Pilasiko synnytys seksielämänne? Meillä taisi käydä niin :(

Ei tuo haluttomuus nyt johdu muusta kuin väsymyksestä ja stressistä, jos koko ajan itkettääkin. Nyt vaan iloa irti pienistä asioista, jotain hassuttelua peliin ja puhu miehesi kanssa avoimesti, vaikuttaa ihan tolkun mieheltä kirjoituksesi perusteella.

Ei se seksielämä mene pilalle jos SINÄ itse et sitä pilaa.

Hoida se oma pää eli yläpää kuntoon niin hommat hoituu niinkuin ennenkin tai jopa paremmin.

Eiköhän se lapsen hankinta ollut molempien päätös ja luonto nyt vaan on järjestänyt sen niin että nainen on raskaana ja synnyttää ja sen kanssa on vain elettävä tai sitten ei pidä tehdä lapsia.

Minulla ainakin itsetuntemus ja itsevarmuus naisena vain kasvoi lasten myötä.

Ja nyt kun olen jo keski-ikäinen niin orkut vaan vahvistuu ja paranee :)

Mutta minä olenkin armollinen itselleni ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja oletan että niin tekee miehenikin ja jos en enää kelpaisi omana itsenä niin mies tietää missä on ovi...

Pillu on löysä jos teillä lirahtaa aivastaessa! Mies ei kehtaa tietysti sanoa että löysä on ettei se loukkaisi.. Tietysti jos joutuu seksittä elää niin mies hakee seuransa muualta. As on täynnä varattuja miehiä !!

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 17:49"]

Pillu on löysä jos teillä lirahtaa aivastaessa! Mies ei kehtaa tietysti sanoa että löysä on ettei se loukkaisi.. Tietysti jos joutuu seksittä elää niin mies hakee seuransa muualta. As on täynnä varattuja miehiä !!

[/quote]

Tiesitkö, että 20 % aikuisista naisista kärsii virtsankarkailusta? Tässä on mukana myös nuoret. Yli 35-vuotiasta jo 25 % kärsii vaivasta. Vanhemmiten määrä lisääntyy. Synnytys on yksi tekijä, joka saattaa aiheuttaa virtsankarkailua, jos lantionpohjalihakset kärsivät vaurioita tai jos niitä ei jumppaile kuntoon. On ihan tavallista, että virtsankarkailua on synnytyksen jälkeen muutaman kuukauden ajan, se ei ole vielä mikään varsinainen ongelma vaan poistuu yleensä ajallaan. Jos se jatkuu, siihen pitää hakea apua.

Sinäkään et ole suojassa siltä. Jos et harjoittele ja ylipäätään liiku, jos poltat tai juot, jos olet ylipainoinen, jos sulla on usein ummetusta, niin se altistaa, vaikka sulla ei olisikaan lapsia. Naisen alapää ei kertakaikkiaan pysy sen paremmassa lihaskunnossa synnyttäneellä, kuin synnyttämättömällä, jos ei siitä huolehdi elämäntavoilla. Pissankarkailu on vain yksi oire, josta voi arvella löysyyttään. Valitan. Sulla voi olla tosi löysä, vaikkei karkailua (vielä) olisikaan. 31

Hmm, itse nyt oletan, että tuo virtsankarkailu (aivastaessa tms.) johtuu nyt tästä raskaudesta, varmaankin helpottaa kun tuo kohtu tuosta hieman nousee (ja pahenee taas kun vauva alkaa kasvamaan). Mutta joo, kyllähän nuo kannattimet tuolla ovat ensimmäisestä synnytyksestä varmasti väsähtäneet, vaikka miten jumppailen. En nyt kuitenkaan koe olevani mikään erityisen löysäpillu :) Gyne tarkisti muuten puristusvoimat, ja kehui kovasti, ehkä tässä vielä toivoa tuon miehenkin suhteen on ;)

En tiedä, ehkä mulla vaan on vähän huono itsetunto seksin suhteen.

