Lue keskustelun säännöt.
Turhauttaa tämä painon kanssa taistelu!!!
11.03.2014 |
Olen yli puolet elämästäni nyt yrittänyt muuttaa elämäntapojani terveellisiksi, pysyvästi. Ei oo helppoa, ei!!
Tämä asia toistaa samaa kaavaa, on siis toistanut jo kohta 20 vuotta: kahdesta-kuuteen viikkoon jaksan syödä terveellisesti, (ja minä todella tiedän mitä terveellinen syöminen on, olen lukenut syömisestä ja ravitsemustieteestä kaikki kirjastomme kirjat ja uusia tutkimustuloksia jne sitä mukaan kun ilmestyy, osaan ulkoa kaikki suositukset ja tiedän miten paljon ihminen tarvitsee mitäkin hivenainetta ja vitamiinia ja hiilihydraattia ja proteiineja ja rasvoja ja minkälaista rasvaa jajaja..)
mutta sitten jossain vaiheessa vaan alkaa älyttömästi ahdistaa se että joutuu kyttäämään syömisiään eikä voi syödä vapaasti mitä vaan (eli siis herkkuja miten sattuu ja koko ajan puputtaa jotakin, mikä on typerää, TIEDÄN, mutta ongelma on jossain korvien välissä!!) En edes ole mitenkään älyttömän tiukka yrittäessäni muuttaa elämäntapojani, terveellisestikin syöden sallin itselleni herkullista ruokaa ja herkkujakin kohtuudella. Kaloreita tulee n. 1800 - 2100 päivässä, mikä on laihduttanut minua 2-6 viikon terveellisellä jaksolla hitaasti mutta "varmasti" noin 250 g viikossa, joka on varsin maltillinen tahti.
Mutta sitten, repsahdan aina ihan auttamattomasti kun muutamia viikkoja olen tällä tavoin terveellisesti syönyt. Ja sitten ahdan viikosta - kahteen napaani kaikkea mitä vaan näen, syön aivan älyttömän epäterveellisesti ja paljon, pizzaa, jääteöä, sipsejä, ranskanleipää, rasvaisia juustoja jne jne...
Tuloksena nyt siis niin, että tämän miltei 20 vuoden elämäntaparemontti-yrityksen jälkeen painoni on noussut 20 kg. Siis jojoillen, eli siis painoni vaihtelee noin kuukauden-parin välein 5 kiloa sinne tänne, mutta pitkässä juoksussa paino on vaan noussut tuon 20 kg.
Mä en enää tiedä, mitä tekisin. Tämä jojottelu rasittaa fyysisesti mutta varsinkin henkisesti ihan hirveästi. Kävin jo kerran ravitsemusterapeutillakin, mutta hän ei osannut kertoa minulle mitään, mitä en jo entuudestaan olisi tiennyt. Tämä ei ole ylimielisyyttä, mutta olen todellakin tässä 20 vuoden aikana ehtinyt opiskella tästä aiheesta kaiken mahdollisen, niin paljon asia on minua vaivannut että olen yrittänyt ratkaista kaiken... Eli siis teoriatietoni ovat priimaa, mutta toteutus tökkii ja pahasti.
Toistaalta haluaisin jo luovuttaa ja hyväksyä itseni tällaisena pullukkana kuin olen (kadehdin kaikkia niitä lihavia naisia, jotka ovat sinut vartalonsa kanssa! Minua hävettää jo oman miehenikin edessä alusvaatteisillaan olo, saati sitten esim. yleisillä uimarannoilla käyminen, en käy! tai jos käyn, pidän pitkää mekkoa päällä) mutta siis en pysty siihen, ja toisaalta suvussani esiintyy paljon esim. 2-tyypin diabetesta, joten mun pitäisi olla hoikempi terveytenikin tähden. Vielä ei ole terveyshaittoja, mutta tällä vauhdilla niitä varmasti tulee...
toisaalta, tuntuu että tällaisen ikuisen laihduttamisenkin kanssa tulee terveyshaittoja, mutta lähinnä tuonne psyykkiseen puoleen...!!
