Lue keskustelun säännöt.
Olen tavannut IHANAN miehen.. mutta.
11.03.2014 |
Olen tavannut aivan täydellisen miehen. Olemme todella rakastuneita. Mies on oikeasti kaikkine puutteineen ja ihastuttavine ominaisuuksineen juuri sitä mitä olen aina halunnut. Olemme molemmat sitä mieltä, että tässä se nyt on :)
MUTTA... Olen tavannut miehen pojan nyt pari kertaa. Mies on eronnut pari vuotta sitten, lapsi on 4 vuotias. En ole koskaan törmännyt niin huonosti käyttäytyvään lapseen. Poika on selvästi ikäistään kehittymättömämpi, esim. hänen puheestaan ei saa selvää.
Poika sylkee, koskee kaikkia tavaroita vaikka häntä kieltäisi. Sottaa, on siis kertakaikkisen tottelematon. Ja minulla on 6-vuotias tytär joten kokemusta pikkulapsista on, ei vaan koskaan tuollaisesta. Olen komentanut poikaa, kun hän tekee pahaa, mutta katsoo minua uhmakkaasti ja jatkaa pahantekoaan.
Mies on aseeton lapsen kanssa. Ei oikein osaa komentaa ja olla tiukkana. Kokee huonoa omaatuntoa avioerosta, ja siksi ei oikein saa otetta lapseen kasvatuksellisesti.
Lapsi selvästi hakemalla hakee minun huomiotani (negatiivisella tavalla), esim. sylkemällä lattialle ja katsomalla samalla minuun.
Miten ottaa tämän esille miehen kanssa, joka tietysti rakastaa poikaansa, mutta joka on selvästi aika sokea sille että lapsesta on kasvamassa riiviö. Mieheltä puuttuu auktoriteetti poikansa suhteen täysin. Poika tekee ihan mitä tahtoo.
Olen siis nyt muutamia kertoja tavannut pojan, ja poika on sanonut isälleen ettei pidä minusta. Mies suhtautuu tähän neutraalisti, sillä hän itse sanoo rakastavansa minua.
Tiedän että lapsiasia on miehelle arka. Miten saisin lähestyttyä häntä ja kerrottua, että pahimmassa tapauksessa tämä todellakin uskomattoman ihana rakkaustarina loppuu miehen kurittomaan lapseen? On kamalaa sanoa, että tunne siitä ettei poika pidä minusta on täysin molemminpuolinen ja ahdistaa ajatus siitä että tuo lapsi kuuluisi yhteiseen arkeemme. Tottakai hän tulee kuulumaan, hänhän on miehen lapsi. Parhaassa tapauksessa vuoroviikon lapsi tulisi tulevaisuudessa asumaan luonamme. Voiko tällaiseen käytökseen ja ongelmaan puuttua ajoissa? Jos voi, miten?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:23"]
Kamalaa, että aikuinen viitsii edes odottaa 4-vuotiaalta kypsää käyttäytymistä erotilantessa ja uuden äitipuolen avosylin vastanottamista! Totta kai se lapsi pistää vastaan ja kapinoi! Terve pikkumies, joka ei isin uutta kumppania purematta niele!
[/quote]
Niin, no en odota että minut pitäisi "avosylin" ottaa vastaan, odotan vaan edes alkeellisia käytöstapoja. Ja että mies puuttuisi siihen että lapsi ei osaa vähääkään käyttäytyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se uusioperhe-elämä on...luulitko että se on jotenkin helppoa elämää? Aina on jotain kahnausta ja ongelmaa eikä kaikki tule toimeen välttämättä jatkossakaan. Kasvatuksesta tulee ongelmia kun on erilaisia näkemyksiä kullakin miten muksut pitäisi kasvattaa. Jos jo alusta asti tuntuu vaikealta tuskin tulee helpottamaankaan, tuletko jaksamaan miestä joka ei viitsi omaa lastaankaan kasvattaa?
Täältä on turha tulla apua kysymään. Oletusarvo on, että vihaat miehesi lasta, näet hänessä vain huonoja puolia, yrität päästä lapsesta eroon ja haet täältä asiaan kannatusta. Näin ainakin av-mammojen mielestä.
