Miten tuen miestä synnytyksen jälkeen?

Nostan viestiä, joku vastaisi.

..siis jos joku vastaisi..

Kehu ja kuuntele. Silitystä. Syliä. Seksiä. Kahvia. Pihvi.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 21:27"]

Kehu ja kuuntele. Silitystä. Syliä. Seksiä. Kahvia. Pihvi.

[/quote]

Tässä olen ite henkisesti ihan lopussa. Mutta pitää yrittää noilla =)

Vai että on miehellä paha mieli, kun ei ole saanut osakseen synnytystä ja raskaushormoneja. Tottakai lapsen saaminen mullistaa molempien elämän, mutta voisi mies tällä kertaa ajatella omaa napaansa pidemmälle...

Mies ei ole synnyttänyt eikä tod tartte mitään tukea. Tai jos tarttee, hankkii sitä iha ite muualta.

Mitähän tukea mies tarvitsee? Mihin? Miksi?

Ikeasta saa sellaisia puisia miestukia, vähän kuin isoja kirjatukia, suosittelen! Meillä ainakin auttoi, nyt mies on taas tasapainossa. Muistat vaan punnita miehen ennen ostosreissua, niitä kun on eri painoisille omansa.

Tarkoittiko mies tuolla aikaa synnytyksen jälkeen, vai ehkä aiempia aikoja, jolloin hänellä on ollut vaikeaa. Onko ollut, oletko tukenut? 

Kyllähän se on miehellekki iso elämänmuutos ja myös miehelle voi tulla synnytyksenjälkeinen masennus.

Jos sillä miehellä ei oo voimavaroja sua auttaa niin hakekaa yhdessä apua vaikka perhetyöstä.

Ymmärsin, että tarkoittaisi tätä aikaa.

Vaimo on levinnyt, hapsuhiuksinen itsesäälissä riutuva minäparka. Kyllä kai sitä alkaa sapettamaan, kun tajuaa mihin liemeen on joutunut. Parhaiten lohduttaa naapurin YH 

Vaimo on levinnyt, hapsuhiuksinen itsesäälissä riutuva minäparka. Kyllä kai sitä alkaa sapettamaan, kun tajuaa mihin liemeen on joutunut. Parhaiten lohduttaa naapurin YH 

Ap, miten miehesi osallistuu sen kuuluisan vauva-arjen pyörittämiseen? Onko teillä millainen tukiverkosto? Auliisti myönnän, että ennen vauvan syntymää pidin neuvolan  tukiverkosto-puheita ihan täytenä höpötyksenä. En ole enää ihan nuori äiti, ja olemme mieheni kanssa tekeviä ihmisiä.

Mutta mutta, synnytykseni ei sitten ollutkaan helppo, ja mies oli meillä tämän takia pitkään "logistiikkaa", joka kävi kaupassa, kuskasi asioita, hoiti juoksevat asiat. Ja vaikka nyt olenkin jo melkein palautunut raskaudesta ja synnytyksestä, usein vain on helpompaa delegoida juoksevat asiat miehelle, ja jäädä itse kotiin. Tavallaan tämä on tylsää - niinä ensimmäisinä viikkoina, kun en oikein yksinkertaisesti  pystynyt liikkumaan kuin pakolliset (ihan aluksi jopa seisominen hoitopöydän ääressä oli kamalaa), meinasi kyllä pää hajota totaalisesti. Mutta toisaalta tämä tarkoittaa, että jaksan pitää parempaa huolta vauvasta, ja jopa vauvan isästä.  

Vauvan synnyttyä olemme olleet miehen kanssa kiitollisia myös jokaisesta ruokapussista, jonka kokkaamisesta tykkäävä ja siinä hyvä anoppi on tuonut. Tai saamastamme avusta esimerkiksi kotitöissä tai ristiäisten järjestämisessä. Ihan varmasti olisimme näistä itsekin selvinneet, mutta se, että joku muu on tuppautunut nämä asiat meille tekemään, on sitten jättänyt edes pikkuisen aikaa olla kahden tekemättä mitään esimerkiksi illalla vauvan nukkuessa. 

Kerrot, että olet ollut todella huonolla mielialalla jo pitkään. Oikeastiko kuviyteket, että kukaan puoliso jaksaa ärripurria kuukausitolkulla loukkaantumatta? Jos haluat oikeasti tukea miestäsi, niin voisit aloittaa korjaamalla omaa käytöstäsi ja pyytämällä.anteeksi. Raskaus- ja pms-hormonit vaikuttavat.mielialaan, mutta käyttäytymisesi on tietoisen mielesi tuotetta.

Rasvaat sen raukan kovia kokenutta välilihaa ja kipeitä nännejä.

Erikoinen tilanne. Eikös tuo yleensä mene niin päin että miehen mielestä nainen on synnytyksen jälkeen liiankin tukeva? Mies ajautuu siten synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja lähtee etsimään nuorempaa ja kiinteämpää lihaa. Voi miehiä.. :/

Tue sitä ukkoa potkaisemalla se pihalle. 

Aika miesvihamielisiä kommentteja ja peukutuksia täällä. Kyllä iso elämänmuutos voi vaikuttaa miehenkin mielialaan, jopa johtaa masennukseen. Tietysti ap:lla on itsekin rankkaa mutta ehkä he voisivat jotenkin jaksaa tukea toisiaan tai hakeutua vaikka perheneuvolaan...