Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Osa alaisista on niin raskaita, ettei vaan päivästä toiseen jaksaisi kuunnella valitusta milloin mistäkin. Esimerkki: henkilö on ei ole tyytyväinen tämänhetkisiin työtehtäviin ja toivonut työtehtäviä x ja y. Tehdään suunnitelma miten hän pääsee toivomansa mukaisiin hommiin. Niihin päästyään alkaa valitus, vaikka hän saa tehdä juuri sitä asiaa tai olla siinä projektissa mihin halusikin ja minkä eteen tehtiin järjestelyjä, että ei ole hyvä sekään. Mitään et voi oikein kriittisesti tai oikein mitenkään päin sanoa, vaikka kuinka ystävällisesti ja asiallisesti yrittäisit, kun henkilö saattaa pahoittaa mielensä viikkokausiksi ja palata sitten tähän asiaan muutaman viikon päästä tyyliin: sanoit silloin kerran sivulauseessa, että työt pitäisi tehdä työaikana, eikä vapaa-ajalla, että nyt minä olen tässä 2 viikkoa valvonut, että pidätkö minua huonona työntekijänä. Ei vaan aina jaksa!

Oikeasti, jos joku tarvittaisiin korvaamaan minut... ei onnistuisi.

Aina sanotaan, ettei sota yhtä miestä kaipaa. Mutta jotkut työt vaatii erikoisosaamista, mitä ei vaan löydy ilman pitkää työkokemusta. Ei niin vain löydy ihmistä, joka osaa käyttää kymmentä eri ohjelmaa, jotka eivät ole yleensä käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa hanketyöstä on maalaisjärjellä hoituvaa hääräämistä, johon ei oikeasti tarvittaisi alan korkeakoulututkintoa eikä korkeakoulutus siihen erityisemmin valmistakaan.

Järjestötyöntekijä

Järjestöalalla tehdään paljon tärkeää työtä. Se, mikä toisilta luonnistuu "maalaisjärjellä" on toisille tosi vaikeaa. Ammattitaitoa ja myös koulutuksen tuomaa näkemystä ja osaamista tarvitaan, ja sitä myös on tällä alalla. Mutta totta on, että on myös paljon hääräämistä, jossa ei saada kauheasti aikaiseksi.

Pahinta on se, että aikaa käytetään monesti aivan liikaa seuranta- ja arvointityöhön ja oman työn tärkeyden todisteluun eri suunnille. Sitten sille kaikista tärkeimmälle "jalkatyölle" ihmisten kanssa jää aivan liian vähän aikaa...

Teen työtä pelkästään rahan takia. Ei mitään muuta mielenkiintoa työhöni muutoin. Onnistuu näinkin, sillä työ mahdollistaa minulle oikeasti mielenkiintoista vapaa-aikaa (elämyksiä, matkoja ja harrastuksia).

Vierailija kirjoitti:

Pomo antaa parhaat työt sellaisille, jotka ovat hänen mielestään "hyviä tyyppejä". Käyvät vapaa-ajallakin baarissa yhdessä.

Jos ei polta, jää paljosta paitsi, kun pomo käy siellä kavereineen. Tuntuu että pitäisi aloittaa tupakointi ja lähteä porukan kanssa ryyppäämään, että saisi hyvän suhteen pomoon ja niitä parempia töitä. Hiljainen ja raitis ihminen ei sovi tähän työporukkaan.

Aivan totta. Muistan kun nuorena olin töissä yöt ja päivät opiskelin.Ei siinä liikaa juhlittu ja olin se tylsä tyyppi joka ei osannut ottaa iloa irti elämästä vaan aina painoi nelosen vaihteella eteenpäin. 

En ollut se joka ensimmäisena tarjottiin kotijuhliin, vaikka itse jatkuvasti pidin juhlia vaikka minkälaisia.Asun keskustassa ja sehän oli ehkä jonkinlainen veruke että oli niin kiva tavata minun luona ( ilmaiset sapuskat.)

.Olen myös loistava ruoanlaittaja ,se tietty veti yös puoleensa. 

Elämä on kuitenkin ollut hyvä minulle ja tunnen miten nämä juhlijakaverit yksi toisen päästä saivat eri sairauksia nuorella iällä ja meni pois. 

Sääli . Kaipaan osaa joiden kanssa myöhemmin tuli hyvät välit ja olimme ystäviä toisella tasolla. 

Ikävä että tupakoimaton ja rehellinen ujohko ei sovi seuraan. Todella ikävä. Hyvin tavallista.Juopot löytävät aina seuraa ja viihtyvät samankaltaisten kanssa. 

