikään vauva ole rääkynyt itseään tainnoksiin, mutta tällaiset tapaukset on hoidettu lyhyesti ja napakasti.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuinka kasvatat sylivauvaa? Sellaista, joka aloittaa välittömästi huutokonsertin kun laskee sylistä pois? Sellaisen, joka ei kitise vaan huutaa heti täyttä huutoa. Pakko päästä tänne pätemään ja ylentämään itseään, oikeasti vain ne, joila todella on ne haastavat lapset olleet.
Jos olet sitä mieltä että lyhut ja napakka hoito ovat auttaneet vaikeisiin lapsiisi, niin höpö höpö, ei ne haastavia ole olleet.
[/quote]
Vaikka ihan sillä ettei oteta vauvaa heti syliin, kun alkaa itkeä, koska myös oppii siihen. Lasket vauvan lattialle, menet lauleskellen keittiöön ja vaikka laulat sieltä, annat radiosta tulla vähän musiikkia ja jonkun ajan päästä jos itku jatkuu niin nostetaan syliin. Ja joskus lyhyemmän ajan jälkeen ja joskus pidemmän ajan jälkeen ettei vauva opi siihen.
Ym. monia keinoja, joilla ei vauvaa totuteta siihen ja otat itse rennosti ja luonnollisesti asian. Ei sitä vauvaa tarvitse koko aina inahduksesta ottaa syliin ja voivotella vaan suhtautua luonnollisesti ja rauhallisesti.
Eri asia jos vauva on oikeasti sairas.
[/quote]
Meillä myös koira ja kissa kävivät ihmettelemästä ja nuolemassakin huutavaa lasta ja muutakin mielenkiintoista oli vauvan silmien edessä. Huomio kiinnittyi muualle.
On ennenkin ollut koliikkivauvoja. Ei se ole mikään nykyajan ilmiö.
Allergiat taitavat tosin olla lisääntymään päin. Näin myös vauvalla. Vauvat sitten itkevät sitä kipuaan, mikä on täyttä helvettiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8/22, et oo haastavaa nähnytkään!!! Oikeesti voimakastahtoinen vauva ei tuollaisilla hömppäohjeilla muutu vähemmän vaativaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka vaikea, toka myös, kolmas helppo kuin mikä! Saas nähdä mikä tää neljäs sit on :)
eli sulla oli sairas vauva ap, ei haastava. ihan ku vauva jotenkin tahallaan olis ollut vaikee.
ei sellasia olekaan kuina haastavia vauvoja, on terveitä ja sairaita. ja sitten on vanhempia jotka käytöksellään saavat vauvansa itsemurhan partaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kuten sulla, eka hyvin samanlainen. Lisäksi ei nukkunut päivisin ja oli refluksia. Toka syntyi kun eka oli alle 2v. Ja tää olikin sitten tosi helppo! Söi lyhyesti, nukahti itse ja makaili tunninkin leikkien lattialla. Oli myös henkisesti helpompaa jopa keskittyä kahteen kuin vain siihen yhteen ja sen ongelmiin, hassua kyllä. Vauvasta oli pian seuraa haastavalle esikoisellekin.
Tää kolmas onkin sitten taas ekan luokkaa, mutta nyt jo tietää, että loppuu aikanaan.
Meillä oli ekan kanssa haastavaa. Syynä oli paitsi temperamentti myös allergiat, jotka selvisivät myöhemmin. Ikäeroa kakkoseen 2v9kk. Ja toinen oli helpompi. Nukkui hyvin ja perustyytyväinen, vaikka sairastelikin paljon. Oli infektioherkkä eli korvatulehduksia, flunssaa jne. Myös astma ja allergiaa oli. Sen toisin esiin, että uhmaiässä esikoinen oli haastava jälleen. Eli 2-3 v ikäero sinänsä on haaste! Pieni vauva ja isomman rajojen kokeilu työllistää. Ja molemmat on pieniä vielä. Nyt meillä on kolmas ja ikäeroa 5 v ja 8 v isompiin. On ollut helpompaa kuin kahden pienen kanssa aikoinaan. Joten ei isompi ikäero ole yhtään hullumpi! Isommat tykkäävät vauvasta ja leikittävät jne. Silti isommilla on jo omia menoja jne eivätkä ole mustasukkaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on muuten haastavia vauvoja. Onhan eriluonteisia aikuisiakin.. Uskon, että ap tarkoitti, ettei viihdy yksin silloinkaan kun ei kipuile? Niin ainakin meillä. Meilläkin loppui itkut kun pääsi itse liikkeelle - oli vain kärsimätön kun halus liikkua ja apu ei ehkä aina osunut oikeaan...
Eka todella vaikea vauvana ja pikkutaaperona, helppo myöhemmin. Toka superhelppo vauva mutta nukkui tosi vähän, paljon hankalampi luonne taas nyt 4 vuotiaana, kolmas helpohko vauva mutta aika voimakastahtoiselta vaikuttaa nyt 1,5 veenä. Kaikki omanlaisiaan ja niin rakkaita!
Haastava = olen laiska ja uusavuton nyhverö.
Miksi ennen vavuja osattiin lähes poikkeuksetta hoitaa eikä olleet "haasatvia"?
Meillä esikoinen oli itkuinen ja huono nukkumaan koko ensimmäisen vuoden. Eli lähes vuosi meni tosi huonoilla yöunilla, pahimmillaan kuukausia maksimissaan tunnin pätkissä. Mitään selittävää syytä ei löytynyt.
Noin kahden vuoden paikkeilla oli jo uupumus unohtunut ja 2.5vuoden ikäerolla saimme toisen lapsen. Toivomme rauhallisempaa lasta, mutta uskon myös, että uusintakierroksella olisi itkuisuus ja huonounisuus helpompaa kestää ( kun ietää kokemuksesta sen varmasti loppuvan ajan kanssa). Vauvalla on ikää vasta 2 viikkoa, joten ei tiedetä vielä minkälainen tsäkä kävi.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:19"]Haastava = olen laiska ja uusavuton nyhverö. Miksi ennen vavuja osattiin lähes poikkeuksetta hoitaa eikä olleet "haasatvia"?[/quote]
Oi, kun tuli kirj.virheitä vauhdissa, sry. :)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 16:19"]Haastava = olen laiska ja uusavuton nyhverö.
Miksi ennen vavuja osattiin lähes poikkeuksetta hoitaa eikä olleet "haasatvia"?[/quote]
Koska vauvojen annettiin rääkyä itsensä tainnoksiin ja näin opetettiin välttelevä kiintymyssuhde.
Alue: Aihe vapaa
Joku tollo täällä taas jakelee 70- lukulaisia neuvoja... Pieneen ininään ei tartte reagoida heti, mutta hätähuutoon kyllä. Jos vauvan tempperamentti on nopeasti kiihtyvä niin silloin se on haastava ja huutaa kyllä korkealta ja kovaa niin kauan kunnes syliin pääsee (toki jos syliin ei pääse ja hätään ei vastata niin kyllähän vauva oppii ettei ole arvokas ja tärkeä ja että hätään ei vastata). Isompaa lasta voi "kouluttaa", mutta sylivauva ei ymmärrä muusta kuin että vastataanko hätään vai ei