Parikymppiset ovat niin huolettomia.

Miksi mun pitäis olla jotain muuta kun huoleton, kun ei juuri huolia ole?:D huolia ehtii vaikka loppuelämän, nyt aion ainakin nauttia tästä huolettomasta nuoruudesta niin kauan kun sitä kestää <3 T. 20 Vuotias

Olen 37-vuotias, eikä elämässäni ole juurikaan huolia. Huolet ovat seurausta elämän- ja terveydentilanteesta, eivät iästä. Minulla on vakityö, asuntolaina lyhenee hyvää tahtia, terveys on hyvä, velvoitteet tulevat hoidetuiksi ja elämä on mallillaan. Voisiko aloittaja kertoa, mistä asioista tässä oikein pitäisi olla huolissaan ja miksi?

Mitä tällä tarkotetaan?

terkuin 2 lapsen äiti 24v.

Joo ja saa ollakin vielä tuossa iässä.

Minusta parikymppiset just ovat siksi niin ihania, että heitä eivät nämä maalliset murheet vielä niin kosketa. Töissäkin olen mielelläni nuorten kanssa vuorossa, koska heillä on kahvitauoilla muutakin puhuttavaa kuin toisten morkkaaminen. Näkevät vielä itsellään niin loistavan tulevaisuuden, ja ovat varmoja että eivät tällaisessa suorittavassa työssä tule kauaa olemaan, että eivät marmata joka asiasta. ;)

Eivät ne huolet iästä ole kiinni, eikä huolettomuus tarkoita sitä, että olisi vastuuton. Tai ainakin näin minä aloituksesi ymmärsin.

Se, mitä te näette päällepäin ei aina ole koko totuus. Suoraan sanottuna vituttaa, kun katkerat vanhemmat ihmiset hiillostavat vaatimuksineen, koska luulevat, että minulla ei ole mitään ongelmia, huolia tai omia asioita hoidettavana. Minulla on myös aina aikaa mitättömällä varoitusajalla, koska nuoret ihmiset "vain lorvivat". Vaikka enhän minä saa enää käyttäytyä kuin nuori, koska olen jo 20-vuotias. Pitäisi myös pukeutua aikuismaisemmin eli hiukset pitäisi leikata lyhyiksi eikä sovi käyttää pillifarkkuja. On meillä huolia, mutta toisin kuin monet vanhemmat ihmiset, me kaikki emme purkaa ärsytystäni muihin ihmisiin vaan käsittelemme asioita itseksemme. Lakatkaa kaatamasta meidän päälle lisää ongelmia vain sen takia, että ilmeisesti olette kateellisia. Mikä estää teitä olemasta huolettomia? Ikäkysymyskö se vain on? Jättäkää meidät rauhaan, kiitos.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:34"]

Minusta parikymppiset just ovat siksi niin ihania, että heitä eivät nämä maalliset murheet vielä niin kosketa. Töissäkin olen mielelläni nuorten kanssa vuorossa, koska heillä on kahvitauoilla muutakin puhuttavaa kuin toisten morkkaaminen. Näkevät vielä itsellään niin loistavan tulevaisuuden, ja ovat varmoja että eivät tällaisessa suorittavassa työssä tule kauaa olemaan, että eivät marmata joka asiasta. ;)

[/quote]Totta. Ei parikymppisillä voi olla mitään ongelmia tai juuri näitä maallisia murheita.

Ammattini vuoksi olen sen ikäisten kanssa paljon tekemisissä, ja täytyy sanoa, että kyllä on enimmäkseen hyvää puuta nuori väki. Jopa saattavat olla liiankin tunnollisia oman mielentyyneytensä uhaksi asti. Ei ole helppo elämänvaihe. Moni etsii kovasti paikkaansa yhteiskunnassa, edes jotakin paikkaa.

Ammattini vuoksi olen sen ikäisten kanssa paljon tekemisissä, ja täytyy sanoa, että kyllä on enimmäkseen hyvää puuta nuori väki. Jopa saattavat olla liiankin tunnollisia oman mielentyyneytensä uhaksi asti. Ei ole helppo elämänvaihe. Moni etsii kovasti paikkaansa yhteiskunnassa, edes jotakin paikkaa.

