En uskalla elää niin kuin haluaisin

Mitä sä haluaisit? Onko se jotain aika tavallista vai jotain ihan tosi erityistä? Kenen mielipidettä sä pelkäät?

Mä vaan jossakin vaiheessa tajusin, että saamari mun mielipide on yhtä arvokas, kuin muidenkin ihmisten. Ja mun omissa asioissa se mun mielipide painaa eniten. Kukaan muu ei sun puolesta voi elää eikä tehdä sua onnelliseksi.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 23:08"]

Mitä sä haluaisit? Onko se jotain aika tavallista vai jotain ihan tosi erityistä? Kenen mielipidettä sä pelkäät?

[/quote]

Ei siihen ole ketään tiettyä ihmistä, että kenen mielipidettä pelkäisin. Eikä ole mitään tiettyä asiaakaan mitä haluaisin. Ei siis voi oikein eritellä.

Mutta luulen, että tämä on lähtöisin kotoani. Mun veli oli todella dominoiva ja vaikka oltiin aina tosi läheisiä ja tultiin hyvin juttuun, niin se aina naureskeli mun toiveammateille, lempibändeille jne. ja vaikka äitini ei koskaan yhtynyt siihen naureskeluun ja vähättelyyn, niin äidistä kuitenkin huokui (ja huokuu edelleen) se kuinka hänen mielestään veljeni oli aina oikeassa kaikessa.

Ehkä tämä on lähtöisin sitten tuosta. En tiedä, mutta mun olen todella vaikea sanoa mielipidettäni mihinkään tai edes fb:ssa jakaa just sitä linkkiä mitä ihan oikeasti haluaisin...

ap.

Sun täytyy aloittaa jostain ihan pienestä. Tee joka päivä jokin asia, joka on sellainen, mitä nämä "muut" eivät pitäisi sopivana. Tiedät itse paremmin mitä ne sellaiset ovat. Pikkuhiljaa opit tajuamaan että sulla on ihan oma tahto ja hyvä sellainen onkin.

Sun lapsuus kuulostaa hyvin samalta kuin mun, paitsi äitini oli tuo dominoiva ja mun mielipiteitä vähättelevä. Lisäksi olin koulukiusattu. Tarvitsin puoli vuotta terapiaa ja paljon ajatustyötä päästäkseni tuosta eroon.

Tässä juttuja mitä itse pohdin:

- Miksi kenenkään muun mielipide olisi arvokkaampi, kuin sun?

- Miksi eläisit elämääsi jonkun toisen mielipiteiden mukaan? Kuka siitä tulisi onnelliseksi?

- Yritä ajatella itseäsi objektiivisesti, ikään kuin katselisit omaa elämääsi. Millaisia elämänohjeita antaisit itsellesi?

En tiedä toimiiko sulla samat jutut :)

Alkuun voisit oikeasti yrittää järkyttää jotakuta (tai kaikkia) tarkoituksella, jonka jälkeen pääsisit vähän kärryille siitä, miltä se tuntuu ja että siihen ei oikeastaan edes kuole. 

Oletko koskaan käynyt terapiassa?

Luepa sen niminen kirja kuin Tunne Lukkosi (http://www.tunnelukkosi.fi/). Se on auttanut minua pääsemään irti juuri noista rasitteista mitä itse kirjoittelit aloitusviestissä.

Itselläni muutos lähti juurikin havahtumisesta - tajusin, että muiden mielipiteet ratkaisivat aina päätökseni ja tekemiseni. Sanomattakin selvää, että itsetuntoni ja -luottamukseni olivat olemattomat. Koska olin totaalisen kyllästynyt elämääni kynnysmattona, tapahtui muutos kuin itsestään. Omistin päiviä vain itselleni, tein juttuja joista tuli hyvä fiilis ja jouduin tavallaan etsimään kokeilemalla mitä MINÄ haluan ja mistä pidän. Kirjoitin ylös fiiliksiäni, luin erilaisia kirjoja, kuljin aistit avoinna ja vähät välitin toisten kommenteista, olinhan päättänyt nousta oman elämäni herraksi. Kyllä se siitä, pienin askelin! Jostain täytyy vain aloittaa, eikä saa pelätä muutosta. Itse koen muuttuneeni paljonkin sekä sisäisesti, että ulkoisesti ja huomaan ikään kuin puhjenneeni kukkaan - myös ulkopuoliset ovat antaneet positiivista palautetta lyttäämisen sijaan, eli oikeilla jäljillä taidetaan olla!

Samaa käyn läpi. Olen 31. Tajusin, että suuri osa maailman ihmisistä ei merkitse mitään. Opiskelukaverit, työkaverit, ns. ystävät tulevat ja menevät, ei heitä kannata ottaa auktoriteetiksi sanelemaan minun elämääni. Kaikkia kiinnostaa kuitenkin eniten oma napa. Annoin erään entisen ystävän määritellä, millainen olen (en yhtä hyvä opiskelija, en yhtä älykäs kuin hän), mutta kun tämä sai lapsen, minä jäin kalliolle. Kuitenkin hän yhä arvosteli elämääni, ulkonäköäni myöten. Olen karsinut tällaiset tyypit elämästäni.