Oikeasti tässä olisi keskustelun paikka miehesi kanssa, koita saada hänet näkemään asiat kantiltasi. Karhunpalvelus lapselle on rajoitta kasvaminen, lapsen paha mieli erosta ja uudesta suhteesta ei sillä korjaannu, että lapsi saa kaiken anteeksi. Yhdessä miehen kanssa voisitte miettiä, miten lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi, lattialle sylkevä lapsi ei valitettavasti siltä kuulosta. Jos mies ei näe ongelmaa, eikä halua keskustella, niin juokse. Mikään ei pilaa parisuhdetta yhtä tehokkaasti, kuin erimielisyydet toisen lapsen kasvatuksessa, lapsi kuitenkin menee viime kädessä parisuhteen edelle.
Olen samaa mieltä kuin 25. Älä täällä kysele. Tulet vain kuulemaan täällä, että lasta vaivaa sinä ja uusperhe. Nämä kaksi aiheuttavat ongelmat. Jos sama ongelma olisi ydinperheessa, niin lapsella olisi syynä asperger tai oppimisvaikeus.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 13:01"]Olen samaa mieltä kuin 25. Älä täällä kysele. Tulet vain kuulemaan täällä, että lasta vaivaa sinä ja uusperhe. Nämä kaksi aiheuttavat ongelmat. Jos sama ongelma olisi ydinperheessa, niin lapsella olisi syynä asperger tai oppimisvaikeus.
[/quote]
25 jatkaa, että meiltä löytyy uusperhe ja asperger-lapsi, eli ollaan tositosi-ongelmaisia, ainakin av:n mielestä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulin, että tälläkin miehellä on pieni muna vaikka onkin muuten sopiva. Jos sen nassikan vie lääkäriin, niin saattaahan se saada vaikka jonkun fiinin diagnoosin ja sittenhän on kaikki taas ok vaikka diagnoosi olisikin vain "tuhma lapsi".
4-vuotias on vielä pieni lapsi. Meillä on nyt talven aikana 4v täyttänyt poika, joka puhuu vielä vähän epäselvästi, tahtoo olla tottelematon (lapset ilmeisesti ovat hetkittäin..) ja saa aikaan aikamoista sotkua. Mutta hän on vasta 4 ja mistäpä näitä asioita olisi jo valmiiksi oppinut, nythän niitä opetellaan, elämän ekojen vuosien aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 13:28"]Minä luulin, että tälläkin miehellä on pieni muna vaikka onkin muuten sopiva. Jos sen nassikan vie lääkäriin, niin saattaahan se saada vaikka jonkun fiinin diagnoosin ja sittenhän on kaikki taas ok vaikka diagnoosi olisikin vain "tuhma lapsi".
[/quote]
No ei kai tässä nyt mitään diagnoosia olla hakemassa. Kyllä ap:lla on ihan oikea ongelma, lapset tuppaavat tarvitsemaan rajoja ja rakkautta. Ap ei vain vielä ole oikea henkilö näitä tarjoamaan, isä olisi tarpeeksi tuttu.
Kysy mieheltä,että onko sen mielestä normaalia, ettää 4-vuotias sylkee lattialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, silti ei välttämättä millään tavalla eroa niistä joilla diagnoosi on. En itsekään tietty ole esim. lääkehoidon kannalla ihan vaan tuhmille lapsille vaikka se joissakin tapauksissa saattaa vanhempien oloa helpottaakin.
Silti USAssa esim. on näin: 6.4 million children in the U.S. (11 percent of 4-17 year olds) were reported by their parents to have received an ADHD diagnosis from a healthcare provider. Näistä 7/10 on lääkitys.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 13:28"]Minä luulin, että tälläkin miehellä on pieni muna vaikka onkin muuten sopiva. Jos sen nassikan vie lääkäriin, niin saattaahan se saada vaikka jonkun fiinin diagnoosin ja sittenhän on kaikki taas ok vaikka diagnoosi olisikin vain "tuhma lapsi".
[/quote]
No ei kai tässä nyt mitään diagnoosia olla hakemassa. Kyllä ap:lla on ihan oikea ongelma, lapset tuppaavat tarvitsemaan rajoja ja rakkautta. Ap ei vain vielä ole oikea henkilö näitä tarjoamaan, isä olisi tarpeeksi tuttu.
[/quote]
Kamalaa, että aikuinen viitsii edes odottaa 4-vuotiaalta kypsää käyttäytymistä erotilantessa ja uuden äitipuolen avosylin vastanottamista! Totta kai se lapsi pistää vastaan ja kapinoi! Terve pikkumies, joka ei isin uutta kumppania purematta niele!