Vastuunotto on hukassa kaikilla parikymppisillä jotka tunnen. Ei työtä, ei opiskelupaikkaa ja paskatyöt ei kiinnosta. Asutaan vanhempien nurkissa ja ajelehditaan työpajalta toiselle HUOLETTOMINA! Häpeäisivät!

Jep. Isolla osalla suunta hukassa, pääasia tuntuu olevan, että saavat elää mahdollisimman huolettomina!

Mitä huolia sitä sitten aikuisella pitäisi olla? Koettakaas nyt tuoda vähän konkretiaa tähän keskusteluun -3

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:45"]

Vastuunotto on hukassa kaikilla parikymppisillä jotka tunnen. Ei työtä, ei opiskelupaikkaa ja paskatyöt ei kiinnosta. Asutaan vanhempien nurkissa ja ajelehditaan työpajalta toiselle HUOLETTOMINA! Häpeäisivät!

[/quote]

Taustalla voi olla masennusta eikä vielä tiedä, mitä haluaa tehdä.

Kakskymppisten kuuluu olla huolettomia. Toki jos ovat täysin vastuuttomia, niin se ei ole hyvä. Mutta se taas kuuluu asiaan, ettei raha-asioita murehdita, vaan jos rahat loppuu, niin eletään loppukuu näkkileivällä.

Niitä huolia ehtii tulla sitten, kun perhettä tulee ja elämänkokemus ja tietoisuus kasvaa. Jos jo tuossa iässä olisi kovin huolentäyteistä, niin sellainen ihminen olisi keski-iässä sitten jo hermoraunio.

Voi kun tietäisitkin.

t. 18-vuotias

Olen 29-vuotias, ja täytyy sanoa, että onpa ihana 10 vuotta takana!!! Opiskelin yliopistossa ja nyt olen vakituisessa työssä, mutta opiskelusta ja työkokemuksen keräämisestä huolimatta elin niin täysillä ja huolettomasti! Miksi olisin murehtinut? Jos opiskelut venyvät parilla vuodella, so what? Elämästä pitää osata nauttia.

Myöskään rakkauselämässä en murehtinut vaan tapailin paljon erilaisia miehiä ja otin kivoja tapauksia viereeni nukkumaan baarin jälkeen. Ah sitä vapautta! Välillä sinkkuus masensi, mutta pääasiassa oli aivan mahtavaa.

Nyt olen rauhallinen kotikissa ja muistelen nuoruuttani hymy huulilla. Nauttikaa elämästänne parikymppiset! Sillä tavalla kuin itse haluatte!

Olen graduvaiheessa oleva, työssäkäyvä huoleton opiskelija. Miksi minulla pitäisi olla jotain huolia? 

On niillä huolia. Omalla lapsella myös, mutta ne on pieniä huolia tai huolia joita "kuuluukin" olla tuossa iässä.

Kyllä sitä huolta ja murhetta kerkee kokemaan yks jos toinen. Antaa nuorien olla vielä "huolettomia" jos perus asiat reilassa.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:49"]

Mitä huolia sitä sitten aikuisella pitäisi olla? Koettakaas nyt tuoda vähän konkretiaa tähän keskusteluun -3

[/quote]

Aikuisella on useimmiten vastuuta muista ihmisistä kuin itsestään. Eihän kaikilla tietenkään ole suurempia huolia aikuisenakaan, mutta aika monella on huolta lapsista, omista vanhemmistaan, surua vanhempien kuolemasta, terveys alkaa reistailla, talous pitäisi olla sellainen että voi elättää lapsensa jne. Ja jos elää elämänsä parisuhteessa, jossa kummallakin on ne omat kasvukriisinsä, ei sekään ole aina helppoa.

Ihmisellä voi olla nuorenakin paljon huolta, mutta noin keskimäärin on helpompaa pitää huolta vain itsestään, tai saada ehkä vielä jopa vanhemmilta apua ja tukea, kuin olla omassa suvussaan se toimintakykyinen aikuinen, jolla on vastuullaan sekä ikääntyvät vanhemmat että pienet lapset. Ja kaikista pitäisi pystyä pitämään hyvää huolta.