Kaikkitietävä yhden lapsen äiti
ARGH. Tulen hulluksi. Tuttavapiirissä kaikkitietävä yhden lapsen äiti. Järjettömät rutiinit, kellontarkkaa touhua ja kasvatusoppaiden pänttäämistä. Soittelee psykologeille jne. Sekaantuu koulussa kaikkeen.
Ja jakaa sitten viisauttaan pyytämättä. Mieluiten julkisesti ja lasten kuullen...
Ja kaikkein parhaita on ryhmämeilit, joissa jakaa infoa siitä, miten on kasvanut ihmisenä lapsen myötä, miten järkyttävän raskaan kasvatustyön jalostamanakin tajuaa saaneensa suuren lahjan. Ja niin edelleen.
Luulin ennen että tällaisia olisi vain karikatyyreissä, mutta ei.
Kommentit (17)
En ole ap, mutta uskoisin että toisen lapsen myötä tulisi ehkä vähän perspektiiviä moniin asioihin. Harvoin ensimmäiseen ja toiseen lapseen käy ihan saman kasvatusmetodit, omia persooniaan ja yllättävänkin erilaisia.
Itselle tulee tuollaisista ihmisistä aina itseni mieleen kun olin juuri valmistunut lukiosta ja sitten lähtenyt ulkomaille töihin vuodeksi. Sitten olinkin niin kaikkitietävää ja luoja ties mitä kun olin tuonne Suureen maailmaan lähtenyt ja kokenut jo muka vaikka mitä. Kyllä hävettää näin jälkikäteen :)
Olisipa hänenlaisiaan enemmän. Olisi lapsilla huomattavasti mukavampaa elää sitä päivittäistä arkea. Kasvatustietoisuuden jakaminen näille k*:lle, jotka eivät peruskäytöstapoja periytä omille lapsilleen voivat ottaa esimerkkiä.
Hänen lapsellaan on jatkuvia ongelmia. Päiväkodissa kelto kävi joka viikko, jatkuvia ongelmia sosiaalisissa suhteissa, pakkoliikkeitä, karkailua.
Minun lastani löi aina kun nähtiin, potki koiraamme.
Ekalla luokalla alkoi varastella ja nyt oli sossussakin käyty sitä näpistelyä selvittämässä. On myös kova varastelemaan herkkuja kaupasta ja kyläpaikoista, koska äiti ei anna syödä mitään makeaa.
Ap
Eipä se tietäväisyys lapsiluvun kasvaessa lisäänny.
Kyllä se kummasti on tuonut monelle ns. Helpon vauvan äidille perspektiiviä, kun toinen lapsi onkin ollut huonosti nukkuva koliikkivauva. Enää eivät ole kailottaneet, kuinka rutiinien avulla ovat tehneet arjesta helpon ja muut ovat aivan kädettömiä, jos eivät samaan pysty.
Juu, minä sain hänet silmilleni juuri noista rutiineista, kun juhlissa, poikkeustapauksessa, annoin eskarilaisen ja 8-vuotiaan valvoa vähän pidempään... Ap
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 11:17"]
Hänen lapsellaan on jatkuvia ongelmia. Päiväkodissa kelto kävi joka viikko, jatkuvia ongelmia sosiaalisissa suhteissa, pakkoliikkeitä, karkailua.
Minun lastani löi aina kun nähtiin, potki koiraamme.
Ekalla luokalla alkoi varastella ja nyt oli sossussakin käyty sitä näpistelyä selvittämässä. On myös kova varastelemaan herkkuja kaupasta ja kyläpaikoista, koska äiti ei anna syödä mitään makeaa.
Ap
[/quote] Mitä hän sanoi kun juttelitte esim. tuosta teidän lapsen lyömisestä?