Kiitos että sain purkautua. Älkää nyt pliis sitten yrittäkö tarjota mulle jotain "syö vähemmän, syö pieniä aterioita 5 kertaa päivässä, kiinnitä huomiota proteiinin saantiin" tms. ohjeita... en halua vaikuttaa ylimieliseltä, mutta uskokaa mua, tiedän jo kaikki teoriatiedot. Psyykkisen puolen asiat ovat sitten eri asioita (toki olen kahlannut kaikki tunnesyömistäkin koskevan kirjallisuuden läpi ja esim. netin syömishäiriösivustot jne).
Vai pitääkö vaan hyväksyä, että tällä saralla elämäni tulee olemaan vaikeaa ikuisesti.. onneksi muilla elämänalueilla sentäs menee hyvin...
Kommentit (7)
Kun ongelma on selvästi henkinen, eli ns. korvien välissä kannattaisi varmaan seuraavaksi hakea apua sieltä suunnalta. Terapeutille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 08:33"]
Kun ongelma on selvästi henkinen, eli ns. korvien välissä kannattaisi varmaan seuraavaksi hakea apua sieltä suunnalta. Terapeutille.
[/quote]
Niinpä, olen harkinnut, mutta yksityinen maksaa ihan hirveästi (ei ole varaa) ja julkisen kautta on todella, todella vaikea päästä. Ravitsemusterapeutille laittavat (kokemusta on, ja kuten sanoin, olen käynyt sellaisella jo).
Netissä on sellainen syömishäiriöisten "itseterapiointi-ohje", joka lähtee ihan sellaisesta että ensin mietitään mitä elämältään haluaa jne. eli noudattaa todellakin aikalailla terapia-istuntojen kaavaa. Tällaisenkin ohjelman vedin siis itsenäisesti läpi, annoin sille aikaa (useita kuukausia, kuten ohjeistuksessa olikin). Mutta en saanut apua. En tiedä, toimiiko terapiakaan 100% kaikille.... eihän siitä takuuta ole..
ap
Sama täällä!!! Välillä menee aikoja niin, että ei vituta koko aikaa ...mut ne onkin sitten niitä lihomisjaksoja. Eli kun en aattele painoani niin se nousee. Prkl!
Samaa mieltä kuin kolminen. Terapeutille, ei ravitsemusterapeutille. Kuten sanoit itsekin niin sen puolen osaat jo.
Itse tuskailen tässä nyt myös. Tietyistä syistä liikkumiseni on rajallinen, ja sitten syön. Herkkuja. Koska kauppaan pääsen kyllä liikkumaan, ehhehee.
Näläntunne ja himot ei mene pois. Ja nälkää varsinkaan _en kestä_. Nykyiseen tilanteeseen stressi on todella iso tekijä, tiedän, olen lohtusyömäri. Mutta se tilanne ei lie mene ohi ennen kuin kuolema kuittaa.
Nyt on tullut 5kg lisää ja pelottaa, yritän saada kierteen katkaistua joka päivä. Olen tainnut juuri ylittää BMI 25. Joo, se kuulostaa varmaan naurettavalta oikeasti lihaville, mutta se tässä pelottaakin, olin useamman vuoden BMI 35 tienoilla ennen kuin sain liikakilot työstettyä pois. Takaraivossa kolkuttelee koko ajan tieto siitä että ellen laihdu pois näitä viittä kiloa nyt niin niitä tulee kyllä lisää kavereineen.
No. Tänään on uusi päivä ja uusi yritys. Piste. En todellakaan anna periksi, ja tiedän olevani armoton kun en hyväksy itseäni ylipainoisena. Ja että se on väärä ajatusmalli joka jo sinällään on lisä olemassaolevaan stressimäärään ja näin altistaa vielä enemmän liikasyömiselle.
Teoriat on tosiaan tiedossa mutta toteutus hukassa.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 08:18"]
Olen yli puolet elämästäni nyt yrittänyt muuttaa elämäntapojani terveellisiksi, pysyvästi. Ei oo helppoa, ei!!
...
