Lue keskustelun säännöt.
Kun olet +30 ja menojalkaa edelleen vipattaa joka viikonloppu...
---
13.11.2020 |
Pitääkö siis väkisillä taannuttaa itsensä, etsiä mukiinmenevä mies ja alkaa elää monotoonista perhearkea vai tuleeko se tosiaan itsestään jossain välin? Muistan, kun 20-vuotiaana kuvitteli että 25-vuotiaana on jo todella aikuinen ja elää tasaista perhearkea ja ura nousukiidossa.
Olen nyt 33 ja edelleen elän samoin kun reilu parikymppisenä, työ on vain nykyään vakituinen ja palkka parempi. Joka viikonloppu on yleensä jotain rientoja, matkustelen paljon, teen kaikkea extemporea ja spontaania, satsaan paljon ulkonäkööni, teen pienimuotoisia mallinhommia.. Viimeisin seurustelusuhde päättyi vuosi sitten siihen, että mies alkoi vonkaamaan lapsia ja ajatuskin ällötti.
Ystäväpiirini katsoo minua jotenkin "säälien", että voivoi kun sulla ei ole lasta eikä miestä ja viiletät menemään, että sun elämäsi täytyy olla tosi tyhjää ja kolkkoa. No harmi vain, sillä nautin elämästäni täysin rinnoin. He itse pukkaavaat kalpeana ja rähjäisen näköisenä lastenrattaita ja valittavat kun mies ei tee mitään ja ei ole aikaa itselle jne.. mutta kun heidän mielestään niin kuuluu elää tässä iässä! Ja kuinka ihania lapsia heillä onkaan, mutta kuitenkin valittavat samaan aikaan miten ovat aivan hermoraunioita lasten takia. No, tarkoitus ei ollut nyt mennä ystävieni arvosteluun... ärsyttää vain kuinka vähätellen minuun nykyään suhtaudutaan.
Mutta onko odotettavissa että jokin biologinen kello minut rauhoittaa vai olenko tällainen vielä viisikymppisenä?? Keskustelua aiheesta ja kokemuksia olisi mukava kuulla.
Kommentit (21)
Jos ajatuksia ei ole sanallistettu, kannattaa olla varovainen johtopäätöksissään. Katseiden tulkinta on vaikeaa puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole vain oma ittesi!! Itse olen 30v ja olo on ihan kuin kakaralla. En tasan tarkkalleen ota mitään paineita mistään.
Ja nämä perheelliset ystävät ovat siis näitä jotka elämäntyyliäni kauhistelevat. Minulla on myös "toinen" kaveripiiri jonka kanssa reissataan ja tehdään monenmoista, heistä tosin yksi on vasta täyttänyt edes 30.
Ei nyt suoranaista solvausta tule, mutta muka vitsin varjolla aina rivien välistä kuittaillaan jotain. "Mitenhän se Pirkko voi lähtä meidän mukaan leikkipuistoon kun niin on kynnet taas laitettu ettei mene pilalle" ja "Eihän se Pirkko tiedä mitään todellisesta perheestä ja onnesta kun parikymppisen tavoin heiluu menemään" Sellaista ikävää kuittailua joka yleensä naamioidaan jotenkin vitsiksi.
AP
Ihan oikeastiko rientelette ja matkustelette normaalisti näin korona-aikana?
Kysyn vaan siksi kun oma elämä tuntuu olevan tauolla kun mitään tuollaisia asioita ei voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki korona on laittanut katkolle matkustelun ja suuren osan muistakin menoista. Mutta ollaan sovellettu ja pidetty kotona teemabileitä pienellä porukalla yms..
Ihanaa omakehua. Oletko ystävystynyt tarkoituksella sellaisten ihmisten kanssa, joita voisit halveksia? Minä en olisi koskaan voinut tehdä mallin hommia koska olen rähjäinen, kalpea 160/48 mitoissa ja petite mallitkin ovat 164-170+ senttisiä. Rakastan lapsiani ja minusta on ihana harrastaa heidän kanssaan musiikkia, askartelua, ratsastusta ja tanssia ja sitten kausiharrastuksia. Aivan pieninä piti kyllä aika paljon keskittyä perustarpeiden hoitoon, mikä oli puuduttavaa. Samaan aikaan pusersin sitten tutkinnon ja rakennettiin talo meren rantaan (ja sitten valvoin kaikki ulkoilut ettei pienet lapset pääse sinne hukkumaan, lasten synttärit oli ihan paskaa, ei ollut ihan loppuuajateltu toteutus...). Ei hirveästi kiinnosta haluaako muut tätä samaa. Eikä käy sääliksi jos eivät "tajua" haluta. En myöskään usko, että kovin lapsia saanut haluaisi täyttää kaikki päivänsä jollain aikuisviihdejuoksemisella. Kyllähän mäkin voisin vaikka vuokrata yksiön jonkun bilepaikan vierestä, sanoa perheelle että haluan villiä ja vapaata omaa aikaa ja peilailla itseäni siellä loputtomiin, käydä välillä esittelemässä itseäni sitten siellä muille "meneville"... Ei ole vaan tarvetta tehdä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateellisia ne on. Ja tavallaan haluaisi velvoittaa kaikki muutkin niihin lyhyisiin kynsiin, mukaviin oloasuihin, vähiin yöunien ja lapsentasoisiin juttuihin kun nyt oma elämä on sellaista.