No ei hän sitä lyömistä hyväksynyt, muttei myöskään saanut loppumaan. Hermot kireänä karjui lapselleen naama kiinni naamassa ja nyrkit rinnuksia puristaen. Minusta aika lailla pelin menettäneenä. Ap
Sellainen äiti, jolla on mies vaikka vaan makaamassa sohvalla, ei voi tietää millaista on ottaa lapsesta vastuu yksin ja kasvattaa lapsi kokonaan yksin. Tai jos mies ottaa lapsen joka toinen viikonloppu on myös aivan eri tilanne kun äiti hoitaa lasta aina ja koko ajan. Tämän tahtovat monet äidit unohtaa kun ajattelevat että kuinka helppoa sitä olisikaan olla yhdenlapsen yh.
Mutta ap, takaisin epistolaan, sinun kaverillasi taitaa olla mies?
Juu, on mies. Ja siskollaan neljä parikymppistä tytärtä, jotka oitaa tätä lasta. Ja kolme isovanhempaa.
Ei siis ole yh, enkä ole minäkään.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 11:40"]
Juu, on mies. Ja siskollaan neljä parikymppistä tytärtä, jotka oitaa tätä lasta. Ja kolme isovanhempaa.
Ei siis ole yh, enkä ole minäkään.
[/quote] Eli ymmärrät, että vastuu siitä lapsesta on myös miehellä, mitä hän sanoi ongelmiin esim. siihen teidän lapsen lyömiseen? Jos mies tuntuu fiksummalta, kannattaa olla enemmän häneen yhteydessä.
Ei se lyöminen ollut mikään ongelma minulle. Lapsi kuitenkin pyysi anteeksi, enkä jäänyt sitä jähittämään. Koirankin vein aina hoitoon, jos tulivat meille.
Minua rassaa se, että hän neuvoo, opastaa, valistaa ja pätee. Ja kommentoi. Kuuluvasti kaikkien kuullen. Milloin lapseni ruumiinrakennetta, milloin mitäkin. Viimeksi sitä, etten tiennyt mikä lavantauti tarkalleen ottaen on...
Ap
Sinun pitää opetella ottamaan rennomin nuo hänen sanomiset ja kääntää ne huumoripuolelle aina kun mahdollista.
Jep. Hän raivostuu täysin, jos tilanteet yrittää lyödä leikiksi. Kokeiltu on. Täydellisen tosikko. Ap
no huhhuh. En tiedä kauanko minä kestäsin olla sanomatta tuollaiselle ihmiselle takasin, että kannattaa nyt ihan vaan keskittyä sen oman lapsensa kasvattamiseen, niin voisi ehkä joku päivä siitäkin vielä ihan kelpo ihminen tulla. Varsinkin jos olis minun lastani lyönyt tai koiraa potkinut.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 10:10"]
En ole ap, mutta uskoisin että toisen lapsen myötä tulisi ehkä vähän perspektiiviä moniin asioihin. Harvoin ensimmäiseen ja toiseen lapseen käy ihan saman kasvatusmetodit, omia persooniaan ja yllättävänkin erilaisia.
Itselle tulee tuollaisista ihmisistä aina itseni mieleen kun olin juuri valmistunut lukiosta ja sitten lähtenyt ulkomaille töihin vuodeksi. Sitten olinkin niin kaikkitietävää ja luoja ties mitä kun olin tuonne Suureen maailmaan lähtenyt ja kokenut jo muka vaikka mitä. Kyllä hävettää näin jälkikäteen :)
[/quote]
Luuletko, että henkilön luonne tuosta paranisi, jos hänellä olisi useampia lapsia? Minä uskon, että hän vain jakaisi suurta ja mahtavaa tietouttaan useammalle taholle, kaikkien lastensa koulu- ja harrastusryhmiin.
Mutta mitä muuta tuolle voi kuin nauraa, ei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti. Lapsensa terveydelle ei varmasti aiheuta vaaraa, jos seuraa nykyaikaisten kasvatusoppaiden neuvoja.