Julkisissa yleisötilaisuuksissa käy välillä aivan järkyttävää väkeä. Ei tosin usein, mutta kun paikalle osuu joku tällainen kaikista käytöstavoista, esiintyjästä ja muusta yleisöstä piittaamaton rajaton metsäläisääliö ja itse esiintyjänä yrität jotenkin hoitaa homman asiallisesti, niin siinä voi olla melkoinen painajainen edessä. Toisten kokemuksista en viitsi kertoa, mutta eräs omistani meni niin ylitse, että kerron sen tässä.

Olin ennen yliopistolla töissä ja tavallisten luentojen ja tuntien lisäksi pidin joskus pyydettäessä esityksiä omasta alastani työväenopistoilla ja muissa vastaavissa yhteyksissä. Minulta oli pyydetty luento erääseen luentosarjaan ja eturiviin oli eksynyt sellainen eläkeikäinen, lyhyttä sotilaskampausta pitävä omahyväisen näköinen tatima, joka päätti pommittaa koko esityksen aivan pilalle. Olemuksen perusteella ei olisi aluksi arvannut, että kyseessä on niin vaikea tapaus. Alun klassiset, vailla mitään katsekontaktia huudetut EI KUULU-jutut alkoivat tietysti sadella oitis, kun homma lähti liikkeelle. Mikitys hoidettiin sitten paikalle hakemani vahtimestarin kanssa kuntoon ja kun muu yleisö sanoi, että aivan hyvin kuului, kuten oli kuulunut aiemminkin, jatkoin esitystä. EI TUOSTA SÖSSÖTYKSESTÄ SAA MITÄÄN SELVÄÄ tuli sitten seuraavana. Pahoittelin ja totesin, että yritän puhua niin selvästi kuin mahdollista. Muu yleisö nyökki ja pyysi jatkamaan. 

Erikoisalani on varsin harvinainen ja muut sen tuntijat ovat aika lailla yhden käden sormilla laskettavissa. Eukko selvästi kuvitteli itseään asiantuntijaksi ja yritti torpedoida joka virkkeen, vaikkei hänellä tietty mitään kompetenssia siihen ollut. Ulkomaankielisten nimien kohdalla eukko karjui ilkeä virne naamallaan että EI SITÄ NOIN LAUSUTA tai naurahteli ivallisesti kovaan ääneen. Näitä kieliä kyllä olen puhunut natiivitasoisesti vuosikymmeniä. Jatkoin urheasti koko esitykseni läpi ja juttelin välillä aina jostain tietystä asiasta muun yleisön kanssa. Kaikki muut olivat hyvin ystävällisiä, mutta ämmä yritti jatkuvasti häiriköidä jollain välihuudolla, ja saadakseni edes osittain homman hoidetuksi rupesin loppua kohden vain ignoroimaan hänen meuhkaamistaan.

jatkuu...

jatkuu..

Julkinen esiintyminen ei ole mitenkään helppoa - ei varsinkaan kun on enemmän sellaista kammiotyyppiä, jota pyydetään puhumaan vain asiantuntemuksen, eikä valovoimaisen persoonan tähden. Kun yrittää vetää läpi suurelle yleisölle suunnatun luennon vaikeasta aiheesta, on siinä ihan itsessään tarpeeksi tekemistä - jos joku yrittää pilata koko esityksen pilkkahuuteluillaan ja itse kuitenkin lähtee siitä että muiden läsnäolijoiden takia juttu täytyy hoitaa asiallisesti ja kilpahuudantaan lähtemättä läpi, niin siinä on sellainen koettelemus, etten sitä toivo kenellekään. (Paitsi tuolle akalle, mutta hänen puheistaan tuskin kukaan rahaa maksaa.)

Kun helvetti oli vihdoin viimein ohi, muutamat kuulijoista tulivat jatkamaan juttua, mutta eukko marssi pää kenossa ulos. Olin todella pahoillani muiden osallistujien vuoksi, mutta päätin olla alentumatta mainitsemaan asiasta. Myöhemmin sain kuulla eräältä yleisön joukossa olleelta kaveriltani, että hän oli seisonut ulkona kymmenen asteen pakkasessa odottamassa muita (ventovieraita) kuulijoita ja yritti lyöttäytyä kaikkien seuraan haukkumaan olemustani ja luentoani.

Melkoista.

Tapaukseen liittyy vielä muutama vuosi myöhemmin tapahtunut jälkikirjoitus. Olin julkaissut kirjan käsittelemästäni aiheesta ja myöhemmät luentoni asiasta olin rajoittanut yliopistopiireihin. Olin aika lailla täysin unohtanut koko huutelijan. Kerran mennessäni kaupungin pääkirjastoon huomasin silmänurkastani, että minua tuijotettiin kiinteästi. Tapaan paljon ihmisiä, joten olen omaksunut yleiseurooppalaisen tavan, että kaikkia päinkatsojia tervehditään. Kun sitten moikkasin tuijottajaa, tämä vetäisi ilkeän virneen naamalleen ja purjehti nokka pystyssä tervehdykseen vastaamatta ohi. Tajusin vasta siinä, että kyseessä oli se kurppa sieltä luennolta. 