Jos sulla ei nyt sellaista miestä ole jonka kanssa haluat vakiintua niin yhtä hyvin voit elää elämääsi. Vaikka tulevaisuudessa saisit lapsen niin ei se siitä kiitä että olet lapsettomana larpannut muiden lapsiperhe-elämää jo ennen lasta.
Mutta varoituksen sana että vaiheet vaihtuu ja tuo vain jatkuu. Siinä vaiheessa kun heillä lapset kasvaa ja lähtevät taas bailaamaan siellä puhutaan niistä lapsista ja et ole osallinen siihen tai olet tylsä jos olet pienen lapsen kanssa kotona. Ja sitten alkavat puhua lasten koulutuksista, kumppaneista, lapsenlapsista yms ja olet taas ulkopuolinen jne.
Ne on ap kateellisia sulle. Jos mulla ei olisi perhettä, niin mä bailaisin vielä 47-vuotiaana. Sä voit elää ihan hyvän elämän ja bailata viikonloput vaikka vanhaksi asti. Ei kannata perustaa perhettä, jos sitä ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne on ap kateellisia sulle. Jos mulla ei olisi perhettä, niin mä bailaisin vielä 47-vuotiaana. Sä voit elää ihan hyvän elämän ja bailata viikonloput vaikka vanhaksi asti. Ei kannata perustaa perhettä, jos sitä ei halua.
Surullista, että sinä et harkinnut lasten tekoa omien toiveittesi pohjalta ja nyt täytyy kadehtia.
8, ulosantini oli nyt vähän tökerö mutta missään nimessä ei ollu tarkoitus nostaa itseäni jotenkin ylemmäs! Ja he ovat olleet ystäviäni lapsuudesta tai vähintään lukioajoilta asti. Ja mallinhommista olen kuullut kommenttia kuinka se on turhamaista ja kuinka heidän elämässään on oikeasti tärkeitä asioita eli lapset, mies ja koti.
Tunnen vain itseni jotenkin luuseriksi ajoittain, sillä ilmeisesti haluan elämältä vääriä asioita. Ärsyttää myös kun ystävät vetoavat nykyään kaikessa siihen ettei voi "kun on lapsia". Tietynlainen katkeruus siis ajoittain kyllä paistaa läpi.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne on ap kateellisia sulle. Jos mulla ei olisi perhettä, niin mä bailaisin vielä 47-vuotiaana. Sä voit elää ihan hyvän elämän ja bailata viikonloput vaikka vanhaksi asti. Ei kannata perustaa perhettä, jos sitä ei halua.
Mulla on perhe, kolme lasta, mutta ei se tarkoita, ettenkö voisi bailata, ikää 43v. Välissä toki oli bailaamisen osalta rauhallisempaa, mutta nyt kun lapset isoja, on tilanne eri; voi bailata, matkustella, tehdä vaikka mitä. Tai voisi, jos ei olisi tätä prkl:n koronaa.
He suorittavat sitä samaa koodia kuin muutkin eläimet ja ehkä siitä poikkeaminen sitten tuntuu provosoivalta.
Vastaa heille että voihan miettiä millaiseen maailmaan ihmisiä tekee, eikä tee vain siksi että omat vaistot niin sanoo. Ajattelu on myös ihan sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8, ulosantini oli nyt vähän tökerö mutta missään nimessä ei ollu tarkoitus nostaa itseäni jotenkin ylemmäs! Ja he ovat olleet ystäviäni lapsuudesta tai vähintään lukioajoilta asti. Ja mallinhommista olen kuullut kommenttia kuinka se on turhamaista ja kuinka heidän elämässään on oikeasti tärkeitä asioita eli lapset, mies ja koti.
