Miehen ulkonäkö ei vastaa ihannemieheni ulkonäköä..

Anna miehelle mahdollisuus,saatat yllättyä positiivisesti!

Voisikohan mies vielä muuttua... 27 vuotias on jo aika kauan pitänyt tyyliään. Kysäisepä häneltä onko hänellä ollut koskaan erilailla hiukset, katsotte vaikka kouluajan albumeita yhdessä jos sellaisia on. Siitä voisi helposti aloittaa keskustelun vähän erilaisesta tyylistä. Mutta jos keskustelu ei tunnu edistyvän millään ja mies ei asiasta onnistu, anna olla. :)

Riippuu vähän mitä haet. Rakastunut ihminen ei minun mielestäni noin ajattele (vakiintuneessa rakkaudessa voi hyvinkin tuntea). Etkä kuulosta muutenkaan mitenkään hullaantuneelta, vaan siltä että tuo mies on kaiken järjen mukaan täydellinen, mutta se jokin puuttuu. Ja, no, haluaisitko sinä olla sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee sinusta salaa noin? Eikä olisi reilua miestä kohtaan, että jonkun ajan päästä hän saisi tietää, että olet koko tämän ajan halunnut muuttaa häntä.

Enkä siis tiedä miten asiat oikeasti ovat, tällainen kuva minulle tuli tilanteestanne.

Kyllä voit ehdottaa miehelle, että saisit olla hänelle apuna tyylimuutoksessa. Otin itse silloin 26-vuotiaana miehenä mielelläni apua vastaan nykyiseltä naiseltani, koska tiesin hänellä olevan enemmän silmää sille mikä näyttäisi hyvältä.

Olen tässä vuosien varrella sitten itsekin oppinut löytämään paremman tyylin ja ihmettelen kovasti mitä päässäni liikkui silloin aikaisemmin, kun katson nyt mihin pukeuduin silloin.

Miehet eivät yleensä juuri shoppaile ja tule kokeilleeksi mikä näyttäisi hyvältä, joten niitä vanhoja kuluneita vaatteita tulee helposti aina puettua vuodesta toiseen, vaikkei itsekään pitäisi niitä tyylikkäinä, korkeintaan kodikkaina.

Ymmärrän harmistuksesi. Oma mieheni on todella kultainen tapaus ja hieno ihminen, mutta minuun ei iske tippaakaan hänen resupekka-tyylinsä. Yritin saada muutosta siihen ja mies antoikin minun esim. ostaa paidat hänelle, kunhan olivat tietyn tyylisiä, mutta ei hän vieläkään oikein osaa olla edukseen. :/ Parran ja viikset jättää ajamatta, nykyään sentään pesee hampaansa ja käyttää dödöä, kun uhkasin avioerolla(!).

Omalla vaimollani oli tuollaisia vähän lapsellisia ajatuksia aikoinaan parikymppisenä. Nyt nelikymppisenä on ihan sama mitä vaatetta on päällä. Kokoajan on kiire ja pitää todeta että tuulipuku ja farkut on kätevin kombinaatio edelleen.

Pukeutumisen tärkeys alkoi karista vaimollani jo ensimmäisen lapsen aikana. Hän oivalsi kananaivoillaan että pukeutumisen idea on pysyä lämpöisenä.

Molemmat hyväkuntoisina olemme nykyään sitä mieltä että huonovartaloiset ja nuoret satsaa pukeutumiseen. Timmikroppainen näyttää hyvältä perunasäkissäkin.

Oli puhetta viimeisillä treffeillä hänen hiuksistaan ja siitä millaisia tyylejä hänellä on ollut, molemmat siis ihan hyvillä mielin ja naureskellen tästä juteltiin. Silloin kun on edellisessä suhteessa ollut ja tämän tyttärensä saanut, oli hänellä ihan "normaali" aikuisen miehen tyyli. Nyt kun on sinkkuna elellyt niin tuntuu että on jokin pikkupoika päässyt valloilleen :D

Joku tuossa vastauksessaan sanoi, etten kuulosta hullaantuneelta - ihan totta. Olen toki ihastunut, mutta en viitsi suin päin syöksyä uuteen suhteeseen ja luulla olevani nyt jo parin viikon tuntemisen jälkeen täysin rakastunut :) Uskoisin, että tästä voisi tulla jotain suurta ja pitkäikäistä sillä mies vaikuttaa lähtevänsä tosissaan mukaan näihin elämän suuriin asioihin. Hänellä on omistusasunto, kolmio ihan hyvältä paikalta kaupunkia, ollut vakituisessa työpaikassa jo monta vuotta ja edellinen suhdekin päättyi siihen, että nainen halusi kokeilla jotain muunlaista elämää jättäen tyttären miehelleen..

- ap

Onkohan se mies muutenkaan niin täydellinen juuri sinulle, jos ulkoinen olemus ei ole sitä, mikä on sinulle mieleinen?