Vähän kyllä hermostuttaa kun ajattelen tätä nyt tässä kirjoittaessani. Onko se eukko miettinyt minua ja tuota episodia oikeasti kaikki nämä vuodet? Luuleeko hän tosissaan voittaneensa jonkun mystisen kilpailutilanteen, mitä ei ole koskaan ollut muualla kuin hänen päässään?

Ystävä töissä väs tään öttö keskuksessa. Meno oli aivan rikollista ja järkyttävää, vaarallista. Siitä ei saa puhua mitään eikä lehdet kirjoita edes nimettömänä haastateltavana. Siihen kariutui naivius kertaheitolla, meille kaikille ystäväpiirissä.

2135/2136, tuollaisia persoonallisuushäiriöisiä huutelijoita sattuu tosiaan aina silloin tällöin avoimille yleisöluennoille ym. tilaisuuksiin. Myös messut ja esimerkiksi erilaiset rekrytapahtumat vetävät puoleensa jos jonkinlaista kylähullua. Osa on ihan harmittomia joka paikan naamoja mutta jotkut taas sitten saavat kicksinsä muiden hermostuttamisesta ja olon tukalaksi tekemisestä. On kuvattu videokameralla ilman lupaa, kyselty asiattomuuksia, häiritty muita kävijöitä, rohmuttu kaikki esittelypisteellä olleet karkit jne. On tullut jonkinasteisena shokkina se, kuinka paljon häiriintyneitä ja ihan jossain omassa vinksahtaneessa minä-minä -maailmassaan eläviä ihmisiä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Minun pajalleni ihmiset haluavat tulla alistumaan. Itse näen heidät lähinnä säälittävinä reppanoina.

Domina

Hyvä niin, sehän se on tarkoituskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolentutkimuksessa on monia naiveja tutkijoita/opettajia, jotka elävät jossain etukäteen päätetyissä, teoreettisissa sfääreissä. Ei kaikki sukupuoli tapahdu vain yksilön korvien välissä. On biologiaa, yhteiskuntaa, rakenteita. On ollut tästä puhetta kolleegojen kanssa. Ei saa puhua laajemmin ääneen kaikkea mitä ajattelee.

Keiden kolleeeegojen, millä alalla itse olette?

Sukupuolentutkimuksen alalla.

Moni ravintola (en sano mihin ketjuun kuuluva) mainostaa olevansa esteetön ja aina valmis palvelemaan vanhuksia, vammaisia ja lapsiperheitä.

Totuus on se, että tarjoilijat haukkuvat asiakkaita täysin avoimesti, vittuilevat asiakkaille ja tekevät haavoittuvien asiakkaiden (vanhukset, vammaiset, lapset) ravintolavierailuista täyttä helvettiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasti vammaiset olisi syytä abortoida.

Asennnevammaiset hoiva-alan työntekijät pitäisi hävittää maan päältä.

Vierailija kirjoitti:

Moni ravintola (en sano mihin ketjuun kuuluva) mainostaa olevansa esteetön ja aina valmis palvelemaan vanhuksia, vammaisia ja lapsiperheitä.

Totuus on se, että tarjoilijat haukkuvat asiakkaita täysin avoimesti, vittuilevat asiakkaille ja tekevät haavoittuvien asiakkaiden (vanhukset, vammaiset, lapset) ravintolavierailuista täyttä helvettiä. 

Minua kiinnostaisi tietää, mikä ketju on kyseessä. Tietäisin sitten boikotoida kyseisen ketjun ravintoloita, vaikka en vanhus, vammainen tai lapsi olekaan enkä yleensä asioi ravintoloissa kenenkään näihin ryhmiin kuuluvan kanssa.

Sosialismi tuhoaa yhteiskunnan, koska se vie kilpailukyvyn tukemalla kilpailijamaita joissa ei sääliä tunneta eikä suojella luontoa. Työpaikka on punainen.

Pomoni on aika tyhmä. Jopa ulkomaalaiset päämiehet ovat sen minulle sanoneet ja todenneet. Ja semmoinen pomo saa vaan jatkaa.

Alaani en voi kertoa, mutta melkein jokainen teistäkin kuvittelee osaavansa ja tuntevansa alan todella hyvin.