Tunnen vain itseni jotenkin luuseriksi ajoittain, sillä ilmeisesti haluan elämältä vääriä asioita. Ärsyttää myös kun ystävät vetoavat nykyään kaikessa siihen ettei voi "kun on lapsia". Tietynlainen katkeruus siis ajoittain kyllä paistaa läpi.
AP
Sinun kannattaa lakata vertailemasta itseäsi muihin ja samoin niiden ystävien jos niin tekevät. Omalla siskollani ei ole lapsia (ei ole saanut vaikka vuosia ovat yrittäneet, paljon keskenmenoja), mieheni sisko taas ei halua. En tiedä miksei halua, mutta luonteeltaan on sellainen hyvin helposti rasittuva, luultavasti uupuisi lapsiperhemeininkiin eikä varmaankaan haaveile lasten hellimisistä, kannustamisesta ja heidän kanssa tekemisestä. Eivät ole kumpikaan luusereita mielestäni vaikka siskon jatkuvista keskenmenoista olen surullinen. En kiellä, ettei olisi ihmisiä, jotka tuputtaisi omia elämä arvojaan kaikille mistäkin syystä. Tuskin sen taustalla on kateus tai ilonpilaamisen taka-ajatus, eivät vain osaa samaistua jos toinen on erilainen. Minullekin on suoraan sanottu, että haaveeni eivät ole yhtään omaperäisiä ja vaikuttaa suorittamiselta. Ehkä vaikuttaa, minä kuitenkin todella nautin kun saan paljon aikaan ja mielenkiinnonkohteeni sattuvat olemaan perinteisiä ja haastavia. Jos toisen intohimot ovat aivan muualla niin hänen on parempi hakeutua niiden pariin. Ei mielestäni pitäisi vähätellä sitä mikä on muille tärkeää, sinun, minun eikä ystäviesi.
Elä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu! Meillä kaikilla on kuitenkin vain yksi elämä ja sitä on turha tuhlata siihen että yrittää miellyttää muita. Sun elämä kuulostaa kyllä tosi kivalta. Mullakaan ei ole ikinä ollut mitään halua perustaa perhettä. Joka viikonloppu en kyllä jaksa bilettää, vaan viihdyn ihan hyvin yksin kotona. Lapset, puistoilut jne olisi melkein pahinta mitä mulle voisi tapahtua. Siskolla on lapsia joten olen päässyt seuraamaan lapsiperheen arkea vierestä vuosien ajan, ja jos rehellinen olen niin pelkkä vierestä katsominen saa minut masentuneeksi. En kestäisi sellaista elämää. Kyseessä ei siis ole mikään ongelmaperhe.
Minäkin sanoisin, että jos aina pitää naljailla siitä mikä on erilaista sinulla kuin heillä, niin kateellisia vain ovat! Oletko kertonut heille että olet tyytyväinen elämääsi tuollaisena etkä halua siitä erilaista ainakaan tällähetkellä?
Itselläni menojalka vipatti aina nelikymppiseksi asti. Sitten se alkoi pikkuhiljaa hiipumaan, ja nyt vietän viikonloput kotona rauhassa ulkoillen ja kirjoja lukien. Ja nautin siitä, ettei ole mitään menoja viikonloppuna! Olen naimisissa, mutta meillä ei ole lapsia. Molemmilla on tämä rauhoittuminen tapahtunut. Mieheni on viitisen vuotta minua vanhempi, olen nyt 50.
Veikkaan, että aloittajallakin jossain vaiheessa elämä tasaantuu. Mutta mistäs sitä tietää? Jokainen saa elää omaa elämäänsä kuten parhaaksi näkee.
Kiitos rohkaisevista kommenteista.
Välillä tuntuu että ihmiseltä odotetaan nelikymppisenä tätitukkaa ja marimekkopaitaa, muutoinkin sellainen ajatusmaailma ettei saisi "pukeutua liian nuorekkaasti" ja "liian vanha ravaamaan baareissa". En ole muissa maissa törmännyt näin jäykkään ajatteluun, siellä ysikymppiset mummotkin bilettää muun perheen mukana juhlissa yötä myöten :D Suomi tuntuu välillä niin kylmäkiskoiselta ja kyyniseltä paikalta.
Itse ihailen esimerkiksi kuusikymppisiä jotka pukeutuvat juuri niin "nuorekkaasti" kuin haluavat ja käyttävät hiustenpidennyksiä ja rakennekynsiä jne. mitä lystäävät, muorien rivissä arvostellessa ja kyräillessä.
AP
Ovatko he kertoneet, että ajattelevat sinusta noin?