Perheelliset! Miten arjen pyörittäminen jakautuu teillä?

Niin se on meilläkin. Minä hoidan lähes kaiken ja jos en tee, jää tekemättä.

Kotihommat tehdään suunnilleen puoliksi. Kumpikin käy töissä. Työajat on erilaiset, joten päivittäin ei jakaudu tasaisesti, se tekee, kumpi on enemmän kotona. Jos mies ei jotain huomaa huolehtia, niin kun annan vinkin, että vessa pitäis pestä, niin pesee kyllä.

Sama kun edellisellä vastaajalla, tosin mieheni laittaa ruokaa. Tosin en enää edes anna sen siivota kun ei osaa tehdä sitä oikein :D Mutta muuten minä hoidan asiat.

Noin se menee meilläkin... Jos mies osallistuu, lasken sen plussaksi, mutta en enää edes odota sitä. Näin ei harmita läheskään yhtä paljon kuin silloin, kun laskin kaiken mitä tein itse :)

Kipeänä ollessani se kyllä nyppii, mutta minkäs teet. Itse olen mieheni passannut piloille...

Minä käyn töissä, vapaapäivinä, aamuvuoroina ja yövuorojen jälkeen huolehdin ruuanlaitosta. Minä nukuin eilen päivällä yövuoron jälkeen, nyt on vapaapäivä ja mies saa nukkua vähän pidemäään, vien kohta esikoisen puistoon ja lähden sitten nuoremman kanssa kävelylle. 
Mies huolehtii lapsista kun olen töissä, tekee ruokaa kun olen iltavuorossa ja huolehtii päivittäin keittiön siisteydestä. 
Keran viikossa lähden muksujen kanssa muualle, ja mies siivoaa koko kämpän.
Minä huolehdin laskuista, pyykeistä (pesee mies aina joskus....) lääkärit ja neuvolat tarvittaessa ja kauppakäynneistä. 

Jäin kotiin. Päävastuu on minun, mutta mies kuskaa paljon harrastuksiin ja tekee raskaimpia töitä kuten polttopuita yms.

Nro 4 jatkaa, että tarkoitti edellisellä vastaajalla numero 2:hta! Teen kaiken muun paitsi mieheni laittaa muutaman kerran viikossa ruokaa.

Tokihan mies hoitaa lasta kun minä teen kotihommia, joka on jo oikeasti vaihtelua siihen, että mies käy töissä, ja hoidan vauvaa muuten 24/7!

Kakkonen jatkaa, että meillä eli varsinaisesti ole kyse passaamisesta. Mies vain lopetti kotitöiden teon ja jonkun ne on tehtävä. En pysty katselemaan likaisia astioita keittiössä tai pyykkiin meneviä vaatteita viikkotolkulla lojumassa. Kyllä mun mieheni heittäytyi kolmanneksi lapseksi monta vuotta sitten.

Puolet ja puolet. Itse tykkään pyykinpesusta ja lasten vaatteiden ostosta, niin teen ne itse. Muutoin tehdään kaikki puoleksi, siis meiningillä kumpi sattuu oleen kotona se tekee, mies on varmaan kyllä enemmän käyny lasten kaa neuvolas ja hoitanu päiväkotiasioita ja harrastuskuskauksia ym. Meil on 4 lasta

Mies käy töissä ja tekee ns. miesten työt (puiden pinoaminen liiteriin, lumityöt, raskaammat pihatyöt, rakennusjutut, auton kunnossapitäminen..), minä huolehdin kodista, en käy töissä. Lapset jo koululaisia. Huolehdin kaikista lasten asioista, käyn vanhempainvartit, hammaslääkärit, pidän huolen kouluasioista. Mies harrastaa lasten kanssa ja ottaa heidät mukaan noihin miesten töihin ja viettää siis normaalisti aikaa perheen kanssa.

Ja kymppi jatkaa, et ap valita turhasta!! Mä kyllä oisin tosi väsyny ja vit****** jos joutusin kaik lasten asiat hoitaan! Nehän on yhteisiä ja perhe on yhteinen yritys ja päämäärä meillä, muutoin on meil ns. Omaa vapautta, omat kaverit ja omat harrastukset

Koita ap jotenki nätisti keskustella miehes kaa ettet jaksa hoitaa kaikkea yksin

Kymppi jatkaa vielä :D että vauvoina olen hoitanut lapset pitkälti yksin, vajaan vuoden. Sillon tällön mies vaihtanu vaippaa ja syöttäny ja toki pitäny sylissä, mut en ole vaatinut herätä öisin tms. Sitte kun eka lapsi oli vuoden vihjasin, et nyt ollaan tasapuolisia vanhempia, lapsi ei ole enää vauva, ei ole tissistä eikä sitä myöden äidistä riippuvainen. Muiden lasten kans "siirtymä" isälle on onnistunut luontevasti, ekan lapsen kans sitä piti vähän harjoitella, kaikki miehet ei ole luonnostaan hyviä lasten kanssa ja vauvoja voivat jännittää, mitä nyt olen esim. Nuorempia veljiäni seurannut....joka perhe valitsee omat arjen rutiinien pyörittämisen, mutta kummankin osapuolen pitää olla tyytyväinen