Muiden asioiden kohdalla itsetunto on oikeastaan parantunut äitiyden myötä. Jotenkin tuntuu ihanalta että mun kroppa on toiminut niin kuin kuuluukin, olen kantanut rakasta lasta sisälläni ja synnyttänyt sen, ja sen jälkeen ruokkinut. Se on jotenkin niin luonnollista :)

Synnytys ei ollut ollenkaan kamala, vaikka imukuppiavusteinen olikin. Jotenkin tuli voittajafiilis siitä että synnytin, uskalsin, ja pystyin siihen. Se lopputulos oli sitten ihan parasta <3

Ap

No mutta asenteesi kuulostaa muuuten olevan ihan kohdallaan. Nyt vielä tuo sama positiivisuus sinne sängyn puolelle, kyllä se siitä :) Kyllä se itsellänikin otti melkein vuoden, mutta nyt melkein naurattaa se oma vauhkoominen :) Tosin, saa nähdä miten tämän toisen laopsen jälkeen, osaank oolla jo järkevä, vai haksahdanko taas tuohon vanhaan itsesääliin.

Ehkä ap ei luota mieheensä. Joka tapauksessa seksistä on oikeus kieltäytyä aina ja joka tilanteessa, niin miehen kuin naisenkin. Jos toinen sitten menee vieraisiin, se on hänen ratkaisunsa. Huom! Miehen tehtävä ei ole nostaa naisen itsetuntoa, eikä mies siihen pystyisikään, vaan jokaisen on nostettava se ihan itse.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 13:18"]

Kahdesti kokeiltu synnytyksen (6,5 kk sitten) jälkeen, kuukausi sitten, ja nyt viimeksi eilen. Minulla oli kauhea kynnys aloittaa uudelleen, halusin kuntoutua (jumpata alapään mahdollisimman hyvään kuntoon) kunnolla ennen kuin aloitamme uudelleen, ja torjuin miehen aiemmin, hoitelin vain hänet.

Ei tunnu yhtä hyvältä kuin ennen, en tosin ole koskaan saanut yhdynnässä. Ei kauhean venähtäneeltäkään tunnu, mutta koko ajan ajattelen vaan että tuntuuko miehestä miltään... oikein kurkkua kuristaa :( Mies väittää ettei tunne eroa entiseen (valehtelee).

Mies ei oikein osaa nähdä minua nyt vaimonaan, vaan lapsemme äitinä, kun vauva nyt vielä niin pieni. Raskausaikana meillä ei ollut seksiä rv. 20 jälkeen, minua ei haluttanut, ja mies sanoi kokevansa seksin kanssani "moraalisesti vääräksi". Mies sanoo rakastavansa, enkä usko että hänellä on muitakaan. Molemmat olemme tosi väsyneitä, ja on vaan niin helppo olla tekemättä mitään (sitäkään).

Itkettää koko asia :( Maailman paras asia oli kun saimme lapsemme <3 mutta tämä on se ikävä jälkiseuraus, jonka kanssa on selvittävä... Uskon kuitenkin että tästä vielä selvitään jotenkin kunhan lapsi kasvaa..

[/quote]

Miks alapeukkuja Ap:lle? Ilmeisesti tämä on se aihe mistä ei saa puhua. Itselläni tässä raskauden aikana mennyt halut seksiin kokonaan, sattuu ja ällöttää. Pelkään että en enää koskaan nauti seksistä. Kerran erehdyin täällä kijoittamaan aiheesta ja tuli sellainen paskaryöppy niskaan tyyliin "oisit miettiny ennen kun tulit raskaaks" jne. Ei seksi ole maailman tärkeintä ja tietysti vauva on ihana asia mutta onko silti kiellettyä surra tavallaan menetettyä naiseuttani? Olenko tästä lähtien vain äiti? Kyllähän kaikki vakuuttelee että tilanne paranee, mutta yhtä lailla kaikki vakuuttelivat että raskauden aikana seksi on ihanaa ja kaikki ovat alkuraskauden jälkeen super halukkaita jne.. No minä en ole eikä kai ole mitään takeita siitä että halut palaisivatkaan ihan heti.

