Oletko mustasukkainen ystävästäsi?
Olen tehnyt ikävän huomion itsestäni: Olen mustasukkainen ystävästäni! Tarkoitan, että koen ystäväni toisen hyvän ystävän jollain tavalla kilpailijaksi. Naurettavaa ja lapsellista, mutta tässä ei ole järjellä mitään tekemistä tunteiden kanssa. Ystäväni on minulle tärkeä ja olemme jakaneet niin ilot kuin surutkin hänen kanssaan. Onhan minullakin toisia ystäviä, mutta hän on ylitse muiden. Olenko jotenkin yliripustautuva? En ole kertonut tästä asiasta ystävälleni, sillä asia nolottaa. Onko kellään ollut ikinä samanlaisia tunteita? Toki pikkutyttönä kavereista kiisteltiin, mutta että ihan aikuisena...
Kommentit (8)
tällaisia mene paljastamaan, tai hän on kohta entinen ystäväsi.
Olen ajatellut sen niin, että jotakin on läpikäymättä elämän kiemuroissa, koitan ymmärtää itseäni.
hän takertuisi sinuun pelkästään. Oikeasti, kokemusta on takertujista. Eikö olekin kiva juttu, että hänellä muitakin ihmisiä elämässään?
Kolmannen kanssa voi jutella syntyjä syviä ja neljäs on puhelinkaveri.
näin on käynyt useasti, mulla on ollu erittäin hyvä mies YSTÄVÄ, ja kun hän on ruvennut seurustelemaan, on tyttis sitten vienyt YMMÄRRETTÄVÄSTI miehen ajan, ja tämän ymmärrän, mutta tyttis ei ole ymmärtänyt meidän ystävyyttä, joten nyt emme ole enää ystäviä, kavereita kyllä, mutta emme enää " tunne" toisiamme... tajuskohan kukaan nyt tätä juttua...eli emme saaneet enää tavata kahdenkesken tai tuli kamalat mustis huudot tytsyltä...
pidä vaan asia omana tietonasi.