Vaikka ulkonäköä pidetäänkin pinnallisena piirteenä, joka ei kerro mitään ihmisen sisimmästä, kertoo ulkonäkö, pukeumistyyli ja tapa laittaa itsensä aika paljon siitä, millainen ihminen on. Jos ottaa pitkätukkaisen rokkarimiehen, niin tuskin sellaisesta tulee konservatiivista. Jos taas ottaa perinteisen näköisen miehen, niin sellainen ei välttämättä hirveästi revittele ja tee kaikkia juttuja fiilispohjalta.

Kannattaa valita lähtökohtaisesti sellainen mies, joka miellyttää omaa silmää. Tuskin naisetkaan tykkäisivät sellaisesta miehestä, joka vaatisi, että lyhyt takaa lyhyeksi kynitty trenditukka vaihdettaisiin miehen toiveesta seksiblondiin, tennarit korkkareihin ja mukavat farkut naiselliseen mekkoon. Kaikilla ihmisillä on oma tyylinsä, joka heijastaa mielenkiinnon kohteita ja arvomaailmaa.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 20:35"]Onkohan se mies muutenkaan niin täydellinen juuri sinulle, jos ulkoinen olemus ei ole sitä, mikä on sinulle mieleinen?

Vaikka ulkonäköä pidetäänkin pinnallisena piirteenä, joka ei kerro mitään ihmisen sisimmästä, kertoo ulkonäkö, pukeumistyyli ja tapa laittaa itsensä aika paljon siitä, millainen ihminen on. Jos ottaa pitkätukkaisen rokkarimiehen, niin tuskin sellaisesta tulee konservatiivista. Jos taas ottaa perinteisen näköisen miehen, niin sellainen ei välttämättä hirveästi revittele ja tee kaikkia juttuja fiilispohjalta.

Kannattaa valita lähtökohtaisesti sellainen mies, joka miellyttää omaa silmää. Tuskin naisetkaan tykkäisivät sellaisesta miehestä, joka vaatisi, että lyhyt takaa lyhyeksi kynitty trenditukka vaihdettaisiin miehen toiveesta seksiblondiin, tennarit korkkareihin ja mukavat farkut naiselliseen mekkoon. Kaikilla ihmisillä on oma tyylinsä, joka heijastaa mielenkiinnon kohteita ja arvomaailmaa.

[/quote]

juttu onkin juuri siinä kun luonne on mitä mahtavin, on kotona viihtyvä ihminen, pitää kuitenkin hauskanpidosta sopivassa määrin jne. En vaadi mitään tiettyä ulkonäköä, mutta tuo hulivilimäinen ulkonäkö on jotain josta en ole koskaan ollut kiinnostunut. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu että homma voisi toimia ulkonäöstä huolimatta mutta alkaako se tympimään jossain vaiheessa..näin hyvin lapsellisesti ajateltuna. Tiedän ettei muiden mielipiteistä pitäisi välittää, mutta silti ajattelen sitäkin

- ap

Mun mieheni ulkonäkö ei natsannut ollenkaan tutustuessamme, mutta ihmisenä hän oli niin mahtava, että halusin olla hänen kanssaan joka tapauksessa. Nyt vuosien varrella olen tullut hänen kanssaan vaateostoksille ja ostellut hänelle itse uusia vaatteita, ehdottanut, että voisi pitää erilaista kampausta, vinkannut ulos mennessämme, että ehkä tuon takin kanssa kävisi toisenlaiset housut yms. Nyt näyttää jo paremmalta, vaikka ei mieheni vieläkään mikään suuri komistus ole. En toisaalta itsekään ole maita järisyttävä kaunotar, mutta mieheni rakastaa minua tällaisena joka tapauksessa. Eipä ainakaan ole ulkonäköpaineita :)

Tiedän tuon tunteesi, olen kamppaillut samanlaisen kanssa. Tapasin mieheni 6kk sitten, hän ei ulkonäöllisesti vedonnut minuun tai en tullut kiinnittäneeksi huomiota. Jokin muu hänessä sen kuitenkin teki. Hän huolehtii hygieniastaan, hiukset on siisti eikä siinä ole valittamista.

Minua häiritsee/häiritsi ettei hän ole kauhean pitkä (no keskimittainen suomalainen mies) ja lisäksi hän käyttää samoja huppareita vuorotellen (tilaisuus kuin tilaisuus). Onneksi kuitenkin paidat välillä pesee.

Kuitenkin olen ihastunuthäneen kovasti hän on luonteeltaan minulle täydellinen ja tuntuu että hän komistuu myös sitä myötä. Järjellä ajateltuna tiedän myös sen että ulkonäön kanssa ei seurustelu onnistu. Hyväkin ulkonäkö karisee jos on paska luonne. Olen onnellinen hänen kanssaan ja se riittää. Tai ehkä kun tästä vielä paremmin tutustutaan ostan hänelle uuden paidan ehkä toisenkin. mielellään sellaisen ettei hän syömään lähtiessä näytä siltä että on menossa salille :)

Jätä mies ja juokse. Ei voi olla syvällistä suhdetta jollei miehen naaman kemia kohtaa. Niin se vaan on.

