Lue keskustelun säännöt.
Apteekin työntekijät eivät osaa tilastomatematiikkaa
11.03.2014 |
Jos pitkäaikaissairautta sairastava ihminen menee hakemaan lääkkeitä, niin miksi häneltä aina kysytään, että onko käyttänyt lääkettä ennenkin ja osaako käyttää?
Esim. diabetesta sairastava ihminen on varmasti saanut "koulutuksen" pistämistä varten jo heti silloin kun tauti on ensimmäisen kerran havaittu. Miksi siis insuliinikynää hakevalta kysytään tuo yllä oleva mantra? Koska mitä suuremmalla todennäköisyydellä hän ON käyttänyt insuliinikynää ennenkin.
Kommentit (13)
Ap, siksi, että se on heidän vastuullaan. Ihan sama, vaikka vain yksi tuhannesta olisi ensikertaa ostamassa ko. lääkettä, farmaseutin vastuulla on AINA varmistaa, että sen lääkkeen käyttö on asiakkaalle tuttu juttu.
Tämä on aivan laissakin,
"Lääkelain 6. luku,
57 § (10.12.2010/1112)
Lääkkeitä apteekista ja sivuapteekista toimitettaessa on ‹apteekin› farmaseuttisen henkilökunnan neuvoilla ja opastuksella pyrittävä varmistumaan siitä, että lääkkeen käyttäjä on selvillä lääkkeen oikeasta ja turvallisesta käytöstä lääkehoidon onnistumisen varmistamiseksi. "
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870395?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=apteekin
Joten mitäpä ap, jos ottaisit asioista selvää, ja lakkaisit urputtamasta typeriä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä liittyy tilastomatemaatiikkaan?
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 17:28"]
Miten tämä liittyy tilastomatemaatiikkaan?
[/quote]Eiku todennäköisyys laskentaan :)
typo
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 17:13"]
Minusta tuo on kivaa kun kysytään, ei kaikesta kannata tässä maailmassa närkästyä, voi muuttua ihan närkäksi kokonaan:) Mistä ne siellä voi tietää, kuka tietää ja kuka ei. Ajattele niidenkin näkökulmasta - minusta no problems at all!
[/quote]Mutta onko sulla pitkäaikaissairautta? Sairaus joka vituttaa kun siihen joutuu niitä lääkkeitä hakemaan koko ajan.
Jos henkilö on kerran kymmenestä ostoskerrasta ollut ensikertalainen (mikä on hyvin epätodennäköistä) niin silloin todennäköisyys sille, että hän ei ole käyttänyt lääkettä ennen on 1/10=0,1 :)
En ole nipo, mutta tämä jaksaa kummastuttaa ja huvittavaa.
[/quote]
Jos joka 10.s asiakas jäisi ilman neuvontaa niin siinä ei tilastomatematiikka pelasta kun joku heistä käyttääkin lääkettä väärin. On totta, että insuliinista neuvominen on käytännössä aina hoidettu muualla, mutta kun se kysäisy on myös lakisääteinen. Isälläni on ollut 40 vuotta dm1 joten mä en kysy insuliinidiabeetikoilta tuota, koska tiedän, ettei apteekki joudu oikeastaan ikinä neuvomaan missään kriittisessä insuliineihin liittyvässä, mutta tiedän sen isäni, en koulutukseni takia. Koulutus edellyttäisi sitä kysymistä ja lääkelaki.
Kuinka moni tilastomatematiikan lakien mukaan ottaisi lääkettä väärin, jos farmaseutit arvailisivat onko lääke ko. asiakkaalle tuttu, kerro mulle, tilastomatemaattisesti lahjakas asiakas.
Tässä sulle pähkinä:
Sanotaan, että farmaseutilla on 85 asiakasta päivässä, joista joka 7 ei ole ennen käyttänyt lääkkeitä? Neuvomatta ei-tuttuja lääkkeitä käyttäisi väärin (arvaan) joka toinen.
Kuinka moni tilastomatematiikan lakien mukaan ottaisi lääkettä väärin, jos farmaseutit arvailisivat onko lääke ko. asiakkaalle tuttu, kerro mulle, tilastomatemaattisesti lahjakas asiakas.
Tässä sulle pähkinä:
Sanotaan, että farmaseutilla on 85 asiakasta päivässä, joista joka 7. ei ole ennen käyttänyt lääkkeitä? Neuvomatta ei-tuttuja lääkkeitä käyttäisi väärin (arvaan) joka toinen. Eli kuinka moni hänen sen päivän asiakkaistaan käyttäisi lääkettä väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 17:13"]
Minusta tuo on kivaa kun kysytään, ei kaikesta kannata tässä maailmassa närkästyä, voi muuttua ihan närkäksi kokonaan:) Mistä ne siellä voi tietää, kuka tietää ja kuka ei. Ajattele niidenkin näkökulmasta - minusta no problems at all!