Mä voisin olla ihan halukas, mutta mies ei niinkään, tai ei ainakaan tee aloitteita. Itsekään en tee, koska nyt raskaana on alkanut haitata uudelleen jo käsitellyt (eli vanhat?) seksiin liittyvät ongelmat eli lähinnä se, että mies on sanonut aiemmin useaan otteeseen, etten kiinnosta häntä seksuaalisesti enää, esim. koska en mielestään ole panostanut tarpeeksi ulkonäkööni kotioloissa jne. Toki muitakin ongelmia on, mutta tuo nyt lienee suurin este seksin harrastamiselle. Olen nimittäin päättänyt olla toistaiseksi suostumatta, vaikka mies aloitteen tekisikin. Loppusuoralla oleva raskaus vaivoineen on hyvä selitys ja tulevasta synnytyksestä toipuminen sitäkin parempi. En vain jaksa stressata enää koko seksiasiaa ja sitä, mitä mies todella minusta siinä mielessä ajattelee, niin ollaan sitten ilman minun päätökselläni.

Siis joillakin se seksielämä raskaana paranee, joilla taas käy päinvastoin, molemmat on varmaan ihan yhtä tavallista. Raskaana ollessa voi olla ihan puhtaasti hormonaalisista syistä johtuvaa haluttomuutta, ja imetyksenkin aikana. Mut jos tilanne ei sitten parane, se on huonompi homma.

Kuulostaa hankalalta tuo 59 tilanne... Ihan satavarmasti se on just noin jos mies ihan suoraan sanoo ettei enää kiinnosta, niin eipä kiinnosta naistakaan enää. Toivottavasti teidän tilanne vielä korjaantuu.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 09:20"][quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 13:18"]

Kahdesti kokeiltu synnytyksen (6,5 kk sitten) jälkeen, kuukausi sitten, ja nyt viimeksi eilen. Minulla oli kauhea kynnys aloittaa uudelleen, halusin kuntoutua (jumpata alapään mahdollisimman hyvään kuntoon) kunnolla ennen kuin aloitamme uudelleen, ja torjuin miehen aiemmin, hoitelin vain hänet.

Ei tunnu yhtä hyvältä kuin ennen, en tosin ole koskaan saanut yhdynnässä. Ei kauhean venähtäneeltäkään tunnu, mutta koko ajan ajattelen vaan että tuntuuko miehestä miltään... oikein kurkkua kuristaa :( Mies väittää ettei tunne eroa entiseen (valehtelee).

Mies ei oikein osaa nähdä minua nyt vaimonaan, vaan lapsemme äitinä, kun vauva nyt vielä niin pieni. Raskausaikana meillä ei ollut seksiä rv. 20 jälkeen, minua ei haluttanut, ja mies sanoi kokevansa seksin kanssani "moraalisesti vääräksi". Mies sanoo rakastavansa, enkä usko että hänellä on muitakaan. Molemmat olemme tosi väsyneitä, ja on vaan niin helppo olla tekemättä mitään (sitäkään).

Itkettää koko asia :( Maailman paras asia oli kun saimme lapsemme <3 mutta tämä on se ikävä jälkiseuraus, jonka kanssa on selvittävä... Uskon kuitenkin että tästä vielä selvitään jotenkin kunhan lapsi kasvaa..

[/quote]

Miks alapeukkuja Ap:lle? Ilmeisesti tämä on se aihe mistä ei saa puhua. Itselläni tässä raskauden aikana mennyt halut seksiin kokonaan, sattuu ja ällöttää. Pelkään että en enää koskaan nauti seksistä. Kerran erehdyin täällä kijoittamaan aiheesta ja tuli sellainen paskaryöppy niskaan tyyliin "oisit miettiny ennen kun tulit raskaaks" jne. Ei seksi ole maailman tärkeintä ja tietysti vauva on ihana asia mutta onko silti kiellettyä surra tavallaan menetettyä naiseuttani? Olenko tästä lähtien vain äiti? Kyllähän kaikki vakuuttelee että tilanne paranee, mutta yhtä lailla kaikki vakuuttelivat että raskauden aikana seksi on ihanaa ja kaikki ovat alkuraskauden jälkeen super halukkaita jne.. No minä en ole eikä kai ole mitään takeita siitä että halut palaisivatkaan ihan heti.