Mukavaa kuulla että joillain muillakin on ollut sama "ongelma", en paini yksin tämän asian kanssa. Tässä olen katsonut tosiaan noita miehen vanhoja (muutaman vuoden takaisia) kuvia ja hän näyttää niissä paljon miehekkäämmältä. Toivoa siis on! :D

- ap

Kun tutustuin mieheeni kymmenen vuotta sitten, hänellä oli päällään maailman historian kauhein, mauttomin ja naurettavin paita, jota hän itse piti makeana. Tuolloin 28-vuotiaan miehen vaatekaapista löytyi jopa yläasteaikaisia vaatteita eikä hän ymmärtänyt lainkaan värien päälle. Hyvännäköinen hän kyllä oli ja hyväkroppainen (on molempia edelleenkin), joten kun pikkuhiljaa ensimmäisen vuoden aikana ohjasin häntä vaatevalinnoissa ja salaa hävitin hirveimpiä riepuja, hänestä tuli ihan salonkikelpoinen. Joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi ostin hänelle aina vaatetta. Muuttaessamme yhteen poistin loputkin kamaluudet vaatekaapista.

Aikuisenkin miehen tyyliä on siis mahdollista muuttaa ja oma mieheni on jälkikäteen kiittänyt minua muodonmuutoksestaan. En kuitenkaan ole varma, tapailetko miestä oikeista syistä. Itse olin mielettömän rakastunut nykyiseen mieheeni hänen tyylitajun puutteestaan huolimatta ja halusin vain tuoda hänen tyylinsä uudelle vuosituhannelle, jotta muutkin näkisivät saman kuin minä.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 17:09"]Mies on aivan ihana luonteeltaan: ottaa muut huomioon, huumorintajuinen, kiinnostunut samoista asioista kuin minä ja on äärimmäisen kiltti luonteeltaan.[/quote]

Anteeksi, en halua masentaa sinua tai maalailla piruja seinille, mutta vähän enemmän elämää nähneenä olen monesti miettinyt, että nuorten naisten pitäisi monen miehen kohdalla miettiä seuraavaa: jos mies on kaikkea tuota, miksi hän on sinkku? Aina löytyy syitä, miksi suhde on päättynyt eroon, miksi perhe on hajonnut, eikä kaikki syyt ole vain toisessa osapuolessa. Tämä kannattaa pitää mielessä. Ja itsekin kerran eronneena täytyy muistuttaa, että ensimmäisen perheen hajoaminen on aina katastrofi, toisen ei enää.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 17:09"]Mies on aivan ihana luonteeltaan: ottaa muut huomioon, huumorintajuinen, kiinnostunut samoista asioista kuin minä ja on äärimmäisen kiltti luonteeltaan.[/quote]

Anteeksi, en halua masentaa sinua tai maalailla piruja seinille, mutta vähän enemmän elämää nähneenä olen monesti miettinyt, että nuorten naisten pitäisi monen miehen kohdalla miettiä seuraavaa: jos mies on kaikkea tuota, miksi hän on sinkku? Aina löytyy syitä, miksi suhde on päättynyt eroon, miksi perhe on hajonnut, eikä kaikki syyt ole vain toisessa osapuolessa. Tämä kannattaa pitää mielessä. Ja itsekin kerran eronneena täytyy muistuttaa, että ensimmäisen perheen hajoaminen on aina katastrofi, toisen ei enää.

[/quote]

Kuten jo aiemmin kerroin, lapsen äiti halusi nähdä jotain muutakin eli toisin sanoen lähti toisen miehen matkaan ja lapsi jäi isälleen. Elämä ollut rankkaa eron jälkeen kun on pitänyt huolta lapsesta, koirasta ja kodista ja siinä ohella tehnyt töitä tietysti. Vasta nyt ajatteli katsella jos löytyisi kumppania ja tadaa - tässähän se treffikumppani on.. mitään sen suurempaa draamaa ei siis ole :)

- ap

Jos ennakkoluuloton mies, niin varmaan suostuu muutoksiin. Oikein kun asiat esittää ja perustelee niin varmaan tehoaa.

Saako hänet sitten pienillä muutoksilla miellyttämään silmää??

Itsepä teet mitä tykkäät, ei kai se huonokaan vaihtoehto ole katsoa mitä tulee. Mutta itse haluan kumppanin jossa on koko paketti eli ulkonäkö ja luonne. Sellaisiakin on onneksi :) mutta tsemppiä teille :)

No huh-huh. Etkö sä nuori ihminen löydä kun yh-isin jonka ulkonäkökään ei miellytä. Tsemppaa nyt vähän.

Naisethan tunnetusti pystyy olemaan ja syttymään miehestä, jonka ulkonäkö ei hivele silmää, jos miehen luonne (tai lompakko tai Hjallis Harkimo) on kohdillaan. Ei kai muuten noi kaiken maailman miljonääripapat saisi itselleen kauniita nuoria blondeja. Miehet taas vaatii syttyäkseen nimenomaan visuaalista puolta.