[/quote]Mutta onko sulla pitkäaikaissairautta? Sairaus joka vituttaa kun siihen joutuu niitä lääkkeitä hakemaan koko ajan.
Jos henkilö on kerran kymmenestä ostoskerrasta ollut ensikertalainen (mikä on hyvin epätodennäköistä) niin silloin todennäköisyys sille, että hän ei ole käyttänyt lääkettä ennen on 1/10=0,1 :)
En ole nipo, mutta tämä jaksaa kummastuttaa ja huvittavaa.
[/quote]
Jos joka 10.s asiakas jäisi ilman neuvontaa niin siinä ei tilastomatematiikka pelasta kun joku heistä käyttääkin lääkettä väärin. On totta, että insuliinista neuvominen on käytännössä aina hoidettu muualla, mutta kun se kysäisy on myös lakisääteinen. Isälläni on ollut 40 vuotta dm1 joten mä en kysy insuliinidiabeetikoilta tuota, koska tiedän, ettei apteekki joudu oikeastaan ikinä neuvomaan missään kriittisessä insuliineihin liittyvässä, mutta tiedän sen isäni, en koulutukseni takia. Koulutus edellyttäisi sitä kysymistä ja lääkelaki.
Kuinka moni tilastomatematiikan lakien mukaan ottaisi lääkettä väärin, jos farmaseutit arvailisivat onko lääke ko. asiakkaalle tuttu, kerro mulle, tilastomatemaattisesti lahjakas asiakas.
Tässä sulle pähkinä:
Sanotaan, että farmaseutilla on 85 asiakasta päivässä, joista joka 7 ei ole ennen käyttänyt lääkkeitä? Neuvomatta ei-tuttuja lääkkeitä käyttäisi väärin (arvaan) joka toinen.
[/quote]Ei vaan 8%
Miten ketään häiritsee noin 5 s kestävä keskustelu siinä asioinnin kuluessa?!
-Onko tuttu lääke?
-Joo.
... Plus että siihen tuttuun lääkkeeseen on voinut juuri siinä edellisen hakukerran jälkeen tulla jokin muutos, josta farmaseutti voi mainita tässä yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo on kivaa kun kysytään, ei kaikesta kannata tässä maailmassa närkästyä, voi muuttua ihan närkäksi kokonaan:) Mistä ne siellä voi tietää, kuka tietää ja kuka ei. Ajattele niidenkin näkökulmasta - minusta no problems at all!
1. Aina ei voi tietää onko lääke uusi vai vanha. Jos resepti on uusi, on luonnollista varmistaa onko lääke tuttu.
2. Meidän velvollisuus on varmistaa että lääkettä osataan käyttää. Kaikki asiakkat eivät osaa kysyä vaikka mietityttää.
3. Pitkäaikaissairaudet eivät aina näy päällepäin. Mistä mä tiedän kenellä on diabetes ja kuinka pitkään hän on sairastanut?
3. On myös tyhmiä ja yli-innokkaita farmaseutteja, valitettavasti.
Jos sua kovasti korpeaa että sulta kysellään asioita, niin voit vaikka lääkettä hakiessasi itse omatoimisesti mainita, että on tuttu lääke. Niin minäkin teen jos asioin apteekissa, koska en tarvitse sitä lääkeneuvontaa (koska olen itse farmaseutti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 17:13"]
Minusta tuo on kivaa kun kysytään, ei kaikesta kannata tässä maailmassa närkästyä, voi muuttua ihan närkäksi kokonaan:) Mistä ne siellä voi tietää, kuka tietää ja kuka ei. Ajattele niidenkin näkökulmasta - minusta no problems at all!
[/quote]Mutta onko sulla pitkäaikaissairautta? Sairaus joka vituttaa kun siihen joutuu niitä lääkkeitä hakemaan koko ajan.
Jos henkilö on kerran kymmenestä ostoskerrasta ollut ensikertalainen (mikä on hyvin epätodennäköistä) niin silloin todennäköisyys sille, että hän ei ole käyttänyt lääkettä ennen on 1/10=0,1 :)
En ole nipo, mutta tämä jaksaa kummastuttaa ja huvittavaa.
Se, että sinulla on ollut diabetes ei kerro pistätkö tai mittaatko verensokeriasi itse. Kuuluu työhön että asia varmistetaan. Senhän voi käydä hakemassa myös sukulainen. Ja voihan kyseessä olla 2 tyyppinen diabetes, joka ei ole ollut kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli oletat, että kaikilla on käytössä insuliinikynä eikä kukaan käytä insuliinipumppua?
Asiakas tulee apteekkiin ja ojentaa reseptinsä farmaseutille, joka palvelee asiakasta. Missä tilastomatematiikka?