Vai pitääkö vaan hyväksyä, että tällä saralla elämäni tulee olemaan vaikeaa ikuisesti.. onneksi muilla elämänalueilla sentäs menee hyvin...
[/quote]
Pitää hyväksyä. Minä lähestyin asiaa niin, että tiedostin sen, että terveellinen elämä merkitsee loppuiän itsekidutusta. Varsinaiseen muutokseen motivoituminen vei melkein kymmenen vuotta, mutta nyt se on pitänyt reilut puoli vuotta. Se on valinta, pientä kärsimystä omasta valinnasta koko elämä tai sitten helvetinmoinen kärsimys viimeiset vuosikymmenet, kun terveys pettää. Jos joku löytää oman dieettinsä, jolla ei koe askeesin tuskaa terveellisestä ruokavaliosta, se on hänen onnensa, mutta minä en sellaista edes yritä hakea. Minulla liikunta on alkanut tuntua hyvältä, mutta nälän ja makeanhimon tukahduttaminen on edelleen kuin aineista eroon yrittävän nistin taistelua. Elämässä on ikäviä asioita ja ne on vain kohdattava.
Kokeile nyt ainakin eri asioita. On satoja erilaisia dieettejä ja ne sopivat eri ihmisille eri tavalla. Yleensä se, joka löytää omalla kohdallaan toimivan, alkaa hehkuttaa sitä jumalan sanana kaikille, mutta niistä fanaattisista kaheleista ei kannata piitata. Jos se ei toimi sinulle, niin kokeilet jotain muuta. Ja jos ei mikään auta, raaka nälkä laihduttaa taatusti. Retkahduksen jälkeen vain jatkat nälkäkuuria kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilmeisesti tiedät täydellisesti ne lautasmallit sun muut, on fysiologinen ja fysikaalinen mahdottomuus, että sen noudattaminen ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samanlainen. Itse olen miettinyt myös terapeutille menoa, mutta en oikeastaan tajua miksi menisin sinne, koska mulla on kaikki hyvin. En ymmärrä mitä ongelmia musta voisi löytyä, koska mulla on ollut normaali lapsuus, nyt mulla on rakastava aviomies ja terveet lapset. Rakkautta ja turvallisuutta löytyy.
Mä olen jotenkin miettinyt, että aikuiset osaavat syödä. Naiset kun tulevat tiettyyn ikään, niin he syövät tosi vähän, lähinnä salaatteja, käyvät lenkeillä, jumpissa jne. Mä taidan olla teini ikuisesti, koska rakastan syömistä enkä pysty syömään mitään muiden mielestä herkullisia ja terveellisiä ruokia. Mun mielestä ne ovat järjestään kamalan makuisia.
Varasin matkankin, että saan laihdutettua. Kuka nyt haluaa olla rannalla ryhävalaana. No, paino on varmaan vain noussut ja mä joudun verhoutumaan telttoihin eikä enää aikaa laihduttaa.
Kaikista tyhmintä tässä on se, että se laihuus tuo mulle oikeasti onnen. Mä olen ollut monet kerrat aikuisiällä ihannepainoinen ja silloin olen positiivinen, nauravainen, liikkuvainen, energinen jne. Mutta sitten se ruoka vie taas pikkuhiljaa mennessään ja mä lihon.
Mä maksaisin aika paljon siitä, että joku saisi mut muutettua ja mä olisin laiha loppuikäni enkä jojoilisi painon kanssa.
En osaa neuvoa, kun olen ihan samanlainen. Oon lihonut kuudessa vuodessa 20 kiloa... Taas oon dietillä. Nyt syön vähemmän kuin aikaisemmin eli noin 1400 kcal päivä ja tää nyt näyttäis toimivan. Ennen laihdutin aina 1600-2000 kcal määrällä. Ajattelin, että nopea pudotus voisi motivoida. Mutta siis saattaahan se taas olla, että parin viikon päästä vedän pizzaa naamaan. Oon niin pizza-addikti, karkki-addikti jne... Nyt on riittänyt karkinhimoon 110 gramman tv mix-pussi, mutta enpä tiedä... Vihaan tätä läskiä kroppaa.