Tilalle olen alkanut löytää kannustavampia ihmisiä. 

Hyvä kysymys, miten lakata pelkäämästä? Kaikki edellä annetut neuvot ovat hyviä. minä lisään vielä sen, että sinun pitää oppia kuulemaan oma sisäinen äänesi. Mitä sinä itse ajattelet? Mitä sinä tahdot? se hämärtyy, ellei näitä asioita aktiivisesti mieti. 

tätäkin kun lukee tajuaa taas miten paljon ihmiset voi toisiin ihmisiin vaikuttaa ihan oikeesti.

Siitä en tiedä tekeekö sen tahallaan olen ite kans tällasen vuoks psykiatrisella ja psykoterapias joutunu jo monia vuosia käymään.

Vanhemmuuteen pitäis saada ajokortti myös!

Ihan ekaksi, et ole maailman keskipiste joten sinun tekemäsi jutut eivät oikeasti kiinnosta ketään :) Jos Utoyan ampuminen poistuu ihmisten mielistä viidessä päivässä, mitä ihmeen sellaista sinä voisit tehdä joka ei poistuisi ihmisten mielistä jo tunnissa? Kokeile!

En ymmärrä, mitä tarkoitat.

t. mies

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 23:25"]

- Miksi kenenkään muun mielipide olisi arvokkaampi, kuin sun?

[/quote]

No vaikkapa siksi että se joku toinen tietää asiasta enemmän ja osaa sen paremmin kuin sinä.

Tiedän mistä puhut. Minulla reilusti vanhempi isosisko teilasi kaiken mistä pidin, naureskeli harrastuksilleni ja kertoili kovaan ääneen sukulaisille ja kavereilleen miten on muka minusta huolissaan, kun olen niin nolo, outo introvertti ja ujo. Lisäksi hän haukkui minua laudaksi ja arkisen näköiseksi kun olin 12, siskoni siis tuolloin 22. Kuvitelkaa, sanoisitteko itse lapselle noin! Haukut ja nälvimiset oli aina naamioitu huoleksi tai vitsiksi esim. "Olen niin huolissani siitä ettet varmasti saa yläasteella yhtään ystävää kun juttusi ovat niin noloja" tai "Lauta-Liisa".

Todellisuudessa en ole ollenkaan ujo ja minulla on ollut aina paljon ystäviä siitä asti kun pääsin siskoni ikeestä. Olen urheilullinen ja harrastan aktiivisesti. Olin jopa ison ainejärjestöni puheenjohtaja yliopistossa. Siskoni pitää edelleen kiinni siitä, että minä olen ujo luuseri. Nykyään annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, säälin siskoani joka on selvästi yksinäinen.

Lapseni minulle antoi voimaa ajatus, että aikuisena minun ei tarvitsisi kuunnella tai totella siskoani. Ymmärsin myös varhain, ettei hän ollut reilu minua kohtaan. Vielä siskonkin kiusaa kipeämmältä tuntui se, ettei äiti puolustanut minua vaan pakeni paikalta.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 15:02"][quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 23:25"]

- Miksi kenenkään muun mielipide olisi arvokkaampi, kuin sun?

[/quote]

No vaikkapa siksi että se joku toinen tietää asiasta enemmän ja osaa sen paremmin kuin sinä.
[/quote]

Tässä varmaan viitattiin sen tyyliseen tilanteeseen, että ap haluaa opettajaksi ja jonkun muun mielestä ap:n pitäisi hakea lääkikseen tai jonkun muun mielestä ap:n on pakko ostaa omakotitalo, kun hän itse haluaisi kerrostaloon.

Up

Ihminen ei usein käsitä, ennenkuin on myöhäistä, kuinka lyhyt ihmisen elämä on. Ei ole aikaa miettiä ja pähkäillä mitähän muut nyt musta ajattelee, jokainen vastaa omasta elämästään, tekee niinkuin parhaaksi näkee, toki tekemättä muille pahaa, mutta ne asiat jotka vaikuttavat lähinnä omaan elämään, niin on kyllä päätettävä itse. Ja tosiaan, jokainen meistä on tänne alastomana syntynyt ja mitään ei mukaan saa kun täältä yksinään pois lähdetään.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 23:17"]

mun olen todella vaikea sanoa mielipidettäni mihinkään tai edes fb:ssa jakaa just sitä linkkiä mitä ihan oikeasti haluaisin...

[/quote]

Tämä on mullekin tuttu tunne. Mulla on pari kiihkouskovaista FB-kaveria. He hyökkäävät seinälleni kuin tonni tiiliä, jos jaan jonkun linkin joka ei miellytä heitä. Pieni, todella pieni asia, mutta ärsyttää. Ovat sukulaisia, joten ei heitä oikein voi poistaakaan.