[/quote]Nää tälläiset kirjoitukset on vaan niin outoja. Miksi verrataan itseään muihin, sitäpaitsi kuka sitä kuuluttaa ettei haluta tippaakaan vaikka usein niin käykin. Ja sitten naiset luulee, että naiseus on menetetty kokonaan... Olkaa armollisempia itseänne kohtaan! Ei se raskaus loppuelämää kestä, tai imetys jolloin usein haluttomuutta on. Nyt ryhtiä naiset!

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 09:31"]Mä voisin olla ihan halukas, mutta mies ei niinkään, tai ei ainakaan tee aloitteita. Itsekään en tee, koska nyt raskaana on alkanut haitata uudelleen jo käsitellyt (eli vanhat?) seksiin liittyvät ongelmat eli lähinnä se, että mies on sanonut aiemmin useaan otteeseen, etten kiinnosta häntä seksuaalisesti enää, esim. koska en mielestään ole panostanut tarpeeksi ulkonäkööni kotioloissa jne. Toki muitakin ongelmia on, mutta tuo nyt lienee suurin este seksin harrastamiselle. Olen nimittäin päättänyt olla toistaiseksi suostumatta, vaikka mies aloitteen tekisikin. Loppusuoralla oleva raskaus vaivoineen on hyvä selitys ja tulevasta synnytyksestä toipuminen sitäkin parempi. En vain jaksa stressata enää koko seksiasiaa ja sitä, mitä mies todella minusta siinä mielessä ajattelee, niin ollaan sitten ilman minun päätökselläni.

[/quote]

Voi luoja mikä jumalan hylkäämä sieluton runkkuapina sulla on ukkona! Meillä tulis kirvestä, jos aistisin mitään ton suuntaista miehestä. Kyllä olet pinnallisen ukon ottanut, nyt vähän selkärankaa ja itsetunto kohilleen siinä parinvalinnassa! En yhtään enään ihmettele miksi puolet liitoista päätyy eroon. Tollasia runkkuapinoita puolet miehistä, huhhuh.

62, meinaatko todella, että kyllästyminen toiseen seksuaalisesti on jotenkin harvinaista pitkässä suhteessa? Itse ajattelen, että mieheni on vain keskivertoa rehellisempi ja suorapuheisempi - on tosin itsekin sanonut, että ei olisi pitänyt tässä asiassa olla.

59

Ei pilannut. Neljä synnytystä.

Meidän seksielämä kuoli siihen päivään kun lapsi syntyi. Synnytyksessä vaurioitui hermo siitä kohdasta mistä leikattiin episiotomia, joka leikattiin pakaraan saakka, joten kovat kivut oli synnytyksen jälkeen, koko synnytyskanava repesi ja koko matka kohdusta episiotomiaan asti arpeutui toiselta puolelta. samoin peräsuoli repesi. Synnytyksen jälkeen olen ollut kahdessa korjausleikkauksessa, ensimäisessä paikattiin peräsuoli ja toisessa poistettiin synnytyskanavasta arpikudos, mutta vaurioituneelle hermolle ei voida tehdä mitään. Alapää on jatkuvasti kosketusarka, joten seksin harrastaminen sattuu niin kovaa ettei se onnistu ollenkaan. synnytyksestä on reilu 2 vuotta aikaa. Nyt käyn hoidoissa joissa yritetään saada hermo tunnottomaksi, saan kortisonipiikin kerran kuukaudessa ja seuraavaksi yritetään sähköhoidoilla turruttaa tunto kokonaan pois. Synnytyskanava on täysin tunnoton leikkauksen jäljiltä. 