Tekisi mieli vetää ympäri korvia erittäin lujaa joka kolmatta asiakasta, kun ei tajuta asiasta yhtään mitään, mutta haukutaan päin naamaa, kun on ensin ihan itse sössitty eikä osata asiaa muuttaa ja syyhän on totta kai minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ravintola (en sano mihin ketjuun kuuluva) mainostaa olevansa esteetön ja aina valmis palvelemaan vanhuksia, vammaisia ja lapsiperheitä.

Totuus on se, että tarjoilijat haukkuvat asiakkaita täysin avoimesti, vittuilevat asiakkaille ja tekevät haavoittuvien asiakkaiden (vanhukset, vammaiset, lapset) ravintolavierailuista täyttä helvettiä. 

Minua kiinnostaisi tietää, mikä ketju on kyseessä. Tietäisin sitten boikotoida kyseisen ketjun ravintoloita, vaikka en vanhus, vammainen tai lapsi olekaan enkä yleensä asioi ravintoloissa kenenkään näihin ryhmiin kuuluvan kanssa.

Rosso. Tässä ravintolaketjussa suvaitaan (esimiesten hiljaisella hyväksynnällä) aivan käsittämätön määrä tarjoilijoiden tekemiä virheitä. Siis jopa sellaiset räikeät ylilyönnit, jotka täyttävät syrjintärikoksen tunnusmerkistön. Ravintolapäällikkö sanoo vaan "Oho, sori. Meidän tarjoilijalla oli hermot kireällä."

Moni tarjoilija on entinen koulukiusaaja. He purkavat omaa turhautumistaan niin, että ottavat haavoittuvat asiakkaat silmätikuksi. Jos joku asiakas reklamoi, esimies vastaa "Olemme keskustelleen tilanteesta henkilökuntamme kanssa ja totesimme, että mitään syrjintää ei tapahtunut." No ei varmasti tapahtunutkaan niiden TARJOILIJOIDEN mielestä. Kun esimies kysyy, tarjoilijat valehtelevat esimiehelle silmät ja suut täyteen. Esimies ei kuuntele asiakkaiden (syrjitty asiakas ja muut läsnäolijat) tekemiä ilmoituksia.

On täysin selvää, että Rosso-ketjusta löytyy myös hyviä (täysjärkisiä, empatiakykyisiä) tarjoilijoita, mutta heidän työpanoksensa ei riitä. Kusipäiset tarjoilijat aiheuttavat niin paljon ongelmia, että koko ravintolaketjulta menee maine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut siivoojana monessa eri paikassa ja sen sanon että jos joku kuvitteli julkisten tilojen olevan puhtaita niin ei muuten ole... kaikki tehdään pintapuolisesti siistin näköiseksi ja panostetaan vain siihen mikä näkyy mutta esim hotellihuoneet(sängyt varsinkin) on täynnä ties mitä möhnää ja eritettä. Kaupassa ollessani piti piilotella hometta.

Eikä yhdessäkään paikassa ollut kyse siitä etteikö olisi aikaa tehdä ketään ei vaan kiinnosta panostaa.

Yksi työkaveri pyyhki samalla liinalla koko vessan ja viimeisenä saattoi pyyhkäistä ovien kahvat joten niihin saattoi siirtyä sieltä pöntöstä vaikka p*skaa.

Juu. Me olimme lasten kanssa eräässä kylpylähotellissa lomalla, ja toinen lapsista hukkasi erään pikkuauton, joka kuului hänen keräilemäänsä sarjaan.

Kolme (!) vuotta myöhemmin menimme samaan hotelliin, ja saimme sattumalta saman huoneen. Lapsi leikki lattialla vatsallaan, ja äkkiä hoksasi jotakin. Veti tv-tason alta sen pölyisen pikkuautonsa ja hihkui onnellisena, kun aarre löytyi.

Kiva, että lapsen aarre löytyi.

Se sen sijaan ei ole kivaa, että siivooja antaa kuvan, että useimmissa tapauksissa huono työnjälki on kiinni vain asenteesta, koska se on lähes aina kiinni liian kiireestä aikataulusta! On aivan yleistä, että mitoitukset ovat aivan liian tiukkoja, joten työtään ei ehdi tehdä kunnolla, eikä taukoja pitää. Siirtymiset työkohteiden välilläkin menevät omalla ajalla, vaikka niitä olisi useita työpäivän aikana ja paikat kaukana toisistaan. Kyllä käy siivoojan ammattiylpeydelle, jos juuri koskan ei ehdi tehdä työtään niin kuin parhaimmaksi näkisi. Emmekä siivoa likaisilla välineillä, vaikka joudummekin omalla ajalla ne huoltamaan!

Inhoan joka pikkuasiasta ruikuttavia asiakkaitamme