Me hoidetaan puoliksi. Mies imuroi ja pesee lattiat, minä järkkään tavarat ja pesen vessat. Mies vie lapset, minä haen. Mies on pienten kanssa kotona, minä vien isot harrastuksiin. Yleensä toinen laittaa astiat ja toinen pyykit. Jos koneellinen valmistuu myöhään, levitetään pyykit kuivumaan yhdessä. Illalla mies pesee lasten hampaat ja minä järkkäilen sillä välin alakerran. Tehdään molemmat täyttä päivää ja lapsia on paljon, joten molemmilla on koko ajan kädet täynnä töitä.

Meillä mies tekee ruokaa kun olen töissä ja hän lasten kanssa. Lapsia on kolme. Siivoaa sotkunsa mitä tulee esim ruokaa laittaessa "sinnepäin". Hänelle ei ole tärkeää jos nyt sattuu olemaan sipulinkuoria lattialla tai vähän jauhoja, sokeria tms tasoilla. Jos en kävisi kaupassa päivää ennen työvuoroja, kaappi olisi tyhjä. Minä vien auton kun lähden töihin. Kun työvuorot/ päivät on loppu, käyn kaupassa, koska sitten mies vie auton ja aloitan paikkojen raivaamisen, niinkuin ennen vuoroja.

Ehkä tämä nyt on vaan kotiäitivuosien jälkeen jatkunut näin, koska sillon tein kaiken ja hän kävi töissä. Siisteyttä on huomattavasti helpompi ja kivempi pitää yllä, kun et koko ajaa siivoa toisen jättämiä, niin en silloin juuri valitellut. Vastuuseenkin on kasvanut. Mutta! Jotenkin vaan nyt tämä kaikki, koko paletin pyörittäminen on ylitsepääsemättömän raskasta.. Rahat on aina loppu ja huokaus...

Ap

Meillä kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat jo pikkuhiljaa siirtynyt mulle. Mies on niin uusavuton, ettei pysty lapsille edes vaatteita kaapista valitsemaan. Saatikka lasten harrastuskamoja pakkaamaan. Kouluasiohin se ei puutu ollenkaan, tuskin on edes Wilmaan kirjautunut koskaan. Ruokakauppaan sitä ei voi lähettää tai pyykkiä päästää pesemään. Ruoanvalmistus ei onnistu siltä ollenkaan. Siivoilla se yrittää, sillä seurauksella ettei järjestelyiden jälkeen tavaroita löydy mistään. Hoidan tällä hetkellä käytännössä kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat. Mieheni kehtaa vielä valittaa mulle kokoajan kodin sotkuisuudesta. Tänään se heitti töihin lähtiessään, että kaipaisi hiljaisuutta ympärilleen ja haluaisi joskus olla josku rauhassa, ettei joku kokoajan kyselisi jotain, argh! Todella raivostuttavaa. Lapsiperheissä se nyt ei vaan ole mahdollista.

Se tekee kuka ehtii. Jos mies on kotitoimistolla hän käy  ruokakaupassa ja tekee ruuat, viikonloppuisin yhdessä. Nyt pari viikkoa mies on imuroinut/pessyt koko talon lattiat, yleensä minä hoidan yläkerran ja hän alakerran. Toinen laittaa pyykit tai astiat koneeseen ja pyörimään ja toinen ehtiessään laittaa ne pois jne. Ison talon pihaa ja raksahommia tehdään rintarinnan.

Vessojen pesu ja kissanhiekkojen hoito taitaa olla ainoat asiat jotka mä hoidan (mies tietty mun työmatkojen aikana).

No meillä mies kyllä tekee kotitöitä, mutta kokonaisuuden hallinta on ihan tuntematon käsite...ei osaa yhtään katsoa mitä voisi tehdä, just pyysin että voisi nostaa talviurheiluvälineet varastoon, ei ikinä itse tajua mitään. Joskus on niin rasittavaa ohjata aikuista miestä, mutta mikään ei tule tehtyä pyytämättä ja OMA-ALOITTEISESTI

No meillä mies kyllä tekee kotitöitä, mutta kokonaisuuden hallinta on ihan tuntematon käsite...ei osaa yhtään katsoa mitä voisi tehdä, just pyysin että voisi nostaa talviurheiluvälineet varastoon, ei ikinä itse tajua mitään. Joskus on niin rasittavaa ohjata aikuista miestä, mutta mikään ei tule tehtyä pyytämättä ja OMA-ALOITTEISESTI

No meillä mies kyllä tekee kotitöitä, mutta kokonaisuuden hallinta on ihan tuntematon käsite...ei osaa yhtään katsoa mitä voisi tehdä, just pyysin että voisi nostaa talviurheiluvälineet varastoon, ei ikinä itse tajua mitään. Joskus on niin rasittavaa ohjata aikuista miestä, mutta mikään ei tule tehtyä pyytämättä ja OMA-ALOITTEISESTI