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 13:48"]

Meidän seksielämä kuoli siihen päivään kun lapsi syntyi. Synnytyksessä vaurioitui hermo siitä kohdasta mistä leikattiin episiotomia, joka leikattiin pakaraan saakka, joten kovat kivut oli synnytyksen jälkeen, koko synnytyskanava repesi ja koko matka kohdusta episiotomiaan asti arpeutui toiselta puolelta. samoin peräsuoli repesi. Synnytyksen jälkeen olen ollut kahdessa korjausleikkauksessa, ensimäisessä paikattiin peräsuoli ja toisessa poistettiin synnytyskanavasta arpikudos, mutta vaurioituneelle hermolle ei voida tehdä mitään. Alapää on jatkuvasti kosketusarka, joten seksin harrastaminen sattuu niin kovaa ettei se onnistu ollenkaan. synnytyksestä on reilu 2 vuotta aikaa. Nyt käyn hoidoissa joissa yritetään saada hermo tunnottomaksi, saan kortisonipiikin kerran kuukaudessa ja seuraavaksi yritetään sähköhoidoilla turruttaa tunto kokonaan pois. Synnytyskanava on täysin tunnoton leikkauksen jäljiltä. 

[/quote]

Kamalaa. Miten synnytys sössittiin noin pahasti? Miten tämä on vaikuttanut parisuhteeseenne?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 13:48"]

Meidän seksielämä kuoli siihen päivään kun lapsi syntyi. Synnytyksessä vaurioitui hermo siitä kohdasta mistä leikattiin episiotomia, joka leikattiin pakaraan saakka, joten kovat kivut oli synnytyksen jälkeen, koko synnytyskanava repesi ja koko matka kohdusta episiotomiaan asti arpeutui toiselta puolelta. samoin peräsuoli repesi. Synnytyksen jälkeen olen ollut kahdessa korjausleikkauksessa, ensimäisessä paikattiin peräsuoli ja toisessa poistettiin synnytyskanavasta arpikudos, mutta vaurioituneelle hermolle ei voida tehdä mitään. Alapää on jatkuvasti kosketusarka, joten seksin harrastaminen sattuu niin kovaa ettei se onnistu ollenkaan. synnytyksestä on reilu 2 vuotta aikaa. Nyt käyn hoidoissa joissa yritetään saada hermo tunnottomaksi, saan kortisonipiikin kerran kuukaudessa ja seuraavaksi yritetään sähköhoidoilla turruttaa tunto kokonaan pois. Synnytyskanava on täysin tunnoton leikkauksen jäljiltä. 

[/quote]

Onpa hurja ja karmea tapaus :-o Onneksi on harvinaista, ja ap:n tapaus ei vaikuta olevan mitään tällaista...

Ap:lle sanoisin, että anna vaan ajan kulua. Monilla ensinnäkin kestää vuoden verran että paikat palautuu ennalleen. Toiseksi tosiaan tärkeä on se "yläpää", nyt on vielä teillä selvästi vauva-ajan väsymyksen ja miehen sinun äitiyteesi tottumisen kanssa prosessi siinä vaiheessa että seksi ei varmasti suju ihan sen takia. Olkaa itsellenne armollisia ja hyväksykää, ettei se välttämättä vielä lähde sujumaan kuin ennen, mutta kyllä se siitä, ajan kanssa!

Kyllä te siitä selviätte :) Sinähän olet selvästi ihan väsynyt ja muuten ehkä hieman masentunut, se vaan nyt kulminoituu tuohon seksiin. Varmaan tuntuu että sekin pitäisi jaksaa suorittaa, ja kun aikaa venyy niin tulee vielä enemmän paine että pitäisi jo. 

Olkaa lähellä ja hellikää muuten. Halikaa, sivelkää, levätkää alasti toisiinne kietoituneita, piirrelkää kuvioita selkään. Eihän se seksiä korvaa, mutta läheisyys säilyy tai kasvaa. Seksiäkin voi alkaa harjoittelemaan, oikeasti ottaa harjoittelun kannalta ettei odotakaan mitään ihmeellistä, paikat kohtaa ja se on siinä, muu on plussaa. Voithan testata miehellä tunteeko hän puristuksen, jos ei alkuun tuntisikaan niin myöhemmin alkaa tuntea kun paikat vahvistuu.

Mutta ylipäätään, uskon että väsymys tekee suorituspaineen. Kyllä se siitä kääntyy parempaan, älä huoli. Nautiskele kevätpäivistä ja muuttuneesta vartalostasikin :)

Mulla meni 4-5 vuotta, että halut palautuivat ja sitten kaikki tuli parempana kuin koskaan. Osasin miehenkin valita niin, ettei edes valittanut.